Päiväkotiin 'liian' mielellään?

[Miettiväinen äiti]

Onko täällä muita, joiden lapsi on tottunut päiväkotiin ilman itkuja? Meillä 1 v 10 kk lapsi. Päiväkodista käytiin ensin kotikäynnillä ja sitten aloitettiin pehmeä lasku (muutamia tunteja kerrallaan leikittiin päiväkodissa yhdessä, välillä äidin ja välillä isän kanssa). Nyt lapsi on ollut pari päivää päiväkodissa klo 9-13 ja 9-13.30. Ei jää itkemään perään, tuskin malttaa heipat sanoa. Eikä ole erityisen riemastunut, kun tulen hakemaan. Tänään jopa vähän itkeä tirautti kun sanoin että lähdettäisiin kotiin. (Tosin sanoin, että kotiin syömään. Syöminen on vähän takkuista juuri nyt.)

Ensin pelkäsin, että päiväkodin aloitus menee huonosti.Nyt pelkään että se menee "liian hyvin" eli meillä on ongelmia kiintymyssuhteessa. En ole lapsesta "mustis" enkä "kaipaa" itkua todistamaan rakkautta tms. mutta huolehdin, onko normaalia.

Sosiaalinen historia seuraava; Lapsi on luonteeltaan reipas ja ottaa kontaktia, ei juuri ujostele (paitsi joitain harvoja), vaikka on samalla on myös tarkkailija-tyyppi. Ei ole koskaan ollut puntissa riippuvaa sorttia, mutta ei mikään super rämäpää myöskään. Olen hoitanut tähän asti kotona, 1-vuotiaasta eteenpäin mummo ollut kotona hoitamassa 2 arkipäivää viikossa. Muskarissa ja puistossa ja kyläillessä tavannut muita lapsia.

Mitä mieltä?

 

[latuska]

Ensin pelkäsin, että päiväkodin aloitus menee huonosti.Nyt pelkään että se menee "liian hyvin" eli meillä on ongelmia kiintymyssuhteessa. En ole lapsesta "mustis" enkä "kaipaa" itkua todistamaan rakkautta tms. mutta huolehdin, onko normaalia.

Mun mielestä on päinvastoin, eli teillä on oikein hyvä suhde. Lapsi luottaa vanhempiinsa ja siihen, että hänet haetaan kyllä kotiin! Kuulostaa oikein reippaalta ja normaalilta lapselta.

 

[takapakki]

Parin päivän jälkeen ei voi vielä vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä lapsen sopeutumisesta hoitoon. Takapakkia tulee todennäköisesti kun ensihuuma on ohi ja lapsi tajuaa,että tännehän pitää tulla joka päivä.

 

[Aloittaja]

Joo, olen kuullut tuosta takapakkivaiheesta. Voi hyvin olla että tulee meillekin, tähän on varauduttu. Lähinnä tästä ihan aloituksesta halusinkin kuulla muilta. Että onko kiintymyssuhteen kannalta normaalia jos lapsi suostuu "noin vain" jäämään pitkäksikin aikaa jäämään hoitoon eikä pahemmin kiinnostu vanhemmista.

 

[Meillä]

..on poika 1v4kk ja ihan sama juttu - jatkunut jo 3 viikkoa. Lapsi huutaa vaan hei-hei ja melkein juoksee päiväkotiin Ja minä kyllä olen siitä ihan älyttömän kiitollinen. Voin olla töissä rauhassa kun tiedän että pieni pärjää ja nauttii. Nauti sinäkin siis!

 

[Ansku22]

Meillä poika aloitti hoidon perhepäivähoidossa 1v3kk ikäisenä. Ensin käytiin leikkimässä yhdessä muistaakseni parina päivänä. Sitten jätin jo kolmantena päivänä n. 4 tunniksi hoitoon. Siitä sitten alkoikin normaalit päivät ja poika ei itkenyt yhtään kertaa! Olin ihan hämilläni kun ei itkekkään äidin peräään. Antoi pusun, sanoi hei hei ja vilkutti perään. Välillä kyllä tuntui, että oonkohan ollut huono äiti kun noin helposti jäi.. Ihan hyvin on hoidosta lähtenyt kotiinkin. Joskus ei halua lähteä, jos on kiva leikki kesken. Usein näin käy, jos on vasta herännyt unilta ja ei ole kerennyt leikkiä tarpeeksi kauan, vaan haetaan heti unien jälkeen kotiin. Nyt joululoman jälkeen itkaisi parina aamuna mitä ihmeteltiin hoitajan kanssa, mutta se meni ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Kerkesi vain olla niin tiiviisti kotona koko perheen kanssa reilut pari viikkoa. Nyt on mennyt taas mallikkaasti ja hoitoa meillä on nyt takana 6kk, enkä usko että mitään taantumia enään tulee..Hoitaja kehuu poikaa muutenkin reippaaksi, kiltiksi ja tottelevaiseksi, että kai se on joltain osin myös luonne kýsymyskin..? Ole vain tyytyväinen, kun ei tarvitse sydän sykkyrällä huolehtia

 

[kaikkihyvin]

Kuulostaa ihan samalta kuin meillä. Itselläni ei mitän epäilyjä kiintymyssuhteesta, päin vastoin. Lapsi on luottavainen, ja luottaa siihen, että äiti kyllä tulee. Näin meille sanottu myös päiväkodista. Ap:n lapsen luonne kuulostaa myös hyvin tutulta, samanlainen on meidänkin reipas päiväkotilainen. Hän nauttii siitä, kun saa seurata ihmisiä!

 

[nelli-]

meillä tyttö 1v7kk ollut vajaasta vuoden iästä hoidossa. Välistä itkaisee, kun kesken kivan leikin haetaan kotiin. Tuntuuhan se hassulta toisaalta mutta pääosin olen todella tyytyväinen, että meillä on näin hyvä hoitopaikka (pph), missä tyttö viihtyy. Luonteeltaan on aika aktiivista ja suht reipasta sorttia meidänkin lapsi. Aamuisin ei koskaan ole taistellut päiväkotiinmenoa vastaan. Ehkä osittain siksikin, että aloitti jo niin pienenä? En tiedä. Jopa pitemmän tauon jälkeen menee hoitoon ihan mielellään.

 

[nelli-]

.. siis ei taistellut ei päiväkotiin vaan päivähoitoon menoa vastaan. On siis perhepäivähoidossa.

 

[hissuli]

Meillä oli alkuun melko vastaava tilanne kuin ap:llä, ihmettelin itsekin, kun lapsi viihtyi hyvin ja itki kun haettiin "harjoittelupäivinä" pois. Tilanne kuitenkin muuttui yhdessä yössä, kun oli kolmas varsinaisesti oikea hoitopäivä alkamassa. Nyt huutoa jatkunut 2 viikkoa ja mietin, että koska se helpottaa...Ja näinhän sitä sanotaan, että itku kertoo kiintymyssuhteen olevan kunnossa, mutta ei varmasti voi yleistää.

 

[luottavainen lapsi!]

Taaperosi taitaa vain olla maailmaan luottavainen, kun ei ole muutakaan ole joutunut kokemaan. Tuli takapakkia tai ei, reipas asenne kertoo varmaankin siitä, että perusturvallisuuden tunne on kunnossa!

 

[no just..]

ja meillä, kenen lapsi huutaa kun viedään hoitoon on luottamuspula? Perusturvallisuuden tunne kateissa? HEI HALOO.

 

[ehkä apua]

Onko täällä muita, joiden lapsi on tottunut päiväkotiin ilman itkuja? Meillä 1 v 10 kk lapsi. Päiväkodista käytiin ensin kotikäynnillä ja sitten aloitettiin pehmeä lasku (muutamia tunteja kerrallaan leikittiin päiväkodissa yhdessä, välillä äidin ja välillä isän kanssa). Nyt lapsi on ollut pari päivää päiväkodissa klo 9-13 ja 9-13.30. Ei jää itkemään perään, tuskin malttaa heipat sanoa. Eikä ole erityisen riemastunut, kun tulen hakemaan. Tänään jopa vähän itkeä tirautti kun sanoin että lähdettäisiin kotiin. (Tosin sanoin, että kotiin syömään. Syöminen on vähän takkuista juuri nyt.)

Ensin pelkäsin, että päiväkodin aloitus menee huonosti.Nyt pelkään että se menee "liian hyvin" eli meillä on ongelmia kiintymyssuhteessa. En ole lapsesta "mustis" enkä "kaipaa" itkua todistamaan rakkautta tms. mutta huolehdin, onko normaalia.

Sosiaalinen historia seuraava; Lapsi on luonteeltaan reipas ja ottaa kontaktia, ei juuri ujostele (paitsi joitain harvoja), vaikka on samalla on myös tarkkailija-tyyppi. Ei ole koskaan ollut puntissa riippuvaa sorttia, mutta ei mikään super rämäpää myöskään. Olen hoitanut tähän asti kotona, 1-vuotiaasta eteenpäin mummo ollut kotona hoitamassa 2 arkipäivää viikossa. Muskarissa ja puistossa ja kyläillessä tavannut muita lapsia.



Turha on olla huolissaan. Olet aika hyvin hoitanut aloituksen, yhdessä tutustuen ja lyhyillä päivillä. Tästä huolimatta aloitus ja päivittäinen ero Sinusta ei ole lapsellesi helppoa vaikka Sinusta saattaa nyt näin tuntua. Lapsesi käytös itse asiassa kertoo juuri hämmennyksestä uudessa tilanteessa. Kun lapsi näin alussa osoittaa mieltään kotiinlähtö tilanteessa kertoo hän päinvastaisista tunteistaan. Nyt saat äitinä tuntea miltä tuntuu tulla jätetyksi, kun lapsi ei kanssasi halua lähteä. Kokeile sanomista hänelle näissä tilanteissa: "Äidilläkin on ollut niin ikävä" Ja ota syliin. Tulet näkemään että kiukuttelu loppuu siihen. Lapesi on vielä niin pieni ettei pysty ilmaisemaan miltä hänestä tuntuu. Tulet myös näkemään että alku innostus tulee muuttumaan kun lapsi huomaa ettei tämä päivähoito lopukaan. Kyllä ne tunteet jotka liittyvät erossaoloon Sinusta hiljalleen tulevat eri tavoin esille. Tyypillinen eroahdistukseen liittyvä juttu on syömishäiröt samoin kun nukkumis ja muutenkin yleinen ärtyneisyys ja kiukuttelu kaikesta kotona. Jos haluat syvällisemmin näitä aloitukseen liittyviä asioita pohtia suosittelen blogia autalastakasvamaan erityisesti siellä "Taapero päivähoidossa" kirjoitusta.

 

[Deepi]

Meillä poika meni hoitoon perhepävähoitajalle heti äitiyslomani loputtua. Oli siis tuolloin vajaa 10kk ikäinen. Kertaakaan ei ole sinne itkemällä jäänyt tai pois tullut. Hieman alussa hoidossa protestoi syömisen kanssa, kun kotona oli tapana että jos ei ruokailu isän kanssa onnistunut tulin minä hoitamaan homman loppuun. Jospa siis ajatteli, että jos tälle hoitotätille tässä kieltäytyy syömästä, niin kyllä se äiti tulee ja syöttää loppuun.. Koska söi kotona hyvin ja joi kuitenkin hoidossa hyvin, eikä muutenkaan tuo protestointi turhan kauaa kestänyt niin eipä tuosta ehtinyt huolestua. Ja välipalakiisselit kyllä teki aina kauppansa.. Ei ole koskaan ollut mikään himosyömäri muutenkaan, vaan hoikkeli tapaus. Muuten ei sen enempää hoitoon mentyään minussa tai isässäänkään ole ollut kiinni, ei ole sen enempää kiukutellut tai muutenkaan ollut mitenkään erilainen. Hoitopäiviä tosin on melko vähän (n.10-15pv/kk, joista kolmasosa vajaan neljän tunnin mittaisia) johtuen mieheni ja minun erilaisista töidenluonteesta. Saa siis olla paljon kotonakin joko minun tai mieheni kanssa.

Hoitoon menoa helpotti varmasti se, että poika on luonteeltaan reipas, sosiaalinen ja muutenkin alusta asti vietiin ja haettiin lapsi hoidosta asenteella "Ei tässä mitään erikoista ole, näinhän me ollaan aina tehty", elikkä varmasti oma rauhallinen asenne auttoi myös. Poikamme on fiksu tapaus, jolla alusta asti ollut selkeä rytmi, iltarutiinit ja muutenkin kotiasiat kunnossa. Ei siis mitään syytä paniikkiin.

Nyt hän siirtyy isompaan ryhmään ja tavalliseen päiväkotiin kaupungin säästäessä kustannuksissa kesän aikana, joten saa nähdä miten nyt alkaa sujua. En kuitenkaan näe syytä murehtia mahdollisia itkuja tai muutakaan etukäteen, kun voihan olla ettei ongelmia nytkään tule.