1-vuotias päiväkotiin

[vakava]

Meidän hieman yli 1-vuotias lapsemme aloittaa päiväkodissa parin viikon kuluttua. Nyt ollaan yhdessä aloitettu päiväkotiin tutustuminen. Lapsi on ryhmänsä nuorin. Hän ei osaa vielä puhua, mutta kävely jo sujuu. Ja se meno onkin semmoista päätöntä koheltamista, että koko ajan saa olla silmä tarkkana. Päiväkodin pihalla hän on jo ehtinyt saada keinusta kovan tällin päähänsä.

Aikaisemmin ajattelin (ehkä hieman yksioikoisesti), että päiväkotihoito on "hyvä juttu". Siellähän lapsellamme on leikkikavereita ja koko ajan jotain tekemistä. Mutta nyt minusta on alkanut tuntumaan aivan hirveän pahalta jättää lapsi "vieraiden" hoitoon. Ensinnäkin pelkään, että hän harhailee uudelleen keinujen alle. Ja toiseksi: miten näin pieni lapsi pystyy ymmärtämään, että äiti tulee kyllä hakemaan hänet iltapäivällä kotiin? Pystyykö edes?

Onko tämä sitä kuuluisaa "äidin vaistoa" vai ihan vaan aiheetonta asioiden suurentelua? Onko 1-vuotias vielä liian nuori päiväkotiin? Jatkuuko tämä huolehtiminen vielä töissäkin?

Olisiko täällä kenties tarjolla vertaistukea äidille? Kokemuksia?

 

[Susan]

Olen ihan samassa tilanteessa, reilu vuosikas on tällä viikolla aloittanut tarhaan tutustumisen kanssani ja minä valvon yöt miettien teenkö oikein. Tiesin hoitoon viemisen vaikeaksi, mutta samoin kuin sinä, mietin nyt sitä onko tarha oikea paikka näin pienelle, saako riittävästi syliä, kokeeko tulleensa hylätyksi kun jää tarhaan yksin itkemään jne jne. Kaikki sanovat, että parin viikon pästä tilanne helpottaa, mutten ole varma kestänkö sitä, että lapseni itkee siellä pari viikkoa. Toisaalta töihin on mentävä, kun on kerran ilmoittanut. On tämä niin vaikeaa! Kukaan ei kertonut, että lapsen saamisessa hoitoon vieminen olisi se vaikein paikka...

Tsemppiä sinulle, vaikken neuvoja osaa antaakaan, kun itsekin niitä kaipaisin!

 

[ulpu]

Meillä poika aloitti perhepäivähoidossa vajaat 3 vkoa sitten. Oli silloin melkein täsmälleen vuoden vanha.
Viimeiset päivät ennen töiden ja päivähoidon alkamista olivat minulle kauheita, mietin vain koko ajan, että miten voin viedä rakkaan pikkuiseni hoitoon, miten se onnistuu, miten poika pärjää, miten minä pärjään, voinko olla erossa jne. jne...
Ekalla viikolla meinasi tulla itku itsellä, kun jätin lapsen hoitopaikkaan... Seuraavalla viikolla alkoi jo vähän helpottaa. Ja nyt, kolmannella viikolla, jätän lapsen hoitopaikkaan jo aika rauhallisin mielin. Toki mietin vieläkin aina välillä töissä, että mitenkähän poika pärjää. Onneksi hoitaja on tosi kiva ja laittaa aina välillä tekstiviestejä, että miten menee =)

Alkuun poika itkeskeli hoidossa päivän aikana monta kertaa, ei syönyt eikä nukkunut. Muutaman päivän jälkeen alkoi päiväunet kelvata ja muiden kanssa leikkiminen vei voiton ikävästä. Tällä viikolla on alkanut syödäkin kunnolla hoitotädin ruokia. Välillä tulee kuulemma vieläkin äitiä ikävä, ja saattaa itkeskellä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

Tsemppiä! Ymmärrän täysin tunteesi, ja muidenkin samassa tilanteessa olevien tunteet. Kyllä ne pienet pärjää ja nopeasti tottuvat muutokseen. Meillä äideillä voi tietysti kestää kauemmin

 

[lisää]

Kertokaa vielä lisää rohkaisevia kokemuksia. Täällä sama edessä reilun vuoden ikäisen kanssa. Päiväkoti alkaa pian.

 

[MM]

Meillä on hyvä kokemus perhepäivähoidon aloittamisesta. Jouduin viemään 11,5 kk ikäisen tyttöni kylmiltään outoon paikkaan. Neiti tykästyi kuitenkin hoitotätiin heti ja jäi tunnin tutustumisen jälkeen hoitoon iloisena. Ainoa, jolta pääsi itku oli äiti. Ihan turhaan tosin, kun kaikki oli mennyt päivän aikana hienosti.

Tyttö on viihtynyt hoidossa loistavasti. Ollut siellä nyt 2,5 viikkoa. Vilkuttelee aamuisin aina iloisena ja hihkuu iltapäivällä innoissaan, kun näkee äidin. Isin mukaan ei kuulemma haluaisi lähteä, vaan takertuu tiukasti hoitotädin syliin. Meille kävi hyvä tuuri, kun saimme näin mukavan hoitotädin.

Sanotaan, että 1-vuotiaat sopeutuvat parheiten hoitoon, ja ainakin meidän kohdalla se piti paikkansa. Vanhemmilla lapsilla saattaa olla paljon vaikeampaa.

 

[vivi]

Poikani oli 1v 3kk kun tarha alkoi, mitään tutustumista ei pystytty tarhaan tekemään vaan heti ekasta päivästä asti hän on ollut n. 7-8h päiviä. Tarha alkoi siis 1.8 ja poika on ollut siellä nyt siis n. 3vkoa.

Kamalin hetki tosiaan oli päivät ENNEN hoitoon viemistä. Vaikka tiesin että näin oli pakko tehdä ja halusinkin jo töihin niin silti omatunto soimasi mua ja rankasti. Ekana päivänä tirautin pari kyyneltä autossa kun poika jäi tarhaan, poika taas tirautti kyyneleensä kun jätin häntä sinne. Kaikki kuitenkin on mennyt heti ekasta päivästä asti todella hyvin.

Meillä on miehen kanssa sellanen systeemi että hän vie pojan aamulla ja mä haen pojan kotiin. (joskus toki minä vien ja haen mutta harvemmin). Kun isi vie niin poika ei itke ollenkaan vaan on heti menossa leikkeihin mukaan. Viimeksi kun minä vein niin poika taas itki, se tosin johtui siitä että yksi toinen lapsi huusi kurkku suorana jo valmiiksi kun sinne menimme - ja itkuhan tarttuu =)

Poikani on alusta asti nukkunut kunnon päikkärit (tätä pelkäsin että hän ei nukkuisi vieraassa paikassa missä on paljon lapsia samassa huoneessa) ja syönyt kuulemma enemmän kun muut lapset =) Enää ei itketä edes sitä kun menen hakemaan pois. Alussa poika itki (tai muuten vaan oli alahuuli mutrussa) kun hain poikaa hoidosta, hän huomasi vasta silloin ikävöidä mua.

Yksi mielenkiintoinen piirre oli alussa, nimittäin ekoina päivinä poika kiukutteli mulle sitten kotona kun tultiin. Alussa se varmaan liittyi juuri tähän "sä jätit mut sinne" mutta nyt myöhemmin olen huomannut että pojalla on NÄLKÄ kun tulemme kotiin. Eli ihan kaikkea itkua ei kannata pistää sen piikkiin että poika on hoidossa.

Mä ainakin olen tyytyväinen tilanteeseen näin, tarhassa on meidän pojalle tarpeeksi virikkeitä, kavereita ja ulkoilua.

 

[Pahvi]

Mun tyttö oli 13kk kun aloitettiin tutustuminen.
Ekalla viikolla oltiin kolmena päivänä muutama tunti ja syötiin.
Tokalla viikolla mun oli pakko päästä hoitamaan omia asioita (mies oli työmatkalla) ja tyttö jäi 3-4 tunniksi päiväkotiin yksin.
Nyt maanantaina alkoi mulla työt ja tyttö on yksin päiväkodissa koko piiitkän päivän.

Päikkäreitä neiti nukkuu parhaimmillaan 2,5 tuntia, aamiainen maistuu oikein hyvin ja välipala, lounas heikosti.
Hoitajat pitävät huolen, että tyttö ei pääse keinujen alle tms vaarallisiin paikkoihin, joku vahtii aina. Mun tyttö on kanssa päiväkodin nuorin.

Tällä viikolla tänään oli eka kerta kun tyttö jäi itkemään, eilen hän naureskeli hoitajan sylissä kun äiti lähti.

Illat on vähän rankkoja kun tyttö vaatii huomiota ja on väsynyt, mutta ei halua nukkua kun haluaa vain seurustella äidin kanssa.

Oikein hyvin on tämä viikko mennyt. Huomenna ollaan kotona, mä olen osittaisella hoitovapaalla, 30h / viikko töitä ja perjantait kotona.

Viimeinen ilta ennen mun duunin alkua näin koko yön painajaisia päivähoidosta ja työstä, mutta kaikki on mennyt oikein hyvin.

Kolhuja ei ole päiväkodissa tullut, kotona kylläkin

Ja kuten vivi kirjotti, munkin tytöllä on kamala nälkä kun päästään kotiin! Ekana kotona päivällinen eteen. Ruoka mikrovalmiiksi edellisenä päivänä, ettei aikaa tuhlaannu perunoiden tms keittelyyn.

Ja kannattaa ainakin ekat viikot varata kaikki illat vain lapselle ja huomioida vain häntä. Selvästi tytölle on tärkeätä, että äiti on kosketusetäisyydellä vaikka sylissä ei viihdykkään.

Meilläkin varmaan tämä eka päivähoitoviikko on ollut raskaampi äidille kun lapselle. Aamulla äkkiä päiväkotiin, yritän olla kiireetön siellä, kamala kiire töihin, duunissa on mitä on, kiire ruuhkassa päiväkotiin, kiireellä kotiin ja safka ja loppuilta kiireettömästi lapsen ehdoilla. Kun lapsi nukkuu, niin sitten siivotaan, syön iltapalaa itse ja laitan aamun vaatteet ja lapsen päiväkotirepun valmiiksi.
Mä muuten pakkaan tytölle oman taikamukin päiväkotiin, niin tyttö juo sielläkin tarpeeksi...

 

[Metu86]

minun tyttäreni aloitti perhepäivähoidossa kun oli 9½ kuukautta.. on ollut nyt kohta 2 viikkoa hoidossa. Aamuisin tyttö jää itkemään mutta kun en ole enää näkyvissä se ikävä unohtuu. Uskon todella että tyttöni tulee pärjäämään siellä mainiosti. kyllä ne lapset aina sopeutuu

 

[-Nessu-]

Meillä poika meni päiväkotiin kun oli vuoden.
Sitä ennen oli perhepäivähoitajalla 3vk, joka oli IHAN KAMALA PAIKKA. Meidän poika ei osannut kävellä ja häntä ois pitäny kantaa aluksi kun ikävöi. Hoitsu vaan valitti mulle joka päivä miten hankala meidän lapsi on kun se vaan haluais olla sylissä ja hän ei kerkee sinä aikana SIIVOTA! Sanoi myös että jos ei tyyli muutu parissa viikossa niin hän ei sitten suostu lastani hoitamaan....
Onneksi me saatiin se päiväkotipaikka, muuten kai mun ois pitäny jäädä töistä kotiin. Päiväkodissa on max 12 alle 3 v. samassa ryhmässä ja 3-4 hoitajaa. Päiväkoti on yksityinen joten siellä ei saa ylimääräsiä lapsia olla (kuten kunnallisessa koska nehän on yleensä näitten perhepäivähoitajien varahoitopaikkoja...)

 

[Huomautus]

Perhepäivähoitajien työ on hoitaa lapsia jotka ovat heillä perhepäivähoidossa.
Siivoukset heidän on tehtävä vapaa-aikanaan kuten muutkin työtätekevät tekevät.