Päiväkodin uusi hoitaja ottaa päähän!?!

["vieras"]

Mutta entäs sitten, kun nyt jo opetat lapselle tuon pyytelyn, (-ko, -kö) ja lapsi täyttää sen teini-iän? Kuinka käy?
Veikkaan, että aika moni nuori vastaa tasan varmasti "EN".

Ei varmaan ole kysymys siitä, että lasta pitäisi käskeä koko ajan, mutta se, että annetaan niitä vaihtoehtoja ( -ko,-kö), niin lapsi hyvin nopeasti tiedostaa, että valta on hänellä.
Ei sitä valtaa enää niin vaan kitketä, kun se on lapselle pienenä annettu.

Itse ainakin olen puuttunut mieheni käyttäytymiseen, "syödäänKÖ, mennäänKÖ nukkumaan, lähdetäänKÖ ulos jne. Mielestäni tietyissä asioissa ei vaihtoehtoja vaan vio antaa, kuten nyt tässä "heitetäänKÖ takki pois"!

Minusta tämä on kyllä vähän lasten aliarviointia jo. No ehkä ihan pienillä lapsilla ei ole vielä kyky tunnistaa retoriikkaa, mutta kyllä normaaliälyinen lapsi jossain vaiheessa tajuaa, että kysymys ei ole oikeasti kysymys vaan kohtelias toteamus, eikä kyse ole mistään todellisesta valtataistelusta. Teinit kyllä kapinoi, ja varmasti sitä enemmän mitä tiukemmin heitä on aikaisemmin käskytetty.

 

["vieras"]

Nimim. Lopettakaa pyytely kirjoittaa asiaa. Tiedän lapsen, joka tosi pienestä pitäen on saanut päättää melkein kaikesta. On menossa kouluun jo, eli ei pikkulapsi enää. Hän on suurimmaksi osaksi aika ikävä kaveri omalleni, joka ei ole ollenkaan niin dominoiva. Hän saattaa esim. Heittää kepillä lastani, jos leikit ei mene hänen tahtonsa mukaan. Anteeksi ei suostu pyytämään, koska hänen mielestään hänen ei tarvitse, sillä lapseni ei leikkinyt niinkuin hän hälusi. Arvatkaa ottaako päähän välillä, tämä vain yksi esimerkki. Tilanne on sikäli vaikea, että kyseessä ystäväperheemme, joka asuu naapurissa. Kauhean vaikea välillä puuttua tilanteesee, kun näen että vanhemmat ovat ihan kädettömiä lastensa kanssa. Rumasti sanottu, tiedän. Muttakun heillä on niin erilainen kasvatustyyli kuin meillä. Luulen, että näillä naapurin lapsilla voi tulla esim. koulussa ongelmia, ei tuollainen pomotus välttämättä aina onnistu.

 

["vieras"]

Ap kertoo vaan hoitajalle, että päiväkoti ei kasvata, vanhemmat kasvattavat, ja päiväkoti tukee vanhempien kasvatustyötä.

Tuo ap:n antama esimerkkihän oli sitä tukemista. Lapselta ei kuulu kysyä tuollaista, johon käytännössä ei ole kuin yksi vastaus. Tuohon ja moneen muuhun juttuun voi vastatakin ei ja siitä syntyy helposti hankaluuksia, kun se takki kuitenkin pitää riisua. Nykyään riittää curling-vanhempia ja täysin rajattomasti kasvatettuja lapsia.

 

["Vieras"]

Mutta entäs sitten, kun nyt jo opetat lapselle tuon pyytelyn, (-ko, -kö) ja lapsi täyttää sen teini-iän? Kuinka käy?
Veikkaan, että aika moni nuori vastaa tasan varmasti "EN".

Ei varmaan ole kysymys siitä, että lasta pitäisi käskeä koko ajan, mutta se, että annetaan niitä vaihtoehtoja ( -ko,-kö), niin lapsi hyvin nopeasti tiedostaa, että valta on hänellä.
Ei sitä valtaa enää niin vaan kitketä, kun se on lapselle pienenä annettu.

Itse ainakin olen puuttunut mieheni käyttäytymiseen, "syödäänKÖ, mennäänKÖ nukkumaan, lähdetäänKÖ ulos jne. Mielestäni tietyissä asioissa ei vaihtoehtoja vaan vio antaa, kuten nyt tässä "heitetäänKÖ takki pois"!

Jos mä kysyn työkaverilta että "voisitko toimittaa tämän x asian?" ja hän vastaa että "periaatteesta en sitä tee, sillä ei vaan kiinnosta ja koska muotoilit kysymyksen noin niin voin siis periaatteessa kieltäytyäkkin",mitä seuraa? Mun mielestä kuuluu hyviin käytöstapoihin olla käskyttämättä ihmisiä.

Voisko näille teineille ehkä (jos ei aiemmin ole tajunnut) kertoa mitä on olla kohtelias, mitä on toisten huomioonottaminen, auttaminen ja mitä seurauksia itsekkäästä käytöksestä yleensä on.

Jos lapsi mulle käskee että "anna maitoa", "etsi mun barbi", "anna karkkia", niin kyllä mun suhtautuminen tohon on kielteisempää kuin se että tekisi sen kohteliaasti "antaisitko maitoa?", "etsisitko barbin" jne. Lapsi oppii käytöstavat vanhemmiltaan ja jos keskustelu on käskymuotoa toisen perään lapsen suuntaan, niin niin se tulee olemaan toisinkin päin. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Siinähän sitten kuuntelette kun teininne käskyttää teitä ja teillähän ei ole tässä tilanteessa valtaa sanoa ei, sillä ei ole ilmeisesti teinilläkään näihin käskyihin vastaanpanemista.

Olis mielenkiintoista kuulla tällasta valmiiksi mietittyä keskustelua missä on otettu joka ikinen sanamuoto huomioon suuntaan ja toiseen.

 

[lapsieiooaikuinen]

[QUOTE="Vieras";28597976]Tällaset ärsyttää mua! Ihan kuin lapselle vois sanoa asian vain kerran ja sen kälkeen se on kiveen kirjotettu. Voihan sitä aikuisellekkin puhua välillä noin ajattelemattomasti "tarkastaisitko tämän laskun?" Jos tämä aikuinen alkaisi siinä vääntämään että "en. Ei minulla ole syytä MIKSI en sitä tarkasta, mutta kun annoit minulle mahdollisuuden kieltäytyä niin käytän sitä nyt hyväkseni ja vastaan, en". Voin luvata että se ihminen kuulisi minun mielipiteeni moisesta pilkunviilaamisesta!

Mitä tekisin jos lapsi vastaisi "en"? Kysyisin kerran syytä miksi hän ei sitä tee kun hän kuitenkin tietää että sääntö on ettei sisällä pidetä takkia. Jos olisi oikea syy (kylmä tms.) korjaisin asian, mutta jos syy olisi tällanen periaatteesta en halua kun muotoilit asian noin niin vastaisin että "sisällä ei pidetä takkia. Ota se pois." Ja tämän jälkeen joko lapsi itse tai minä riisuisi sen takin ilman sen kummempia jorinoita.

Miksi asioista pitää tehdä väkisin vaikeita.[/QUOTE]

Tässä se ristiriita näkyy hyvin!

Lapsi tulkitsee asiat eri lailla kuin aikuinen ja lapsi hämmentyy pahasti tällaisesta epäloogisuudesta. Miksi alunperinkään kysyt suljetun kysymyksen "otetaanko?", jos mitään valinnanvapautta ei sitten kuitenkaan ole, "sisällä ei pidetä takkia. Ota se pois!".

Aikuinen ymmärtää esitietojensa pohjalta, että kun pomo sanoo "teetkö tämän huomiseksi" niin oikeasti ei voi vastata kuin kyllä, mutta lapselle se ei on ihan yhtä lailla vaihtoehto. Miksi turhaan hämmentää pientä?

 

[teljo]

[QUOTE="vieras";28598040]Tuo ap:n antama esimerkkihän oli sitä tukemista. Lapselta ei kuulu kysyä tuollaista, johon käytännössä ei ole kuin yksi vastaus. Tuohon ja moneen muuhun juttuun voi vastatakin ei ja siitä syntyy helposti hankaluuksia, kun se takki kuitenkin pitää riisua. Nykyään riittää curling-vanhempia ja täysin rajattomasti kasvatettuja lapsia.[/QUOTE]

Ei tuollaisia kysymyksiä tarvitse ottaa kirjaimellisesti, eikä lapsikaan niitä usein sellaisina ymmärrä.

Aika ahdistavaksi menee lastenkasvatus, jos pienintäkin sanamuotoa pitää harkita erikseen, ja potea huonoa omatuntoa jos se menikin väärin.

 

[-]

Mutta entäs sitten, kun nyt jo opetat lapselle tuon pyytelyn, (-ko, -kö) ja lapsi täyttää sen teini-iän? Kuinka käy?
Veikkaan, että aika moni nuori vastaa tasan varmasti "EN".

Ei varmaan ole kysymys siitä, että lasta pitäisi käskeä koko ajan, mutta se, että annetaan niitä vaihtoehtoja ( -ko,-kö), niin lapsi hyvin nopeasti tiedostaa, että valta on hänellä.
Ei sitä valtaa enää niin vaan kitketä, kun se on lapselle pienenä annettu.

Itse ainakin olen puuttunut mieheni käyttäytymiseen, "syödäänKÖ, mennäänKÖ nukkumaan, lähdetäänKÖ ulos jne. Mielestäni tietyissä asioissa ei vaihtoehtoja vaan vio antaa, kuten nyt tässä "heitetäänKÖ takki pois"!

Olet sitten vakuuttunut, että teini- ikäiset, kaikista maailman ihmisistä, ottaa parhaiten käskyjä vastaan? Mä sanoisin, että viimeistään teini- iässä, ihminen, jota on käskytetty ikänsä, sanoo viimeistään vastalauseensa.
Voin itse kertoa, että ainakaan itseltäni ei ole saatu tovottua lopputulosta käskyttämällä. Ei ikinä. Ei missään elämän vaiheessa.

Toiseksi, mulla ei ole minkäänlaisia valtaongelmia lasteni kanssa, vaikka pyydänkin heidätä tekemään asioita käskemisen sijaan. Meillä on ihan selkät sävelet siinä suhteessa. Mun mielestä on lähinnäkin säälittävää, jos aikuinen kuvittelee saavansa valtaa ainoastaan käskyttämällä muita.

Minä käsken lapsiani ainoastaan silloin, kun on meneillään jotakin todella vakavaa. Esim. Ketään ei lyödä! Haarukalla ei huidota ruokapöydässä" ym.
Mutta mun mielestä joku helvetin takin pois ottaminen ei ole niin vakava asia, että mun tarvii KÄSKEÄ lastani tekemään se, vaan voin ihan fiksusti pyytää. Käskeminen menettää merkityksen, jos sitä käytetään joka käänteessä.

 

[-]

Tässä se ristiriita näkyy hyvin!

Lapsi tulkitsee asiat eri lailla kuin aikuinen ja lapsi hämmentyy pahasti tällaisesta epäloogisuudesta. Miksi alunperinkään kysyt suljetun kysymyksen "otetaanko?", jos mitään valinnanvapautta ei sitten kuitenkaan ole, "sisällä ei pidetä takkia. Ota se pois!".

Aikuinen ymmärtää esitietojensa pohjalta, että kun pomo sanoo "teetkö tämän huomiseksi" niin oikeasti ei voi vastata kuin kyllä, mutta lapselle se ei on ihan yhtä lailla vaihtoehto. Miksi turhaan hämmentää pientä?

Sun arvostus lapsia kohtaan näyttäis olevan aika kohdillaan.

 

[teljo]

Olen harvinaisen samaa mieltä kanssi. Ainakin omat lapseni toimivat paremmin, jos heillä on vaihtoehtoja. Kuten "Ottaako äiti takin pois, vai otatko itse?"

Varmaan sinällään hyvä neuvo joihinkin tilanteisiin...

Mutta ei toisaalta kyllä toimi jos sitä soveltaa täysin päättömästi ja ilman tilannetajua. Kuten yksi tuntemani ihminen, jonka suurin piirtein kaikki uhkailut lapselle ovat kirjaimellisesti tuota muotoa "vai otatko itse?". Mahtaa lapsikin hämmentyä moisesta papukaija-kommunikaatiosta.

 

["vieras"]

Vaikka hoitaja oli oikeassa, mun mielestä lähestymistapa tilanteeseen oli silti väärä. Asiantuntijana hoitajan pitäisi tietää, että vanhempia Ei napauteta lasten kuullen, eikä heidän kasvatus- ja toimintatapoja arvostella lasten kuullen.

Tuntuuhan se ikävältä, jos joku huomaa mun toimivan väärin, mutta ihan hyvä että sanoo, enhän minä muuten voi kehittyä tai parantaa niissä missä parannettavaa on. Sillä on silti väliä, että miten ja missä tilanteessa mulle sanotaan. Lisäksi jokaiseen pieneen asiaan on turha tarttua, äiti saattaa normaalisti toimiakin ihan oikein ja loogisesti, mutta joskus sekoilee sanoissaan tai ei keskity ajatuksella siihen mitä lapselle sanoo. Mun mielestä hoitajan kannattaa tarttua esimerkiksi tuohon puhetapaan vasta sitten, jos huomaa, että vanhemmat joka kerta kyselevät lapseltaan, ja lapsi aina inttää vastaan, ja vanhmpien tapa puhua lapselle ei ainakaan auta tilannetta.

Mutta se jatkuva napauttelu ja puuttuminen on ärsyttävää. Mulle anoppi tekee sitä. Mitä ikinä lapselle sanonkaan, niin aina se avaa saman tien suunsa ja sanoo jotain, mikä osoittaa mun sanomiset tyhmäksi/huonoksi/vääräksi. En enää muuten vain juttele lapselleni anopin ollessa paikalla, ja saan joka ikinen kerta kuulla siitä miten lapsille pitää puhua, ne tykkää kun niille puhutaan jne.

 

["Vieras"]

Tässä se ristiriita näkyy hyvin!

Lapsi tulkitsee asiat eri lailla kuin aikuinen ja lapsi hämmentyy pahasti tällaisesta epäloogisuudesta. Miksi alunperinkään kysyt suljetun kysymyksen "otetaanko?", jos mitään valinnanvapautta ei sitten kuitenkaan ole, "sisällä ei pidetä takkia. Ota se pois!".

Aikuinen ymmärtää esitietojensa pohjalta, että kun pomo sanoo "teetkö tämän huomiseksi" niin oikeasti ei voi vastata kuin kyllä, mutta lapselle se ei on ihan yhtä lailla vaihtoehto. Miksi turhaan hämmentää pientä?

Missä vaiheessa ajattelit sitten että lapsi on tarpeeksi kypsä ymmärtämään käskyn ja kohteliaan käskyn eron?

 

[lapsieiooaikuinen]

Sun arvostus lapsia kohtaan näyttäis olevan aika kohdillaan.

Minä arvostan lapsia paljon, mutta ymmärrän myös, että lapsi on ihmisenä vielä kesken. Lapsen ymmärrys ei ole aikuisen tasolla.
On tuhoavaa lapsen itsetunnolle antaa hänelle päätösvalta kysymyksellä, jonka lapsi kehittymättömyyttään tulkitsee kirjaimellisesti ja sitten kumota lapsen päätös.

 

["vieras"]

Lapsi ei ole miniaikuinen. Ei vaan ole, kunpa kaikki sen ymmärtäisivät. Minusta se on lapsen kunnioittamista, että ymmärtää lapsen olevan lapsi. Hän ei ajattele samalla tavalla kuin aikuinen. Ja onko se ihan oikeasti käskyttämistä, jos sanoo lapselleen nätisti, että ota takki pois? MiKsi niin monelta aikuiselta tuntuu puuttuvan täysin kyky ajatella ihan maalaisjärjellä?

 

["Vieras"]

Tässä se ristiriita näkyy hyvin!

Lapsi tulkitsee asiat eri lailla kuin aikuinen ja lapsi hämmentyy pahasti tällaisesta epäloogisuudesta. Miksi alunperinkään kysyt suljetun kysymyksen "otetaanko?", jos mitään valinnanvapautta ei sitten kuitenkaan ole, "sisällä ei pidetä takkia. Ota se pois!".

Aikuinen ymmärtää esitietojensa pohjalta, että kun pomo sanoo "teetkö tämän huomiseksi" niin oikeasti ei voi vastata kuin kyllä, mutta lapselle se ei on ihan yhtä lailla vaihtoehto. Miksi turhaan hämmentää pientä?

Jos mun lapsi hämmentyy niin minä yleensä pyrin selittämään asiat. Jos "ottaisitko takin pois" on hämmentävä kysymys ottaen huomioon että sääntöihin kuuluu että se otetaan pois sisällä, niin ehkä tämä kannattaisi selittää lapselle. "On kohteliaampaa kysyä ottaisitko takin pois kuin sanoa ota takki pois. Päiväkodin sääntöihin kuuluu ettei takkia pidetä sisällä ja tätä sääntöä pitää kaikkien noudattaa halusi tai ei jos mielii päästä sisälle"

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28598057]
Jos lapsi mulle käskee että "anna maitoa", "etsi mun barbi", "anna karkkia", niin kyllä mun suhtautuminen tohon on kielteisempää kuin se että tekisi sen kohteliaasti "antaisitko maitoa?", "etsisitko barbin" jne.[/QUOTE]

Lapsen voi opettaa pyytämään, että saanko/saisinko maitoa, karkkia jne, meillä etenkin mies opettaa tuota pyytämistä ruokapyödässä =) Samaten intonaatiolla voi tuon "etsi mun barbi" saada kysymysmuotoon, ei kuulosta niin käskyttämiseltä.

 

[lapsieiooaikuinen]

[QUOTE="Vieras";28598095]Missä vaiheessa ajattelit sitten että lapsi on tarpeeksi kypsä ymmärtämään käskyn ja kohteliaan käskyn eron?[/QUOTE]

En tunne kehityspsykologiaa niin tarkasti, että osaisin vastata faktoilla, mutta liittyy luultavasti siihen ikäkauteen, kun lapsi alkaa ymmärtää valheen ja toden eron ja siihen kauteen alakoulun loppupuolella, kun abstrakti ajattelu kehittyy täyteen mittaansa.

Jotkut eivät ymmärrä vielä aikuisenakaan. Esimerkiksi yhden ystäväni on vaikea tajuta sosiaalisia sääntöjä, jotka naamioidaan ehdotuksiksi ja suosituksiksi. Mitään todettua häiriötä hänellä ei kuitenkaan ole, onpahan vaan suorasukainen sekä puheissaan että tulkinnoissaan.

 

[teljo]

On tuhoavaa lapsen itsetunnolle antaa hänelle päätösvalta kysymyksellä, jonka lapsi kehittymättömyyttään tulkitsee kirjaimellisesti ja sitten kumota lapsen päätös.

Ei taatusti ole. Kyllä pienempikin lapsi ymmärtää, ettei kaikkia asioita tulkita siten, miten ne kirjaimellisesti kuulostavat, ja että aikuinenkin välillä sekoaa sanoissaan tai peruu sanomisiaan.

Eivät lapset muutenkaan ole mitään pienimmästäkin täräyksestä traumaantuvia "kristallivaaseja". Lapsen itsetunnolle on tuhoavaa esim. se jos joutuu pitkäaikaisesti kiusatuksi päiväkodissa tai koulussa, mutta ei taatusti esim. se, jos vanhempi käyttää jostain arkipäiväisestä asiasta vähän eri sanamuotoa käytännön asiasisällön ollessa sama...

 

[lapsieiooaikuinen]

Ei taatusti ole. Kyllä pienempikin lapsi ymmärtää, ettei kaikkia asioita tulkita siten, miten ne kirjaimellisesti kuulostavat, ja että aikuinenkin välillä sekoaa sanoissaan tai peruu sanomisiaan.

Eivät lapset muutenkaan ole mitään pienimmästäkin täräyksestä traumaantuvia "kristallivaaseja". Lapsen itsetunnolle on tuhoavaa esim. se jos joutuu pitkäaikaisesti kiusatuksi päiväkodissa tai koulussa, mutta ei taatusti esim. se, jos vanhempi käyttää jostain arkipäiväisestä asiasta vähän eri sanamuotoa käytännön asiasisällön ollessa sama...

Pidemmän päälle tuollainen valinnanvapauden antaminen ja sitten epääminen on vähintään haitallista. Tuhoisa oli liian voimakas termi tähän. Jos tuo ei jatkuvaa ole, niin en usko sen ketään murskaavan.

 

["Mariska"]

Onhan se myös tärkeää, että laosikin oppii kohteliaan keskustelun tavat. Olen samaa mieltä kuin joku ylempänä, että käskeminen menettää merkityksensä jos joka asia esitetään käskynä.

Kyllä minäkin sanon lapselle "otetaanko takki pois" tai "otetaanpas takki pois", johon 1,5v vastaa välillä EI tai Älä-älä. Sitten perustelen, että sisällä ei pidetä takkia ja aamupuurolle/leikkimään ei pääse takki päällä. Sitten hän joko riisuu takin tai minä riisun sen, näin yksinkertaista. Enemmän vastaan vänkäämistä todennäköisesti tulisi, jos sanoisin "ota takki pois" koska itselle tulee automaattisesti sellainen vähän vaativa tai komentava äänensävy...

Juttelen päässääntöisesti lapselle aina kohteliaasti, enkä käskytä kuin koiraa... Ja noinkin pienelle selitän tai perustelen asiat, mahdollisimman lyhyesti ja yksinkertaisesti toki.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";28598134]Lapsen voi opettaa pyytämään, että saanko/saisinko maitoa, karkkia jne, meillä etenkin mies opettaa tuota pyytämistä ruokapyödässä =) Samaten intonaatiolla voi tuon "etsi mun barbi" saada kysymysmuotoon, ei kuulosta niin käskyttämiseltä.[/QUOTE]

Tämä oli mun pointti.

Mutta tämän toisen käsityksen mukaan jos lapsi sanoo "etsi mun lelu", en saisi kieltäytyä. Jos lapsi sanoo "etsisitKÖ lelun", on minulla vasta oikeus kieltäytyä. Eli kun lapsi ei tajua käskyn ja pyynnön eroa, ei saisi aikuinen käyttäytyä lapsdn käsityksen vastaisesti. (Jos sanoo lapselle "ota takki pois" = ei saa sanoa vastaan jne.)

Näistähän lapsi juuri oppii tuon eron. Kun sen selittää että toinen tapa näistä luultavimmin johtaa haluttuun lopputulokseen.

 

["nelli"]

Vaikka ap:n sanat lapsellensa olivatkin ehkä kaikkien hoito-opusten perusteella väärin asetellut, niin hoitajalla ei ole mitään oikeutta puuttua aikuisen ihmisen normaaliin puheeseen omalle lapselle. Hoitajalla pitää olla sen verran tilannetajua, että vaikka huomaa tuollaisen pikkuisen muotovirheen niin pitää mölyt mahassa. Itseäni tuollainen ainakin ärsyttäisi ja uskon että suurinta osaa tästäkin porukasta, joka täällä vauhkoaa ap:n olevan vaan herkkänahkainen.

 

[ok]

Mä kysyin just taaperolta että missä on nenä. Vaikka olin jo päättänyt, että vastauksia on vain yksi oikea. Mitä jos lapsi olisi osoittanut polvea, kun annoin hänelle vapauden valita.Mitähän mä olisin sitten tehnyt. Ai kamala, nyt tuli epäonnustunut olo.

Todella ärsyttävän kuuloinen hoitaja btw. Ei kukaan tykkää tuollaisesta besserwisseristä.

 

[lapsieiooaikuinen]

[QUOTE="Vieras";28598127]Jos mun lapsi hämmentyy niin minä yleensä pyrin selittämään asiat. Jos "ottaisitko takin pois" on hämmentävä kysymys ottaen huomioon että sääntöihin kuuluu että se otetaan pois sisällä, niin ehkä tämä kannattaisi selittää lapselle. "On kohteliaampaa kysyä ottaisitko takin pois kuin sanoa ota takki pois. Päiväkodin sääntöihin kuuluu ettei takkia pidetä sisällä ja tätä sääntöä pitää kaikkien noudattaa halusi tai ei jos mielii päästä sisälle"[/QUOTE]

Päiväkoti-ikäinen ei vielä ymmärrä sanan kohtelias sisältöä ja merkitystä, ei edes selittämällä.

 

[lapsieiooaikuinen]

Mä kysyin just taaperolta että missä on nenä. Vaikka olin jo päättänyt, että vastauksia on vain yksi oikea. Mitä jos lapsi olisi osoittanut polvea, kun annoin hänelle vapauden valita.Mitähän mä olisin sitten tehnyt. Ai kamala, nyt tuli epäonnustunut olo.

Todella ärsyttävän kuuloinen hoitaja btw. Ei kukaan tykkää tuollaisesta besserwisseristä.

Tuohonhan on vain yksi oikea vastaus. Et antanut mitään vapautta valita. Missä-kysymykseen on vain yksi vastaus, se ei ole kyllä/ei-kysymys, eikä liity päätösvaltaan mitenkään.

 

[ok]

Jonkun uhmakohtauksia saavan lapsen, jonka kanssa pukeminen on hankalaa, vanhempi voisi olla iloinen tuosta vinkistä - ystävällisesti esitettynä. Mutta uskokaa tai älkää, on lapsia joiden kanssa voi kommunikoida rennosti ja mukavasti, ei vain käskien.