Päivähoito-ongelmia

[taustalla]

Poika on nyt 1v10kk ja on ollut syksystä lähtien ryhmäperhepäivähoidossa. Alku meni yllättävän hyvin tai ainakaan ei kovin usein itkeskelty aamuisin ja poika näytti siltä, että hän viihtyy. Helmikuussa hoitopaikassa alkoi sijaisrumba ja samalla illat kotona muuttuivat tosi vaikeiksi ja poika muuttui jotenkin vakavammaksi. Viikonloput ja lomat sujuu paljon mukavammin. Arkipäivien kulusta viikottain tulee viestiä, että poika on itkenyt tai ikävöinyt tms.

Olen jutellut asiasta moneen kertaan ja hoitopaikan mielestä pitää nukkua enemmän (panostimme tähän, ostimme pimennysverhot. Poika nukkuu noin 14 tuntia /vrk. Ainakin lomilla riittää iloiseen olemiseen), käydä lääkärissä tarkistuttamassa korvat, rasvata enemmän, ettei iho kutise, liikaa ohjelmaa kotona, liian vähän ohjelmaa kotona...jne. Päivän lyhentämistä on ehdotettu. Tämä on hankalaa toteuttaa, mutta sitäkin on yritetty. Olen viettänyt ylityöpäiviä pojan kanssa, kun on näyttänyt, että viikko on ihan hirveä jo maanantaista.

Tällä viikolla taas otin asian puheeksi, kun joka päivä on kuulema itkeskelty. Nyt vikaa löytyi siitä, että mies tuo pojan ja minä jään vielä kotiin, jolloin pojalle jää tunne, että äiti on päivän kotona (tosin näin on ollut alusta asti). Lisäksi vedottiin pojan ikään; kuuluu uhmaikäään itkeskellä välillä. Ja toivottiin lyhyempiä päiviä. Ja lisää unta. Sijaisia hoitopaikassa ei tällä hetkellä enää ole. Eikä ole tullut uusia lapsia tai lähtenyt ketään pois.

Tulipa pitkä sepustus; jaksaakohan kukaan lukea... Mutta mietityttää siis kauanko kannattaa odotella tilanteen parantumista? Vikaa etsitään aina kotioloista, mutta kun tuntuu, ettei oikeasti enää osaa tehdä asian hyväksi mitään. Iltaisin ei enää harrasteta mitään, kun ei koskaan tiedä, miten kiukkuinen kaveri hoidosta haetaan.

 

[äiti]

Hei !
Oletteko ajatellut osittaista hoitovapaata esim 6h työpäiviä tai sitten jos jokin asia epäilyttää niin yrittäisin hakea toista hoitopaikkaa jos ei ajan kanssa alkaisi tottua. Vanhemmat kyllä tuntevat lapsensa ja jos käytös hirveästi muuttuu niin kaikki ei ole hyvin. Itselläni esikoinen oli päivähoidossa 5kk pienenä ja samanlaiseksi muuttui, itki paljon, oli väsynyt yms. Rupesin pistään merkille että hän pelkäsi yhtä hoitotätiä ja olenkin varma, että käytös muuttui osittain sen takia. Meillä tilanne onneksi raukesi kun jäin uudelleen äitiyslomalle ja otin lapseni pois tarhasta ja olimmekin sit kotona useamman vuoden. Tiedän, että päiväkoti arki on myös lapselle rankkaa jo pelkästään kovan melun takia mutta mieti mitä vaihtoehtoja teillä olisi.

 

[Suhinalempi]

Oletteko pitänyt mitään yhteistä palaveria häntä hoitavien ihmisten kanssa vai ainoastaan jutelleet tuotaessa ja haettaessa?

Koettakaa saada yhteinen palaveri ja pyydä myös ihan ystävällisesti, että henkilökunta miettisi yhdessä mistä tämä voisi johtua. Koska on alkanut, mitä silloin on tapahtunut, millaiset välit lapsellasi on kuhunkin hoitajaan, miten hoitohenkilökunta suhtautuu tähän itkeskelyyn päivän mittaan, pääseekö syliin, lohdutetaanko ym. vai onko henkilökunta ns.kyllästynyt ainaiseen itkeskelyyn ja antaa toisen itkeä?

Uskomaton tarina hoitohenkilökunnalta! En voi ymmärtää, mistä he edes ovat kaiken tuon keksineet, osaamatta kuitenkaan mennä itseensä ja katsoa olisiko heillä PALJONKIN parannettavaa omassa suhtautumisessaan asiaan.

Vaadi asiaan puuttumista!

 

[Voi harmi]

Meilläkin on tyttö nyt ryhmäperhepvhoitopaikassa, siellä on noin 15 lasta enimmillään ja 2-vuotiaiden ryhmässä on vain 4, on viihtynyt. Onko teillä mitenkä iso paikka sitten ? Tuo on ikävää, että hoitajat vaihtuu usein. Tuolla meidän on jopa 5 hoitajaa töissä kai, ei ole ollut ongelmia, syö ja nukkuu hyvin. Voisko neuvotella sen ohjaajan kanssa, jos voisi hakea jonnekin pienempään paikkaan esim syksyksi ?

 

[Miskan äiskä]

Mun nettikavereilla on ihan samanlainen kausi menossa eli voi olla myös ikään kuuluvaa eroahdistusta. Missään ei välttämättä ole vikaa, lapsi vain kasvaa ja siihen kuuluu vaikeampia kausia ja helpompia kausia. Myös pitkä talvi hoidossa alkaa väsyttää, vaikka ootte pitäny lomia, mutta ei viikon loma ole pienelle paljon mitään. Toivottavasti teillä on kunnon kesäloma, jolloin lapsi saa olla perheen kanssa ja poissa hoidosta, se varmaan auttaa. Illalla ei myöskään kannata harrastaa mitään noin pienen kanssa, kotona olo on parasta laatu aikaa koko perheelle. Tsemmpiä ja jaksamista! :hug:

 

[äiskä]

Ratkaisu voi myös olla niinkin yksinkertainen, että lapsi ei tykkää olla hoidossa. Ei siis vikaa kotona tai hoitopaikassa, mutta luonteeltaan lapsi on vain sellainen ettei ehkä viihdy isommassa porukassa. Itselläni on tälläinen kokemus erään lapsen kohdalta (olen päiväkodeissa ollut töissä). Mutta toisaalta jos alku meni hyvin... :/

Olisiko mahdollisuutta esim. kokeilla perhepäivähoitajaa jos tilanne ei muutu?

Olisi myös henkilökunnalta ihan viisasta todeta se tosiasia, ettei lapsen ole hyvä olla hoitopaikassa. Eikä vain etsiä syitä kotoa Yhdessä voisitte miettiä onko juuri tämä paikka sopiva sinun lapselle (onko ehkä liikaa lapsia, tarvitsisiko ehkä ryhmän, jossa olisi saman ikäisiä lapsia vain, jos nyt ei ole tms.) ja myös henkilökunnan pitäisi tulla asiassa vastaan miettimällä muita hoitopaikkoja. Vaikkei lapsen ole kiva vaihtaa paikkaa juuri kun on tottunut yhteen, mutta myös se voi olla yksi ratkaisu ongelmaan.

 

[Vilma-Onni]

Outoo, että henkilökunta keksii moisia syitä kotoo...
Kyllä mä luulen, että syy löytyy hoitopaikan seinien sisäpuolelta.

 

[Gerbeera]

Moi,

en osaa välttämättä auttaa mutta halusin sanoa, että ihailtavan fiksusti olet tarttunut ongelmaan. Joten ei minusta kotioloja voi syyttää. Minusta on myös typerä väite, että isä vie lapsen etkä sinä. Varsinkin jos näin on ollut alusta asti.

Olisiko teidän terkkarista apua? Ajattelin että jos terkkarisi on "ok-tyyppi" niin voisiko hänen kokemuksiaan/mielipidettään kysyä. Meidän oma terkkari on ollut kultakaivos jolta olen saanut vinkkejä hoitopaikkoihin yms. Tuo oli myös hyvä idea pitää palaveria yms.

Ei hoidossa satu sitten olemaan jotain toista lasta joka ei tule lapsesi kanssa toimeen? Tsemppiä kovasti ja toivottavasti tilanne laukenee. Se on kuitenkin vanhemmille tärkeimpiä asioita, että lapsilla on hyvä olla hoidossa.

 

[hanne]

Meillä tyttö 1,4v oli varahoitopaikassa ryhmiksessä viikon. Loppuviikkoa kohti huuto vain paheni ja kaikki muukin, kitinä kotona yms. Oli viimenen kerta hoidossa siellä paikassa, ei tykännyt vain olla, ei siihen sen kummempaa syytä tarvita. Oma hoitopaikka pph ei mitään ongelmaa ja huuto tulee usein siitä kun pitää lähteä kotiin. Yritä saada toinen hoito, suosittelen pph, pieni ryhmä ja rauhallista ja tuttu täti joka päivä.

Ei ole lapsessa vika

 

[taustalla]

\

Outoo, että henkilökunta keksii moisia syitä kotoo...
Kyllä mä luulen, että syy löytyy hoitopaikan seinien sisäpuolelta.

Niin minustakin. meillä lapset oireili noin kun olivat perhepäivähoidossa. Hoitajan mies ryyppäili siellä pitkin päivää..
kunnon palaveri vaan aikaiseksi. Ei eroahdistuskaan ala yhtäkkiä.. \|O hyvin alkaneen jakson jälkeen.

 

[äiti]

Mieleeni tuli vielä sellainen, että riittää jos joku toinen lapsi esim. kiusaa ja siihen ei hoitajat ota kantaa. Sellaiset asiat pelottavat lasta. Minä pistäisin kyllä ne tätit palaveriin ja vastaileen tiukkoihin kysymyksiin. Ja kuten joku jo mainitsi, että jos aletaan syytteleen kotioloja niin joku on silloin pielessä siellä hoitopaikassa. Se on sellainen puolustuskeino. Eikä kuulu ammattietiikkaan tuollainen vanhempien syyttely vaan asioista pitäisi puhua yhdessä ja miettiä missä mättää.

 

[hopo harmailee]

sanoisin ettei lapsi tykkää olla kyseisessä hoitopaikassa. meillä oli sama ongelma ja soitin heti päivähoidon ohjaajalle ja selvitin asian ja saimme paikan pphoidosta jossa tyty tykkäs valtavasti olla.