Päivähoito alkoi hyvin, nyt ongelmia

[Mulju]

Poika oli 1v7kk kun menin osa-aikaisesti töihin. Hoitopäiviä oli aluksi 3krt/vko 6h/pvä. Poika meni nauravaisena hoitoon ja oli tyytyväinen myös kotiin haettaessa.

Nyt poika on ollut hoidossa pari kuukautta, ja kaksi viikkoa olen nyt joutunut tekemään niin että hoitopäiviä on 5krt/vko ja päivät venähtävät 8h pituisiksi. Eilen ja tänään pojalle oli tosi vaikeaa jäädä hoitoon, itku tuli kun olin lähdössä pois.

Huomenna pitäisi poika sinne taas jättää. Pelottaa jo nyt että tuleeko taas itku. Onneksi vähän helpottaa tieto siitä että pojan tarvitsee olla hoidossa enää ensi viikko, sitten työni loppuvat ja alan taas kotiäidiksi.

Mutta ihmeellä saan pojan jäämään sinne tyytyväisenä, noin pieni kun ei puhettakaan vielä usko. Hirveää jättää lapsi sinne itkemään.

 

[Mulju]

Piti vielä sanoa että poika on ollut eilen ja tänään kotona todella rasittava ja kiukkuinen. Itkee, heittelee leluja, tekee kaikkea kiellettyä. Haluaa syliin, mutta kun alan ottamaan niin pudistaa päätään ja juoksee pois..Illalla ei millään jäänyt huoneeseensä nukkumaan vaikka ennen on nukahtanut yksikseen. Istuin sitten vieressä niin pitkään että nukahti.

 

[Miukku]

Monesti vaikka lapsi jäisi itkevänä hoitoon niin itku loppuu, kun vanhempi on lähtenyt. (Olen itse pph)

 

[mun muru]

Uhmaikä alkanut?:-D .. Tosin en tiedä vielä uhmaiästä mitään kun vasta ensimmäsitä odotan. Uteliaana silti luen ja mietin näitä juttuja.

 

[Miukku]

Pojallasi voi olla jonkinlaista protestia, kun on aloittanut hoidon, menee ohi ajan kanssa. Poikasi on tajunnut hoidon jatkuvan pitemmän aikaa.

 

[mun muru]

Laita piilokamera hoitotädin kanssa niin näet miten lapsi viihtyy?

 

[meille]

ainakin sanottiin kun poikaa aikanaan vietiin hoitoon sanottiin et alkuun voi mennä hienosti ja reagoiminen voi tulla vasta 2kk viiveelläkin. ja näin kävi meillä poika käyttäytyi 2viikkoa aivan tavan omaisen käytöksen vastaisesti. kaupassa ruokakärryissä itki suoraa huutoa joka kerta ja yleensä ei ikinä- ei siis ruinannu mitään parkui vaan. ja sylissä piti olla koko ajan. kiukutteli kun haki hoidosta. illalla nukahtaminen oli hankalaa ja yöt oli katkonaisia. mikään ei sujunut ei leikit, ei syöminen jne itkua riitti. poika oli 3v kun meni hoitoon ja oli siihen saakka kotihoidossa. ja hoidossa sanottiin et selkee reagoiminen kun hoito oli alkanut ja "eroaminen" äidistä kun enne olimme aina yhdessä. kesti se sen 2-3vk. kyl se siitä sitten palasi uomiinsa.

 

[Mulju]

Tänään oli tosiaan ohimennen puhetta yhden hoitajan kanssa että poika voi vasta nyt reagoida tuohon hoidon aloittamiseen ja siksi aamut on olleet niin vaikeita. Menee kyllä aamulla iloisena hoitopaikkaa, mutta sitten kun olen lähdössä pois niin..

Uskon kyllä että rauhoittuu kun jonkin aikaa siellä itkee, tuo piilokamera olisi kiva juttu!

Kuuleehan näitä tarinoita aina välillä, mutta nyt kun sattui omalle kohdalle niin on se vaan niin vaikeaa se itkevä lapsi sinne jättää. Tuskinpa tuo meidän poika on ainoa joka päivähoidossa itkeskelee..

 

[Jotain rajaa]

Meillä tapahtui vastaava reagointi kun aloitin työt, lapsi oli sitä ennen kyllä jo käynyt osa-aikaisesti tarhassa joten tuttua oli. 2 vk töitten aloittamiseni jälkeen oli lapsi kuulema alkanut itkeskellä tarhassa ja tädit YSTÄVÄLLISESTI kyselivät mummolta hänen lasta hakiessaan, että onkohan meillä kotona ongelmia kun lapsi on muuttunut tuollaiseksi. He kyllä tiesivät oikein hyvin että olin aloittanut työt!
Suututtaa että sivullisilta kysellään mahdollisista perheemme ongelmista, eikä ajatella että äidin töihinmeno voisi olla syy moiseen. Onneksi on hyvät välit anopin kanssa niin ei aiheutunut turhia kismoja ja epäilyjä kotioloista, hän kun tietää että asiat on ok.

 

[vieras]

Väsynyt ja stressaantunut. Onhan tuo lapselle rankkaa. Illat voisitte vaikka vaan istua sohvalla sylikkäin, jospa se auttaisi.

 

[äippyli]

peesaan meille-nimimerkkiä, olen lastentarhanope ja 1v8kk tytön äiti ( neiti alotti hoidon 4kk sitte). Meillä ei ollu pahaa itkemistä, mutta just sen parin viikon jälkeen alko jääminen olla hankalaa. Kotona myös oireili, ns. kosti mulle, että menin töihin, mutta meni pian ohi =) Ja nykyään viihtyy siis kertakaikkisen erinomaisesti, ei välillä haluis pois lähtee =)
Neuvoksi antaisin, että sovitte ennalta käytöskaavion, tuon ikäinen ymmärtää kyllä jo, kun kotona puhutaan rauhassa. Älä ite pitkitä lähtöö, vaikka lapsi huutais, se lisää vaan ahdistusta lapsessa, kun hän saa huudollaan valtaa eikä selviä rajoja. Meillä oli tyttö sylissä ja oltiin muutama minuutti silleen ja kateltiin keitä on jo paikalla. Sitten annettiin pusut ja mä hypytin sen kolmosella (1,2,3) tädin syliin ja välillä jäi huutaa, välillä vaihto ite syliä. Vaikka ois tullu huuto, sanoin reippaasti heippa, äiti/isi hakee sillon ja sillon ja lähdin eteiseen. Yleensä huuto lakkas siihen mennes ku sain kengät jalkaan =) Että älä jousta rajoista vaikka siinä lähtiessä tuntuiski pahalta. Lapsi kuitenkin loppupeleissä kokee turvallisuutta siitä, että äiti pitää rajoista kiinni.

 

[äippyli]

ai niin, ja meidän tarhassa sanottiin, että voi soittaa jos jää mietityttään että jäikö itkemään. Kertaakaan en oo soittanu, mutta oli ihana tietää, että ne ymmärtää äidin tilanteen =)

 

[Äippylille kyssä]

Mitä mieltä olet tuosta kirjoituksestani hiukan ylempää jossa Jotain rajaa-nimmarilla kerroin tarhamme hoitotädin utelusta mummon hakiessa lasta? Eräs ystäväni, joka on myös LO sanoi moisen olevan jopa laitonta, asioista pitää puhua perheelle jos on syytä epäillä "jotain". Aiomme pyytää lastentarhalta selitystä asiaan ja josko suostuisivat palaveriin jossa voisimme yhdessä puhua asioista ja selvittää, mistä heidän ajatuksensa johtuvat. (On muutakin negatiivista paikasta!.

 

[äippyli]

Kuulostaa kyllä vähän oudolta.... Meillä ei varahakijalle selvitellä ylimääräisiä, joskus ollaan soitettu vanhemmalle töihin, jos on ollu akuuttia asiaa ja tiedetty, että mummo tms hakee. Toisaalta tuo sääntö suojelee perhettä, toisaalta mummoa perheen murheilta.