L
J
"jaa"
Vieras
[QUOTE="jep";28525279]Voisihan tuon siirron ajoittaa aina esim elokuun alkuun ja tammikuun alkuun, jolloin tilanne ei olisi ylitsepääsemätön kenellekään, eikä yksi lapsi joudu koko aikaa vaihtamaan paikkaa.
Elokuussa tulee muutenkin eniten muutoksia päiväkotiryhmissä luonnollisen siirtymän kautta (iän mukaan eri ryhmään, esikouluun tai kouluun). Tämä olisi siten ihan loistava ajankohta myös siirtää työssäkäyvien lapset lähipäiväkotiin ja virikelapset sitten tarpeen mukaan sinne, missä on tilaa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että virikelasta ei saa siirtää ja hän on myös ihan samalla viivalla päiväkotivalinnoissa kuin työssäkäyvien lapsi. Kuitenkin kotona olevan vanhemman on huomattavasti helpompi viedä ja hakea lapsensa kauempaa kuin työssäkäyvän vanhemman, jonka aikataulu on hyvin tarkasti työaikojen mukaan sidottu.
Vai oletko asiasta eri mieltä?[/QUOTE]
oikeastiko olet sitä mieltä että lapsen etu olisi vaihtaa päiväkotia pahimmillaan puolen vuoden välein (elo- ja tammikuussa) jos kyseiseen päiväkotiin tulisikin työssäkäyvän lapsi
?
Elokuussa tulee muutenkin eniten muutoksia päiväkotiryhmissä luonnollisen siirtymän kautta (iän mukaan eri ryhmään, esikouluun tai kouluun). Tämä olisi siten ihan loistava ajankohta myös siirtää työssäkäyvien lapset lähipäiväkotiin ja virikelapset sitten tarpeen mukaan sinne, missä on tilaa.
Tällä hetkellä tilanne on se, että virikelasta ei saa siirtää ja hän on myös ihan samalla viivalla päiväkotivalinnoissa kuin työssäkäyvien lapsi. Kuitenkin kotona olevan vanhemman on huomattavasti helpompi viedä ja hakea lapsensa kauempaa kuin työssäkäyvän vanhemman, jonka aikataulu on hyvin tarkasti työaikojen mukaan sidottu.
Vai oletko asiasta eri mieltä?[/QUOTE]
oikeastiko olet sitä mieltä että lapsen etu olisi vaihtaa päiväkotia pahimmillaan puolen vuoden välein (elo- ja tammikuussa) jos kyseiseen päiväkotiin tulisikin työssäkäyvän lapsi
?
T
tuleva virikemamma?
Vieras
Kerronpa oman tilanteeni, voitte sitä vapaasti kommentoida.
Meillä esikoinen on nyt 2,5-vuotias ja on ollut kokopäivähoidossa päiväkodissa 10-kuisesta lähtien. Itse opiskelen päätoimisesti (eli teen täysiä opintopisteitä, mikä tarkottaa ihan täyttä "työpäivää" + iltahommat päälle), ja lapsi piti laittaa hoitoon alun perin noin aikaisin koulun (AMK) painostuksesta. Itse olisin halunnut hoitaa lasta kotona vähän pitempään, ainakin siihen asti, että oppii edes kävelemään, mutta koska opintotoimisto hiillosti tutkintosäännöllä, joka mahdollistaa jo suoritettujen opintopisteiden "mitätöimisen" (eli käytännössä olisin joutunut suorittamaan puolen vuoden opinnot uudestaan uusintatenttimällä / osallistumalla opetukseen myöhemmin), jos en olisi jatkanut kesken jäänyttä opintokokonaisuutta vuoden sisällä äitiyslomalle jäämisestä. Jäin äitiyslomalle siis kesken lukukauden, marraskuun puolivälissä. Luultavasti asiasta ei olisi tullut niin isoa ongelmaa, jos olisin voinut jäädä äitiyslomalle lukukauden vaihteessa, mutta vauvat ei yleensä paljoa kysele, milloin syntyvät, enkä voinut siihen siis osaltani vaikuttaa.
Esikoinen on sopeutunut päivähoitoon hyvin, tykkää käydä siellä, kaikki kaverit on pk:ssa, hoitajat ja ryhmä on tuttuja (pysyneet suunilleen samana koko pk-ajan). Kun joskus opiskelujeni salliessa vietämme "kotipäiviä" (nyt keväällä mulla on ollut muutama etäpäivä, jolloin lapsenikin pitää sovitusti vapaata pk:sta), lapsi kyselee kovasti, eikö pääsekään päiväkotiin leikkimään kavereidensa kanssa, vaikka toki myös nauttii ajasta kaksin äitin kanssa. Esikoiseni on ollut todella sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut vauvasta lähtien, mikä aikanaan edesauttoi myös päätöstä päiväkodista päivähoitopaikkana.
Olen ollut tosi tyytyväinen kunnalliseen päiväkotiimme, lapsi saa siellä kaipaamiaan virikkeitä (ennen kaikkea kaverisuhteita, mutta myös askartelua, retkiä, muskaria ym. mitä olisi kotona ollessa hankalampi toteuttaa arjessa) ja ennen kaikkea turvallista hoivaa tuttujen aikuisten seurassa. Joka päivä lapsi juttelee innostuneesti päiväkodin tapahtumista ja katsomme usein myös päiväkotilaisten kuvia (syksyllä otettua ryhmäkuvaa, jossa kaikki hoitajat ja lapset) kotona ja juttelemme iltatoimien yhteydessä, mitähän tutut päiväkotilapset mahtavat juuri sillä hetkellä tehdä ym. Päiväkodissa puolestaan on paljon meidän kuvia ja oma perhe on mukana arjessa puheiden ja kuvien avulla. Voin siis sanoa, että päiväkodista on tullut lapselle kuin toinen perhe, joukko ihania ihmisiä, jotka rikastuttavat ja laajentavat lapsen maailmankuvaa. Koen erityisen tärkeäksi myös sen, että päiväkoti on todella monikulttuurinen, lapsemme ryhmässä (jossa siis 12 lasta) vain yksi on meidän lapsemme lisäksi perhesuhteiltaan kokonaan suomalainen. On tosi hyvä asia, että lapsi oppii pienestä pitäen suvaitsevaiseksi ja ymmärtää, että eri ihonvärit, kielet ja tavat eivät tee toisesta yhtään vähemmän arvokasta tai vaikuta kaveruuteen mitenkään. Tällaista "kulttuuripläjäystä" minun olisi vaikea tarjota lapselleni, jos hän olisi "vain" kotihoidossa.
Nyt odotan toista lasta ja opintojani on jäljellä yksi vuosi. Tähän mennessä on ollut päivänselvää, että esikoinen on ollut päiväkodissa kokoaikaisesti, kun molemmat vanhemmat tekevät täyttä päivää kodin ulkopuolella (mieheni siis vakkaritöissä), mutta toisen lapsen myötä kaikki mullistuu ja meidän on pitänyt miettiä kaikki uusiksi. Pitkällisen pohdinnan jälkeen olemme tulleet siihen tulokseen, että esikoinen viettää mammalomani kanssa samaan aikaan ensin pitkän kesäloman kotona (la on elokuussa, äitiysloma alkaa heinäkuussa) ja sitten lapsen synnyttyä on mieheni isyysvapaan ajan (3 viikkoa) vielä kotona ja palaa sen jälkeen osapäivähoitoon samaan, tuttuun päiväkotiin. Mieheni kesäloma alkaa siis heinäkuussa ja omani heti juhannuksen jälkeen (opiskelen kesäkuun ajan vielä täyspäiväisesti), ja siihen asti esikoinen on siis päiväkodissa.
Toisen lapsen syntymä tulee olemaan todella iso mullistus koko perheelle, mutta ennen kaikkea esikoiselle, emmekä halua mullistaa esikoisen elämää liikaa. Päivähoidon lopetus ja pikkusisaruksen syntymä voisivat olla yhdessä liian raju muutos, kun kuitenkin lapsen "sosiaalinen elämä" on päiväkodissa. Esikoinen täyttää loppuvuodesta 3 vuotta, joten kerhopaikkaakaan ei voisi saada ennen kuin aikaisintaan ensi kevääksi. Pikkusisarus tulee menemään myös päiväkotiin mahd. aikaisin (alle 1-vuotiaana luultavasti...), kun joudun taas jatkamaan opintojani nopealla tahdilla. Koulun linja on tosi tiukka poissaolojen suhteen, 2 vuotta on maksimiaika vaikka pyöräyttäisi kuinka monta lasta, ja se tulee täyteen nyt pelkistä äitiyslomista. Joudun suorittamaan siis opintoni tiukasti tavoiteajassa (eli neljässä vuodessa), ja jos se viivästyy, niin täytyy anoa jatko-oikeutta jostakin ylemmältä taholta... Tämän vuoksi minun on pakko suorittaa joitakin opintoja (tehä opinnäytetyötä ja mulle räätälöityjä rästitehtäviä) myös äippäloman aikana ja nyt myös kesäopintoina, muuten en saisi opintojani purkkiin niin tiukassa tahdissa kahden lapsen kanssa.
Tässä minun perusteeni esikoisen päivähoitopaikan säilyttämiselle kuopuksen vauva-ajan, tarkoitus olisi siis yrittää saada kuopus myös samaan päiväkotiin esikoisen kanssa, kun sen aika koittaa. Virikkeiden lisäksi esikoinen siis myös "varaa" hoitopaikkaa pikkusisarukselleen.
Meillä esikoinen on nyt 2,5-vuotias ja on ollut kokopäivähoidossa päiväkodissa 10-kuisesta lähtien. Itse opiskelen päätoimisesti (eli teen täysiä opintopisteitä, mikä tarkottaa ihan täyttä "työpäivää" + iltahommat päälle), ja lapsi piti laittaa hoitoon alun perin noin aikaisin koulun (AMK) painostuksesta. Itse olisin halunnut hoitaa lasta kotona vähän pitempään, ainakin siihen asti, että oppii edes kävelemään, mutta koska opintotoimisto hiillosti tutkintosäännöllä, joka mahdollistaa jo suoritettujen opintopisteiden "mitätöimisen" (eli käytännössä olisin joutunut suorittamaan puolen vuoden opinnot uudestaan uusintatenttimällä / osallistumalla opetukseen myöhemmin), jos en olisi jatkanut kesken jäänyttä opintokokonaisuutta vuoden sisällä äitiyslomalle jäämisestä. Jäin äitiyslomalle siis kesken lukukauden, marraskuun puolivälissä. Luultavasti asiasta ei olisi tullut niin isoa ongelmaa, jos olisin voinut jäädä äitiyslomalle lukukauden vaihteessa, mutta vauvat ei yleensä paljoa kysele, milloin syntyvät, enkä voinut siihen siis osaltani vaikuttaa.
Esikoinen on sopeutunut päivähoitoon hyvin, tykkää käydä siellä, kaikki kaverit on pk:ssa, hoitajat ja ryhmä on tuttuja (pysyneet suunilleen samana koko pk-ajan). Kun joskus opiskelujeni salliessa vietämme "kotipäiviä" (nyt keväällä mulla on ollut muutama etäpäivä, jolloin lapsenikin pitää sovitusti vapaata pk:sta), lapsi kyselee kovasti, eikö pääsekään päiväkotiin leikkimään kavereidensa kanssa, vaikka toki myös nauttii ajasta kaksin äitin kanssa. Esikoiseni on ollut todella sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut vauvasta lähtien, mikä aikanaan edesauttoi myös päätöstä päiväkodista päivähoitopaikkana.
Olen ollut tosi tyytyväinen kunnalliseen päiväkotiimme, lapsi saa siellä kaipaamiaan virikkeitä (ennen kaikkea kaverisuhteita, mutta myös askartelua, retkiä, muskaria ym. mitä olisi kotona ollessa hankalampi toteuttaa arjessa) ja ennen kaikkea turvallista hoivaa tuttujen aikuisten seurassa. Joka päivä lapsi juttelee innostuneesti päiväkodin tapahtumista ja katsomme usein myös päiväkotilaisten kuvia (syksyllä otettua ryhmäkuvaa, jossa kaikki hoitajat ja lapset) kotona ja juttelemme iltatoimien yhteydessä, mitähän tutut päiväkotilapset mahtavat juuri sillä hetkellä tehdä ym. Päiväkodissa puolestaan on paljon meidän kuvia ja oma perhe on mukana arjessa puheiden ja kuvien avulla. Voin siis sanoa, että päiväkodista on tullut lapselle kuin toinen perhe, joukko ihania ihmisiä, jotka rikastuttavat ja laajentavat lapsen maailmankuvaa. Koen erityisen tärkeäksi myös sen, että päiväkoti on todella monikulttuurinen, lapsemme ryhmässä (jossa siis 12 lasta) vain yksi on meidän lapsemme lisäksi perhesuhteiltaan kokonaan suomalainen. On tosi hyvä asia, että lapsi oppii pienestä pitäen suvaitsevaiseksi ja ymmärtää, että eri ihonvärit, kielet ja tavat eivät tee toisesta yhtään vähemmän arvokasta tai vaikuta kaveruuteen mitenkään. Tällaista "kulttuuripläjäystä" minun olisi vaikea tarjota lapselleni, jos hän olisi "vain" kotihoidossa.
Nyt odotan toista lasta ja opintojani on jäljellä yksi vuosi. Tähän mennessä on ollut päivänselvää, että esikoinen on ollut päiväkodissa kokoaikaisesti, kun molemmat vanhemmat tekevät täyttä päivää kodin ulkopuolella (mieheni siis vakkaritöissä), mutta toisen lapsen myötä kaikki mullistuu ja meidän on pitänyt miettiä kaikki uusiksi. Pitkällisen pohdinnan jälkeen olemme tulleet siihen tulokseen, että esikoinen viettää mammalomani kanssa samaan aikaan ensin pitkän kesäloman kotona (la on elokuussa, äitiysloma alkaa heinäkuussa) ja sitten lapsen synnyttyä on mieheni isyysvapaan ajan (3 viikkoa) vielä kotona ja palaa sen jälkeen osapäivähoitoon samaan, tuttuun päiväkotiin. Mieheni kesäloma alkaa siis heinäkuussa ja omani heti juhannuksen jälkeen (opiskelen kesäkuun ajan vielä täyspäiväisesti), ja siihen asti esikoinen on siis päiväkodissa.
Toisen lapsen syntymä tulee olemaan todella iso mullistus koko perheelle, mutta ennen kaikkea esikoiselle, emmekä halua mullistaa esikoisen elämää liikaa. Päivähoidon lopetus ja pikkusisaruksen syntymä voisivat olla yhdessä liian raju muutos, kun kuitenkin lapsen "sosiaalinen elämä" on päiväkodissa. Esikoinen täyttää loppuvuodesta 3 vuotta, joten kerhopaikkaakaan ei voisi saada ennen kuin aikaisintaan ensi kevääksi. Pikkusisarus tulee menemään myös päiväkotiin mahd. aikaisin (alle 1-vuotiaana luultavasti...), kun joudun taas jatkamaan opintojani nopealla tahdilla. Koulun linja on tosi tiukka poissaolojen suhteen, 2 vuotta on maksimiaika vaikka pyöräyttäisi kuinka monta lasta, ja se tulee täyteen nyt pelkistä äitiyslomista. Joudun suorittamaan siis opintoni tiukasti tavoiteajassa (eli neljässä vuodessa), ja jos se viivästyy, niin täytyy anoa jatko-oikeutta jostakin ylemmältä taholta... Tämän vuoksi minun on pakko suorittaa joitakin opintoja (tehä opinnäytetyötä ja mulle räätälöityjä rästitehtäviä) myös äippäloman aikana ja nyt myös kesäopintoina, muuten en saisi opintojani purkkiin niin tiukassa tahdissa kahden lapsen kanssa.
Tässä minun perusteeni esikoisen päivähoitopaikan säilyttämiselle kuopuksen vauva-ajan, tarkoitus olisi siis yrittää saada kuopus myös samaan päiväkotiin esikoisen kanssa, kun sen aika koittaa. Virikkeiden lisäksi esikoinen siis myös "varaa" hoitopaikkaa pikkusisarukselleen.
J
"jaa"
Vieras
Jotenkin naurettavaa keskustella asiasta, kun ap:n tarkoituksena on kosto virikelasten vanhemmille eikä lapsen etu.
K
"kisu"
Vieras
jos pienituloisetkin maksaisivat päivähoidosta sen mitä työssäkäyvät, turhat päivähoitoilut varmasti vähenisivät. Minusta on ihan älytöntä, että työtön saa lapsen ilmaiseksi hoitoon ja voi olla jopa pakotettu käyttämään hoitopalveluita, koska lapsi saa hoidossa ilmaiset ruoat..säästyy rahaa.
J
juujajaa
Vieras
[QUOTE="jaa";28527775]oikeastiko olet sitä mieltä että lapsen etu olisi vaihtaa päiväkotia pahimmillaan puolen vuoden välein (elo- ja tammikuussa) jos kyseiseen päiväkotiin tulisikin työssäkäyvän lapsi ?[/QUOTE]
Pääsääntöisesti sen lapsen etu on olla kotona, mikäli vanhemmatkin on.. Näin ainakin itse ajattelen. Ja kyllä sen työssäkäyvän lapsi pitäs olla etusijalla. Hoitopäivät venyy kohtuuttomasti kuskatessa lapsia toiselle puolen kaupunkia työpäivän lisäksi.
?[/QUOTE]Pääsääntöisesti sen lapsen etu on olla kotona, mikäli vanhemmatkin on.. Näin ainakin itse ajattelen. Ja kyllä sen työssäkäyvän lapsi pitäs olla etusijalla. Hoitopäivät venyy kohtuuttomasti kuskatessa lapsia toiselle puolen kaupunkia työpäivän lisäksi.
K
klkdkaj
Vieras
Kyllä kaupungeissa asuminen on hankalaa, palvelut on aivan liian lähellä. Meillä pk 10 km:n päässä ja kesällä varahoito 30 km:n päässä, työpaikka 60 km:n päässä ja hyvin on pärjätty. On siellä varmaan virikelapsiakin mutta ilmeisesti silti halukkaat ovat mahtuneet.
