painostusta, mutten tiedä uskallanko uhmata ja pitää omasta mielipiteestäni kiinni.

["tietämätön"]

sain reilu viikko sitten tietää olevani raskaana ehkäisystä huolimatta ja selvisihän se syykin. Lääkärin määräämä lääkekuuri oli vaikuttanut ehkäisyn tehoon. Neuvolassa täti arvioi että nyt mennään rv 5. Raskaus on varmistettu labrassa. Varasin jo ajan lääkärillekkin abortin lausuntoa varten mutta itse en sitä haluaisi tehdä vaan mieheni ja anoppini painostavat. Ehkä ikäni on alhainen mutta kuitenkin niin paljon että olen täysi ikäinen ja itse valtuutettu päättämään asioistani. Miehemi ilmoitti heti että pakkaa ja lähtee jos haluan pitää lapsen. Anoppini tarjosi jopa rahaa poikansa tietämättä aborttia vastaan. Kaikki tämä kiristys, lahjonta ja ymmärtämättömyys saavat itseni tuntemaan ettei minun mielipiteelläni ole väliä. Olen ikäisekseni kypsä ja pärjään elämässä hyvin ja olin tätä jo aiemmin ajatellut että jospa ehkä. Abortti sotii kaikkia omia periaatteitani ja mielipiteitäni vastaan. Kasvoin itse yksihuoltaja äitini kanssa ja hän neuvoi minua kuuntelemaan itseäni. Siltikään en tiedä mitä minun pitäisi tehdä? Vaipua toisten tahtoon vai ylpeänä ilmoittaa että minun mielipiteeni on tärkein? Miestäni tai vanhempiaan ei kiinnosta mielipiteeni tai tunteeni vaikka mieheni on luvannut olla abortissa tukena mutta vaikka itse siihen ratkaisuun alistuisin en edes haluaisi häntä lähelleni.

 

["xxx"]

tuo on yksi elämäsi isoimpia päätöksi ja sinun on tehtävä se itse, ei painostuksen alla. Toki isällä on oikeus mielipiteeseensä. Mutta anopille tuo asia ei kuulu pätkääkään eikä hän saa sekaantua siihen.

Mieti asiaa molemmilta kannoilta, abortti ei ole helppi päätös ja henkisesti se on varmasti rankkaa. Mutta parisuhde säilyisi, mutta onko se sen arvoista.
Vauva taas, vauva tuo elämääsi paljon iloisia asioita ja rakkautta ja onnea. Mutta vauva myös vaatii ja se on loppuelämän projekti. Myöhemmin ei voi muuttaa mieltään.

 

["vieras"]

Teet täysin niin kuin itse haluat. Älä missään tapauksessa tee aborttia toisten painostuksesta.
Miehellä ei ole mitään oikeutta alkaa vaatia aborttia. Ehkäisystä huolimatta on aina pieni mahdollisuus että nainen voi tulla raskaaksi, sen riskin ottaa jokainen seksiä harrastava mies ja nainen, useimmat ei vaan sitä niin ajattele. Tuo abortissa tukena on ihan täyttä paskaa, miksi edes haluaisit "tukea" ihmiseltä joka haluaa vain oman tahtonsa läpi.

 

["vieras"]

Raskausviikko 5

Vatsa
Sinä
Tavallisia kysymyksiä
.
Alku sydämelle

Katso, lapsi on vain neljän millimetrin mittainen, mutta kehon ääriviivat ja pää erottuvat jo silti.

Tällä viikolla pienestä rasvamöykystä alkaa muodostua lapsen sydän. Noin 22–23 päivää hedelmöittymisestä lapsen sydän alkaa lyödä. Sydämenlyönnit kuuluvat ultraäänitutkimuksessa tällä viikolla.

Sydämen ja verenkiertojärjestelmän lisäksi myös keskushermosto (aivot ja selkäydin), lihakset ja luusto alkavat muovautua. Aivot jakaantuvat kahteen puoliskoon ja selkärangan nikamien väliin kasvaa selkäytimestä hermokimppu, joka haarautuu koko kehoon.

Lapsen kiinnittymiskohta kohtuun on aluksi ohut. Lapsen kasvaessa kohta paisuu sisältä ulospäin kuin puhallettava saippuakupla ja muuttuu soikeaksi.

 

["vieras"]

Abortin tekemiseen on monta hyvää syytä, mutta vain yksi täysin, totaalisen ja 100% varmasti väärä syy. Ainoa väärä syy tehdä abortti on painostus.

Tuossa toisessa ketjussa yksi viisas sanoi, että "tee päätös, jonka kanssa voit elää loppuelämäsi". Sinun kannattaisi olla yhteydessä neuvolaan ja pyytää päästä juttelemaan sinne tunteistasi.

 

["tietämätön"]

neuvolan täti oli hyvin tympeä ja ymmärtämätön ja kämmäsi jo enemmän kuin kerran. Ainut jolle voin puhua on äitini mutta hän tekee oikein eikä ota kantaa. Hänen puheistaan olen kuitenkin ymmärtänyt hänen olevan innoissaan ja tukevan asiassa. Mieheni lähtee syksyllä opiskelemaan enkä tiedä olenko valmis lähtemään edes hänen mukaansa. Parisuhde ei ole meillä vahvimmillaan. Että periaatteessa vaihtoehtoni ovat vapaat.

 

["vieras"]

Itse sanoin miehelleni kun epäilin olevani raskaana ehkäisystä huolimatta että jos olen raskaana pidän lapsen vaikka mies ei haluaisi sitä. Mulle olis ollut anopin ja ukon mielipiteet samantekeviä koska oma on elämäni ja valintani ja kyseessä on kuitenkin oma lapsi..

 

[suskijaperhe]

tauskin ikivanhan biisin sanoja lainatakseni "tee mitä sydän sanoo, ole itsellesi rehellinen". jos haluat pitää lapsen niin pidä, tarvittaessa hakeudu ensikotiin jossa saat tukea. jos itse haluat abortin, niin sitten teet


joka tapauksessa iso hali sulle

 

["vieras"]

Anopin mielipiteellä ei pitäisi olla mitään väliä, ihan uskomatonta ja kuvottavaa että painostuksen lisäksi koittaa lahjoa sut abortoimaan sikiön! Miehen mielipidettä kannattaa toki kuunnella, mutta jos tilanne on tuo että suhteen tulevaisuus on joka tapauksessa hämärässä niin ei ainakaan kannata tehdä päätöstä sillä perusteella että saisit pidettyä miehen luonasi. Ja vaikka tekisit abortin ja voisitte jatkaa yhdessä, niin halausitko edes enää olla sellaisen miehen kanssa, joka äitinsä kanssa painostaa sua, uhkailee erolla eikä välitä sun tunteista?

 

["vieras"]

Jotenkin tunnut kuitenkin sen verran aikuiselle, että selviäisit lapsen hoidosta. Myös adoptiohan on aina mahdollista. Abortti on henkisesti tosi rankkaa, ja vielä monen vuoden jälkeenkin voi painaa kovastikin. Kuitenkin sinä tiedät parhaiten, tee sen mukaan päätöksesi. Olisiko sinulla tukiverkkoa, auttaisiko äitisi esim. Opiskelut ja työhommat ehtii myöhemminkin. Voimia sinulle vaikeaan päätökseen!

 

["tietämätön"]

äitini tietysti varmasti auttaisi mutta hänellä on kädet täynnä työtä pikkuveljeni kanssa joka syntyi tammikuussa. Adoptiota ehdotin mutta ei kuulemma tule kuuloonkaan. Koko suhteen ajan olen sanonut että vahingosta huolimatta minäen aborttia tee mutte eipä ole perille mennyt. Miehen on helppo kiristää lähdöllä kun tietää etten rahallisesti pärjää tämän hetkisessä asunnossamme jos hän lähtee yllättäen.

 

[nooh]

[QUOTE="vieras";28318460]Teet täysin niin kuin itse haluat. Älä missään tapauksessa tee aborttia toisten painostuksesta.
Miehellä ei ole mitään oikeutta alkaa vaatia aborttia. Ehkäisystä huolimatta on aina pieni mahdollisuus että nainen voi tulla raskaaksi, sen riskin ottaa jokainen seksiä harrastava mies ja nainen, useimmat ei vaan sitä niin ajattele. Tuo abortissa tukena on ihan täyttä paskaa, miksi edes haluaisit "tukea" ihmiseltä joka haluaa vain oman tahtonsa läpi.[/QUOTE]

ei myöskään pidä päättää toisin vain uhmatakseen. mieti asia ikään kuin se ei kiinnostaisi ketään, vain omalta ja mahdollisen lapsen kannalta.

toki miehellä on oikeus esittää kantansa ja anopilla myös. sitä vain ei tarvitse huomioida, koska painoarvo ei ole suuri.

 

["vieras"]

Mites, onko teidän paikkakunnalla sellasta mahdollisuutta että kävisit neuvolassa puhumassa esim. siitä mitä tukia saisit, ja apua. Tiedän että joillain käy perhetyöntekijät auttamassa. Mä harkitsisin myös ensikotia, olen ollut työharjottelussa sellasessa ja sieltä sai hyvän alun. Auttoivat myös sitten myöhemmin oman asunnon löytämisessä, ja tuki jatkui senkin jälkeen.

 

["vieras"]

Lisään vielä, että miehesi kuulostaa sille että suhde ei ehkä tulevaisuudessa kuitenkaan olisi maailman parhaalla pohjalla, joten älä anna miehesi ja anopin vaikuttaa asiaan..

 

["vieras"]

[QUOTE="tietämätön";28318697]äitini tietysti varmasti auttaisi mutta hänellä on kädet täynnä työtä pikkuveljeni kanssa joka syntyi tammikuussa. Adoptiota ehdotin mutta ei kuulemma tule kuuloonkaan. Koko suhteen ajan olen sanonut että vahingosta huolimatta minäen aborttia tee mutte eipä ole perille mennyt. Miehen on helppo kiristää lähdöllä kun tietää etten rahallisesti pärjää tämän hetkisessä asunnossamme jos hän lähtee yllättäen.[/QUOTE]

vaihdat kämppää..tuossa tilanteessa oleva saa vuokra-asunnon aika helposti ja sossu auttaa jos sulla ei ole vuokraan varaa ja pienet tulot. Meillä on kans lapsella ja enollansa vähän ikäeroa, ovat parhaat kaverit keskenään

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="tietämätön";28318697]äitini tietysti varmasti auttaisi mutta hänellä on kädet täynnä työtä pikkuveljeni kanssa joka syntyi tammikuussa. Adoptiota ehdotin mutta ei kuulemma tule kuuloonkaan. Koko suhteen ajan olen sanonut että vahingosta huolimatta minäen aborttia tee mutte eipä ole perille mennyt. Miehen on helppo kiristää lähdöllä kun tietää etten rahallisesti pärjää tämän hetkisessä asunnossamme jos hän lähtee yllättäen.[/QUOTE]

Tässä taisi olla tärkein mielipiteesi asiaan. Miksi siis edes harkitset toisenlaista päätöstä? Jos se sotii moraaliasi ja sydäntäsi vastaan kuten aiemmin kirjoitit..
Ja ihan rehellisesti, haluatko olla sellaisen miehen kanssa joka ei sinua tue vaan uhkaa, kiristää ja painostaa jo suhteen alkumetreillä...?? Entäpä liittyä sellaiseen sukuun jossa käyttäydytään kuten miehesi äiti nyt käyttäytyy..??
Älä pelkää taloudellista pärjäämistä. Tulet pärjäämään varmasti! Voit ehkä joutua muuttamaan nykyisestä asunnostasi jossain vaiheessa, mutta et sinä katuojaan joudu. Et ainakaan lapsen kanssa!

:hug:

 

[Peyote]

Sulle on sattunut huono mies ja kammottava anoppi. Pidä pääsi ja anna sen miehen vaikka mennä. Jos suostut niin ei teidän välit palaudu ikinä hyväksi, tuntisit aina katkeruutta. Ja muutenkin, miksi ne luulee että ne voi määrätä sua! Hyvä vaan jos saat tollaset ihmiset karistettua. Kyllä sä pärjäät!

 

[nooh]

Sulle on sattunut huono mies ja kammottava anoppi. Pidä pääsi ja anna sen miehen vaikka mennä. Jos suostut niin ei teidän välit palaudu ikinä hyväksi, tuntisit aina katkeruutta. Ja muutenkin, miksi ne luulee että ne voi määrätä sua! Hyvä vaan jos saat tollaset ihmiset karistettua. Kyllä sä pärjäät!

lapsen pärjääminen unohtui nyt, ja äidin pärjäämistähän sinä et voi tietää, tai hänen hyvyyttään. vähemmän uhoa ja enemmän realismia kiitos. voi olla kova paikka olla isätön, etenkin jos samanikäisellä enolla se isä on.

 

["Piia"]

Teet niin kuin itsestäsi tuntuu oikein! Veikkaan ettei sinun ja miehesi parisuhde kauaa kestä kuitenkaan. Miehesi on sen verta lapsellinen kun uhkailee lähtemisellä ja sinä taas tulet olemaan katkera siitä että sinut painostettiin johonkin mitä et halua. Enkä siis ole abortin vastustajia itse.

 

[Littledeath]

Muakin kaikki painosti aborttiin, koska tiesin olevani yksin lapsen kanssa ja muutenkin elämä sekaisin; ei vielä koulutusta, ei asuntoa jne. Tulin raskaaksi yhden illan jutusta. Kuitenkin sydän sanoi että ei aborttia ja pidin lapsen. Kaikki on mennyt erittäin hyvin

Tee kuten susta tuntuu oikealta

 

["vieras"]

Et todellakaan ole ikäiseksesi kypsä, jos mietit tekeväsi abortin painostuksen takia. Teet juuri niinkuin itse haluat, se on ihan se ja sama mitä joku anoppi on mieltä, hän ei todennäköisesti tulisi olemaan elämässäsi kovin pitkään vaikka et lasta pitäisikään, sen verran "hienolta" kuulostaa sun ja miehesi suhde.

 

["Mummi"]

Jouduin itse aikoinaan miettimään samaa, koin ympäristöstä kovaa painetta keskeytykseen, lopputulos ei oikeastaan kuulu tähän koska se ei saa vaikuttaa Sinun päätökseesi. Ohjaisin Sinut keskustelemaan tilanteestasi psykologin, tai muun ammattitaitoisen henkilön kanssa, ehkä lähialueella on ensikoti, siellä henkilöstöllä on varmasti osaamista esim. vastata Sinun kysymyksiisi. Myös seurakunnalta voit saada apua asian pohtimiseen, on vain kovin vaikeaa tietää mistä löytyisi läheltäsi henkilö joka pystyisi olemaan "puhdas peili" joka heijastaa takaisin Sinun ajatuksesi ja toiveesi niitä selkeyttäen ja kirkastaen. Liian moni meistä peilaa tilannettasi vähäisten tietojen varassa ja omien trumojen ja onnistumisien kautta. Vastauksen joudut itse päättämään ja sen kanssa elämään loppuelämäsi, vaikka keskeytys kuulostaa kauhealta niin olen huomannut että niiden lasten elämä, joilla on molemmat vanhemmat ja joiden talous on kunnossa (ovat usein koulutettuja) on vähemmän ongelmallista. Joten päädyitpä kumpaan tahansa lopputulokseen Sinun pitää ajatella että se oli lapsen ja Sinun elämälle hyvä päätös. Älä jää yksin pohtimaan, etsi puolueeton "peili". Jumalan siunausta, nuku rauhassa ja etsi huomenna paikka jossa voit käydä keskustelemassa niin monta kertaa kuin tarvitset.