painostusta, mutten tiedä uskallanko uhmata ja pitää omasta mielipiteestäni kiinni.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tietämätön"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"tietämätön"

Vieras
sain reilu viikko sitten tietää olevani raskaana ehkäisystä huolimatta ja selvisihän se syykin. Lääkärin määräämä lääkekuuri oli vaikuttanut ehkäisyn tehoon. Neuvolassa täti arvioi että nyt mennään rv 5. Raskaus on varmistettu labrassa. Varasin jo ajan lääkärillekkin abortin lausuntoa varten mutta itse en sitä haluaisi tehdä vaan mieheni ja anoppini painostavat. Ehkä ikäni on alhainen mutta kuitenkin niin paljon että olen täysi ikäinen ja itse valtuutettu päättämään asioistani. Miehemi ilmoitti heti että pakkaa ja lähtee jos haluan pitää lapsen. Anoppini tarjosi jopa rahaa poikansa tietämättä aborttia vastaan. Kaikki tämä kiristys, lahjonta ja ymmärtämättömyys saavat itseni tuntemaan ettei minun mielipiteelläni ole väliä. Olen ikäisekseni kypsä ja pärjään elämässä hyvin ja olin tätä jo aiemmin ajatellut että jospa ehkä. Abortti sotii kaikkia omia periaatteitani ja mielipiteitäni vastaan. Kasvoin itse yksihuoltaja äitini kanssa ja hän neuvoi minua kuuntelemaan itseäni. Siltikään en tiedä mitä minun pitäisi tehdä? Vaipua toisten tahtoon vai ylpeänä ilmoittaa että minun mielipiteeni on tärkein? Miestäni tai vanhempiaan ei kiinnosta mielipiteeni tai tunteeni vaikka mieheni on luvannut olla abortissa tukena mutta vaikka itse siihen ratkaisuun alistuisin en edes haluaisi häntä lähelleni.
 
Kyllä sun ite pitää se päätös tehdä. Sun se täytyy kuitenkin kantaa katumus, suru ja muut ongelmat mitä mitä abortista tulee. Ja toki myös lapsesta jos päätät sen pitää.

Anoppis kuulostaa aika karmeelta eikä miehessäkään kehumista oo.
 

Yhteistyössä