Painonhallinta

Asennekysymys

Jäsen
17.01.2007
380
0
16
No niin, minäpä aloitan tämän ketjun, jota joku tuolla peräänkuulutti tuossa kalorimäärä -ketjussa... :)

Olen myös alkanut miettiä, kun tavoitepaino nyt pikkuhiljaa lähestyy, että miten sen sitten saa sen painon pidettyä kurissa! Pitääkö liikkua yhtä paljon? (no, mulla on nyt ainakin niin "huumetta" toi liikkuminen, että se tuskin tuottaa ongelmia...) Miten sitä pitäis syödä? Vai onko se niin, että itse sitten huomaa miten kannattaa elellä, ettei kilot ala uudestaan karttua...?

Tähän vois heittää kommentteja, vinkkejä, ideoita... ;)
 
No mun mielestä kannattais yksinkertaisesti jatkaa samaan malliin, kuin laihduttaessa, mutta syödä vähän enemmän. Liikuntaa ei tarvitse vähentää - miksi sen tekisikään, kun kerran liikunnan makuun on päässyt (siis jos on). Vaa'alla kannattaa käydä parin viikon välein ja jos paino alkaa nousta niin sitten tiukentaa syömistä - tai lisää liikuntaa..

Mä olin ennen sitä mieltä, että painon pitäminen on vaikeampaa, kuin laihdutus. Mutta olen todellakin muuttanut mieleni tästä asiasta. Koska laihkaria ei kannata pitää. Vaan ah niin monta kertaa kuulutettu terveellinen elämä ja ruokavalio, liikunta jne. pitää kuulua jokaiseen päivään - myös painon pudotuksen jälkeen.

Tuun laittaa lisää omia näkemyksiäni myöhemmin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.03.2007 klo 23:20 Ljusa kirjoitti:
Mä olin ennen sitä mieltä, että painon pitäminen on vaikeampaa, kuin laihdutus. Mutta olen todellakin muuttanut mieleni tästä asiasta. Koska laihkaria ei kannata pitää. Vaan ah niin monta kertaa kuulutettu terveellinen elämä ja ruokavalio, liikunta jne. pitää kuulua jokaiseen päivään - myös painon pudotuksen jälkeen.

Mut tällanen itsesuggestio-motivointi on laihdutusvaiheessa niin helppoa. Tosin en tiedä oletko sinä vielä laihduttamassa vai jo "ylläpidossa". Laiharin aikanahan sitä elämä paistaa, varsinkin jos kilot tippuu ja sen olonhan sitä haluaa säilyttää aina..

Mutta miksi silti suurin osa laihduttaneista palaa lähtöpainoon ja jopa ylikin? Monta kertaa. Ja voidaan puhua useamman vuoden aikajänteestä. Emmä sano, että heti kuukauden päästä into lopahtaa tms. mut se voi "lopahtaa" viidenkin vuoden päästä. Usein ne kilot tulee takaisin puolisalaa. Ensin nousee kilon, sit päättää, että no tästä ei nyt ainakaan enää nouse ja sinnittelee vähän. No sit tulee toinen kilo ja sit ei ehkä enää jaksakaan niin kiinnittää huomiota..

Ett mikä sen sitten tekee. Mikä esmes teki mulle sen, että aloitin polttamaan uudestaan (ja muuten taas ollut ilman 2,5kk) neljän vuoden savuttomuuden jälkeen? Vaikka olin NIIN VARMA, että en enää ikinä. Enhän mä edes kaivannut röökiä viimeiseen 3,5 vuoteen...

Mut siellä ne mun aivojen nikotiinireseptorit vaan oli suu ammollaan sen neljä vuotta ja riemastuivat heti kun vähän "lipsuin". Ja vuosi oltiin silläkin tiellä.

Mitä mieltä olette sokeririippuvuudesta? Voisko syöminen olla yhdenlainen riippuvuus? Siitähän tulee aina hyvä mielikin
:D Suomessa tästä ei juuri puhuta, mut Ruotsissa on sokeririippuvaisille jo "vieroitusklinikoita".
 
Kyllä mun mielestä tuo sokeririippuvuuus on ihan tosi juttu! Voisin jopa tunnustautua itse riippuvaiseksi kaikesta makeasta! Ja varsinkin kun yrittää laihduttaa, puskee kaikki herkut mieleen joka hetki. Välillä kirjaimellisesti tulee vesi kielelle kun vain näkeekin jossain herkkuja ja tuntuu että pitää panna kaikki tahdonvoimansa peliin, ettei ala ahmia kaksin käsin niitä.

Kyllä se painonhallitseminen laihdutuksen jälkeen on vaan aika haastavaa mitä olen sivullisena joskus seurannut. Mutta jos tosiaan heti kilon tai parin nousun otta tosissaan ja tekee samantien asialle jotain, niin se on mun mielestä viisasta. Vaikka jotkut heti ajattelee et onpa turhamaista kun pitää parin kolmen kilon tähden alkaa muka laihduttaa niin mun mielestä se on kuitenkin viisasta ja helpompaa, kuin alkaa sitten tuskastellen pudottaa vaikka 15 kiloo myöhemmin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.03.2007 klo 19:19 Selenicereus kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.03.2007 klo 23:20 Ljusa kirjoitti:
Mä olin ennen sitä mieltä, että painon pitäminen on vaikeampaa, kuin laihdutus. Mutta olen todellakin muuttanut mieleni tästä asiasta. Koska laihkaria ei kannata pitää. Vaan ah niin monta kertaa kuulutettu terveellinen elämä ja ruokavalio, liikunta jne. pitää kuulua jokaiseen päivään - myös painon pudotuksen jälkeen.

Mut tällanen itsesuggestio-motivointi on laihdutusvaiheessa niin helppoa. Tosin en tiedä oletko sinä vielä laihduttamassa vai jo "ylläpidossa". Laiharin aikanahan sitä elämä paistaa, varsinkin jos kilot tippuu ja sen olonhan sitä haluaa säilyttää aina..

Mutta miksi silti suurin osa laihduttaneista palaa lähtöpainoon ja jopa ylikin? Monta kertaa. Ja voidaan puhua useamman vuoden aikajänteestä. Emmä sano, että heti kuukauden päästä into lopahtaa tms. mut se voi "lopahtaa" viidenkin vuoden päästä. Usein ne kilot tulee takaisin puolisalaa. Ensin nousee kilon, sit päättää, että no tästä ei nyt ainakaan enää nouse ja sinnittelee vähän. No sit tulee toinen kilo ja sit ei ehkä enää jaksakaan niin kiinnittää huomiota..

Itse olen jojottaja. Mutta se johtuu siitä (kuten monta kertaa täälläkin sanonut), että kun masennun (vaikea depressio) mulla ei todellakaan ole kiinnostusta siihen mitä syön ja liikunko. Vaikea liikkua, jos ei jaksa nousta sängystä ylös. Kun taas masennus kausi hellittää niin arkiaktiivisuus lisääntyy huomaamatta, alan syömään vähemmän ja terveellisemmin ihan luonnostaan. Ilman että asiaa itse edes tiedostan. Näin ollen laihdun kilon kuussa. Elikkäs minulla ei ole noita "motivaatio" piikkejä. Koska laihdun niin hitaasti. Nytkin olen pari kuukautta miettinyt liikaa syömisiäni, koska paino ei laske sitten millään. Joten ennemmin tässä vaiheessa tulisi se luovuttaminen. Mulla ei elämä paista ainakaan kilojen putoamisen seurauksena. Vaikkakin ruokavalion muutoksen ja liikunnan myötä kyllä.

"Miksi silti suurin osa laihduttaneista palaa lähtöpainoon ja jopa ylikin? Monta kertaa. Ja voidaan puhua useamman vuoden aikajänteestä. Usein ne kilot tulee takaisin puolisalaa."
---> Vaa'alla kannattaa käydä parin viikon välein ja jos paino nousee kilonkin niin sitten tiukentaa syömistä - tai lisää liikuntaa..

"Ensin nousee kilon, sit päättää, että no tästä ei nyt ainakaan enää nouse ja sinnittelee vähän. No sit tulee toinen kilo ja sit ei ehkä enää jaksakaan niin kiinnittää huomiota.."
---> Jos on iso pudotus takana, niin kannattaa lukea vanhoja muistiinpanoja tai katsella vanhoja kuvia, joissa painoa on enemmän ja miettiä haluaako parin vuoden päästä olla taas lähtötilanteessa.
---> Jos parin kilon painon nousun jälkeen ei enää jaksa kiinnittää painon pitämiseen huomiota. Niin sitten varmasti pitää painonpudottamista helpompana kuin painon pitämistä. Se on sitten hänen valintansa jojottaa viidenkin vuoden säteellä.

Itse toivon ettei enää masennus kiloja kerry - tai toivon huomaavani depression merkit, ennen vakavaa masennuskautta. En vain henkisen hyvinvoinnin takia, vaan myös fyysisen.

Itselle painonpudotus on työtä. Siis nopeammassa ajassa, kuin kilo kuussa. Painon pitäminen (ilman masennusta), ei ole hankalaa lainkaan. Painoni alkoi nousta ensimmäisen masennuskauden jälkeen - sitä ennen olin normaalipainossa (keskivaiheen alapuolella).

Tässäpä tuli taas tekstiä. Toivottavasti sieltä mun pointti löytyy omalle asenteelleni. (Mikäli se jotain kiinnostaa.)
 
Mä en tuosta sokeririippuvuudesta osaa sanoa.

Mutta jos verrataan "liika lihavuutta" esimerkiksi alkoholiongelmaan ja niiden hoitotapoja jne. Niin eikö siitä aika samalla tavalla voi ajatella. Alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka olisi lopettanut alkoholin käytön. Alkoholisti on pakko opetella uusia tapoja elää ja pitää niistä kiinni. Jos repsahtaa täytyy aloittaa taas nollasta. Miksei laihdutusta ja painonhallintaa voi käsitellä samalla metodilla.??
 

Yhteistyössä