Paino pudonnut ~40kg "eikä tunnu miltään"

[XXXL]

Mietin pitkään miten pukisin tämän sanoiksi etten tule vallan väärin ymmärretyksi. Olen siis laihtunut (tietoisesti) pian 40kg mutta painan kyllä edelleen reippaasti yli sadan kilon. Lihava olen ollut oikeastaan aina, siis todella lihava, enkä todellakaan tavoittele mitään missin mittoja. Laihdutuskertoja on takana monia mutta samoja kiloja tässä on vuosien saatossa karistettu ja vuoroin kartutettu takaisin. Olen alle 40v.

Mutta asiaan.. aiemmin tämän suuruisen painonpudotuksen myötä (niitä on siis ollut!) olen kuitenkin tuntenut hyvää oloa, onnistumista, iloa ja näiden mukanaan tuomaa reippautta ja intoa eli siis kertakaikkisen huippu fiilistä, joka heijastuu sitten muillekin elämän osa-alueille. Vaan tällä kertaa ei oikein tunnu miltään! Siis toki askel on keveämpi, vaatteet löysemmät, mutta mielen puolella en tunne aiempaan tapaan myönteistä latausta, joka ruokkisi lisää hyvää oloa ja mieltä. Toki nyt järjen kautta "iloitsen" asiasta sillä onhan tämä hyvä juttu ennen kaikkea terveyden kannalta mutta kun se tunne ei ole mukana enkä jotenkin näe/koe sitä muutosta itsessäni siinä mittakaavassa kuin muina kertoina. En ole missään aallon pohjalla eli ei paina mitkään erityiset murheet mielessä tai ole elämäntilanteessa valitukselle sijaa, mikä osaltaan voisi selittää innostuksen puutetta. Tällä kertaa paino on toki pudonnut pidemmällä aikavälillä kuin aiemmin, mikä on hyvä asia mutta silloin myöskään muutos ei ole tullut samaan tapaan kertaheitolla, niin liekö siinä sitten ainakin osa syytä?

Eihän tämä nyt mikään varsinainen ongelma ole mutta kummeksuttaa ja vähän harmittaa kun onhan ne olleet mukavia fiiliksiä. Nyt niistä jää jotenkin paitsi ja kun varsinaisen painonpudotuksen ohella ne tuntemukset ovat tavallaan olleet osa sen rutistuksen mukanaan tuomaa "palkkaa".

Onkohan kenelläkään vastaavia kokemuksia?

 

[vierailija]

Mietin pitkään miten pukisin tämän sanoiksi etten tule vallan väärin ymmärretyksi. Olen siis laihtunut (tietoisesti) pian 40kg mutta painan kyllä edelleen reippaasti yli sadan kilon. Lihava olen ollut oikeastaan aina, siis todella lihava, enkä todellakaan tavoittele mitään missin mittoja. Laihdutuskertoja on takana monia mutta samoja kiloja tässä on vuosien saatossa karistettu ja vuoroin kartutettu takaisin. Olen alle 40v.

Mutta asiaan.. aiemmin tämän suuruisen painonpudotuksen myötä (niitä on siis ollut!) olen kuitenkin tuntenut hyvää oloa, onnistumista, iloa ja näiden mukanaan tuomaa reippautta ja intoa eli siis kertakaikkisen huippu fiilistä, joka heijastuu sitten muillekin elämän osa-alueille. Vaan tällä kertaa ei oikein tunnu miltään! Siis toki askel on keveämpi, vaatteet löysemmät, mutta mielen puolella en tunne aiempaan tapaan myönteistä latausta, joka ruokkisi lisää hyvää oloa ja mieltä. Toki nyt järjen kautta "iloitsen" asiasta sillä onhan tämä hyvä juttu ennen kaikkea terveyden kannalta mutta kun se tunne ei ole mukana enkä jotenkin näe/koe sitä muutosta itsessäni siinä mittakaavassa kuin muina kertoina. En ole missään aallon pohjalla eli ei paina mitkään erityiset murheet mielessä tai ole elämäntilanteessa valitukselle sijaa, mikä osaltaan voisi selittää innostuksen puutetta. Tällä kertaa paino on toki pudonnut pidemmällä aikavälillä kuin aiemmin, mikä on hyvä asia mutta silloin myöskään muutos ei ole tullut samaan tapaan kertaheitolla, niin liekö siinä sitten ainakin osa syytä?

Eihän tämä nyt mikään varsinainen ongelma ole mutta kummeksuttaa ja vähän harmittaa kun onhan ne olleet mukavia fiiliksiä. Nyt niistä jää jotenkin paitsi ja kun varsinaisen painonpudotuksen ohella ne tuntemukset ovat tavallaan olleet osa sen rutistuksen mukanaan tuomaa "palkkaa".

Onkohan kenelläkään vastaavia kokemuksia?

Ehkä olet kokenut sen tunteen jo monta kertaa samasta asiasta. et tunne sitä kohtaan on latistunut ku monta kertaa jo kokenut saman.. eka kerta taitaa olla aina se paras. nyt vaan tositolla rutiinia ehkä löytyy joku uus juttu joka saa syttymään

 

[XXXL]

Niin voisiko sitten olla niinkin. Josko olen kuluttanut ne loppuun? Sääli sinänsä. Liekö ne tuntemukset luitenkin olisivat vielä edessäpäin jos/kun painonpudotus jatkuu ja kunnon kohotessa aktiivisuus kohoaa. Tiedä vaikka joutuu vastoin kaikkia omia ja varmaan vähän muidenkin olettamuksia hankkimaan sen hyvän olon vielä liikunnasta joku päivä! Ei mahdoton ajatus tietty sekään.. ;-)

 

[viisikymppinen isoäiti]

vaikea sanoa, itse olen nyt saanut pois 23 kiloa ja olen todella onnellinen ja iloinen asiasta, tunne, että hyvä minä, minä selviän tästä. mutta älä silti lopeta, ehkä se ilo tulee sitten joskus myöhemmin, kun olet saavuttanut sen tavoitepainosi

 

[ZXCV]

Mulla on joskus painonpudotuksen kanssa ollut sellainen ongelma, että kun ihmiset alkavat huomaamaan pudotuksen, minulta menee ikään kuin motivaatio. Ja sen jälkeen luulen saavuttaneeni sen mitä hainkin ja alan taas lihoa.

Jos ymmärsin kirjoituksesi oikein, sinäkin olet lihonut takaisin edellisillä kerroilla. Siksi toivon, että sinun tämänkertainen pudotuksesi on erilainen. Pudotus on ollut hitaampaa ja kenties pääsikin on siihen tottunut. Tunnet olleesi aina tällainen kuin olet nyt. Minusta se on hyvä piirre. Kiksejä ei ole pakko saada pudotuksesta heti. Mene rauhassa kohti normaalipainoa ja iloitse sitten sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista.

 

[XXXL]

Kiitos vastauksista.