X
XXXL
Vieras
Mietin pitkään miten pukisin tämän sanoiksi etten tule vallan väärin ymmärretyksi. Olen siis laihtunut (tietoisesti) pian 40kg mutta painan kyllä edelleen reippaasti yli sadan kilon. Lihava olen ollut oikeastaan aina, siis todella lihava, enkä todellakaan tavoittele mitään missin mittoja. Laihdutuskertoja on takana monia mutta samoja kiloja tässä on vuosien saatossa karistettu ja vuoroin kartutettu takaisin. Olen alle 40v.
Mutta asiaan.. aiemmin tämän suuruisen painonpudotuksen myötä (niitä on siis ollut!) olen kuitenkin tuntenut hyvää oloa, onnistumista, iloa ja näiden mukanaan tuomaa reippautta ja intoa eli siis kertakaikkisen huippu fiilistä, joka heijastuu sitten muillekin elämän osa-alueille. Vaan tällä kertaa ei oikein tunnu miltään! Siis toki askel on keveämpi, vaatteet löysemmät, mutta mielen puolella en tunne aiempaan tapaan myönteistä latausta, joka ruokkisi lisää hyvää oloa ja mieltä. Toki nyt järjen kautta "iloitsen" asiasta sillä onhan tämä hyvä juttu ennen kaikkea terveyden kannalta mutta kun se tunne ei ole mukana enkä jotenkin näe/koe sitä muutosta itsessäni siinä mittakaavassa kuin muina kertoina. En ole missään aallon pohjalla eli ei paina mitkään erityiset murheet mielessä tai ole elämäntilanteessa valitukselle sijaa, mikä osaltaan voisi selittää innostuksen puutetta. Tällä kertaa paino on toki pudonnut pidemmällä aikavälillä kuin aiemmin, mikä on hyvä asia mutta silloin myöskään muutos ei ole tullut samaan tapaan kertaheitolla, niin liekö siinä sitten ainakin osa syytä?
Eihän tämä nyt mikään varsinainen ongelma ole mutta kummeksuttaa ja vähän harmittaa kun onhan ne olleet mukavia fiiliksiä. Nyt niistä jää jotenkin paitsi ja kun varsinaisen painonpudotuksen ohella ne tuntemukset ovat tavallaan olleet osa sen rutistuksen mukanaan tuomaa "palkkaa".
Onkohan kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Mutta asiaan.. aiemmin tämän suuruisen painonpudotuksen myötä (niitä on siis ollut!) olen kuitenkin tuntenut hyvää oloa, onnistumista, iloa ja näiden mukanaan tuomaa reippautta ja intoa eli siis kertakaikkisen huippu fiilistä, joka heijastuu sitten muillekin elämän osa-alueille. Vaan tällä kertaa ei oikein tunnu miltään! Siis toki askel on keveämpi, vaatteet löysemmät, mutta mielen puolella en tunne aiempaan tapaan myönteistä latausta, joka ruokkisi lisää hyvää oloa ja mieltä. Toki nyt järjen kautta "iloitsen" asiasta sillä onhan tämä hyvä juttu ennen kaikkea terveyden kannalta mutta kun se tunne ei ole mukana enkä jotenkin näe/koe sitä muutosta itsessäni siinä mittakaavassa kuin muina kertoina. En ole missään aallon pohjalla eli ei paina mitkään erityiset murheet mielessä tai ole elämäntilanteessa valitukselle sijaa, mikä osaltaan voisi selittää innostuksen puutetta. Tällä kertaa paino on toki pudonnut pidemmällä aikavälillä kuin aiemmin, mikä on hyvä asia mutta silloin myöskään muutos ei ole tullut samaan tapaan kertaheitolla, niin liekö siinä sitten ainakin osa syytä?
Eihän tämä nyt mikään varsinainen ongelma ole mutta kummeksuttaa ja vähän harmittaa kun onhan ne olleet mukavia fiiliksiä. Nyt niistä jää jotenkin paitsi ja kun varsinaisen painonpudotuksen ohella ne tuntemukset ovat tavallaan olleet osa sen rutistuksen mukanaan tuomaa "palkkaa".
Onkohan kenelläkään vastaavia kokemuksia?