Paine 2kk vauvan kanssa seurustelusta

[epävarma]

Olen saanut kauhean ahdistuksen tästä aikaan... Tuntuu että lapseni menee jotenkin "pilalle" kun en jaksa koko ajan seurustella ja jutella. Monesti istuu kiltisti hiljaa sitterissä ja tulee vain olo että se on masentunut tms... taidan vissiin ite olla. Mutta tuntuu että oon alkanu suorittaa äitiyttä. kaikki tuntuu jotenki epä-luonnolliselta. Kärsiikö lapseni jos en koko ajan ole "käytettävissä"?

 

[Pessi]

Älä pientä nyt koko ajan sitterissä pidä.

 

[Katja87]

Ei kärsi! Ja se on ihan hyvä vaan, että oppii olemaan välillä itsekseenkin. 2kk ikäistä kannattaa tosin pitää ensisijaisesti lattialla (siis semmoisina aikoina milloin ei pidä sylissä ), ja sitterissä ihan pieniä hetkiä vaan kerrallaan silloin jos ei viihdy lattialla.
Me loikoiltiin usein tuossa vaiheessa sängyllä yhdessä, ja aika pienestä pitäen aloin "lukamaan" värikkäitä kuvakirjoja. Myös joku virikematto on ihan kiva tuon ikäisielle mistä roikkuu erilaisa leluja.

 

[Oisku]

Osta jumppamatto ja laita siihen lattialle. Voit siinä vieressä lueskellä vaikka päivän lehden ja juoda kahvia, ja vauva näkee sut siinä jos haluaa. Ja vaikka luet ääneen sitä lehteä jos tuntuu siltä että tarttis tehdä jotain. Ei sen pienokaisen kanssa tarvi muutenkaan koko ajan härvätä jotain, rauhaa sekin haluaa välillä. :hug:

 

[KettuRepussa]

Mites sellainen vaavisänky? Meillä oli sellanen vuokralla ja tytteli kelli siinä tyytyväisenä siihen asti kun alkoi kääntymään masulleen (tai viihtymään masullaan ylipäätään, eli n 3 kk.)
Oli mukavasti korkeammalla ja oli helppo tuoda aina viereen mitä tahansa nyt puuhastelikaan (keittiössä, koneella, suihkussa, kotitöissä yms)

Kyllä se vauva yleensä ilmoittaa kovaäänisesti jos kaipaa viihdykettä. Jos vastaat hänen pyyntöihinsä silloin kun hän jotain haluaa niin et varmastikaan pilaa häntä :hug:
Tosin on hyvä antaa vauvalle huomiota ja rakkaudenosoituksia myös "pyytämättä".

Toiset vauvat on tosin vaatimattomampia ja eivät osaa kovaäänisesti vaatia ja näin heidät tulkitaan "helpoiksi vauvoiksi". Mutta varmaan tunnet oman vauvasi jo sen verran hyvin että osaat sanoa onko tästä kysymys...

Mutta tosiaan, ei kaikki vauvat kaipaa jatkuvaa riekkumista, toiset on sellaisia pikku mietiskelijöitä ja tarkkailijoita.

 

[tuo]

kuulostaa niin tutulta. Tuota se oli alussa. Tarkkaili hirveesti omaa tekemistään, mut ajan kanssa helpotti. Sitä hoksas että ei sen vauvan kanssa tartte koko ajan olla lässyttämäsä. Riittä kun on läsnä ja vastaa tarpeisiin. Toki välillä pitää lässyttääkin, mutta ei koko ajan tartte! Joten huoli pois. Olette niin kuin hyvältä ja luonnolliselta tuntuu. Kyllä se siitä rupee helpottamaan. Itsestä ainakin tuntui, että alussa oli hankalaa olla äiti ja kaikesta huono oma tunto. Mut kun ei sitä aiempaa kokemusta ollut