jota olen elänyt 22 vuotta on ollut yhtä kriisiä :xmas: en muista edes että mikään olis normaalisti (tai no mikä on normaalia kellekkin) isäni oli elämäntapa rikollinen,oli välillä vankilassa,välillä kotona,muutimme aina isän perässä,vaihdoin ala-asteella pelkästään 5 kertaa koulua ,kotona asiat oli sillain hyvin että oli aina komea talo ja hienot autot ja siistiä,puhdasta,hieno koti, sain kaiken mitä halusin,äitini on kunnollinen ja maailman paras äiti,isäni oli väkivaltainen äitille,puukotti ja ampui tätä kerran jolloin äiti meinaskin kuolla,pahinta aikaa oli kun olin joku 7-8v,isäni veti kovia huumeita,joka viikko sain soittaa poliisit ku isä räjähti ja oli heittämäs äitiä parvekkeelta tai paisko pitkin seiniä,mulla oli vastasyntynyt pikkuveli jonka otin mukaan ja juoksin naapuriin tai johonkin pois pakoon niiden tappelulta,äitiltä lähti tukka ja millon mikäki käsi murtunut, isä poltti sen vaatteetkin kerran.
Jouduttiin jossain vaiheessa veljen kanssa lastenkotiin ja sillä välin meidän koti oli palanut maan tasalle,isääni syytettiin vakuutuspetoksesta mulla meni siinä lelut ja valokuvat ja kaikki rakkaat tavarat.
isä joutu pitkäksi aikaa linnaan,äiti oli köyhä yh, muutettiin johki kauheeseen lähiöön kamalaan kämppään missä ei ollut paljon mitään huonekaluja,kaikki oli mennyt.
isä ja äiti eros, lapsuus oli 1 helvetti,ei mitään hyvää muistoa.
mun pikkusisko kuoli äitin mahaan kun olin 6v. oli kehitysvammainen.
äiti meni naimisiin rikkaan yrittäjän kanssa,ovat olleet nyt 10v. naimisissa muutettiin toiselle puolelle suomea sillon, uus koulu oli ihana ja kaverit,päästiin "maalle" asumaan rauhaan, isäpuoleni kuitenkin selvisi sellanen puoli että on hyvin alkoholiin taipuva,joi välillä 1kk putkeen ja makas vaan kotona,oli kauheet katteltavaa,on kuitenkin hyväsydämminen ihminen,ei lyänyt eikä mitään ikinä, sitten kun täytin 15v. isäni kuoli ampuma-välikohtauksessa,mikä oli mulle pahinta ikinä,en vielkään ole päässyt yli,jäi niin paljon asioita mitä olisin halunnut tietää näin aikuisena.
meni sukset ristiin isäpuolen kanssa niin pahasti,että olin juuri päässyt 9 luokalta kun muutin pois kotoa,olin 15v. melkein 16v. sain kuitenki oman asunnon,siitä alkokin sitten se että juostiin baareissa koulun lisäksi vaan. Sitten tapasin jossain vaiheessa exäni joka oli ihana ja kultanen mies, olimme vuoden yhdessä kun aloin odottaa poikaa, olin 18v. kun sain pojan,20v. kun sai tytön, mies alko yhtäkkiä sekoilemaan,ryyppään ja vetään lääkkeitä,oli 3vkoa kerran pois kotoa,ajeli kännissä autoja puuhun jne.meinas kuolla monta kertaa omaa tyhmyyttään,mulle riitti,viimene pisara kun sain tietää 3vkoa ennen synnytystä et sillä on suhde toisen kanssa,löysin tämän naisen omasta sängystä.
nyt ollut 2v. yh:na ja olen onnellinen,en ikinä uskonut että voisin olla näin onnellinen,mulla on 2 maailman ihaninta lasta,olen nuori ja kaunis ja kaikkea,mulla on ihana koti,työ.paljon ihaniaystäviä,harrastuksia..kunhan valmistun koulusta niin haluan oman yrityksen. En ole ikinä lannistunut mistään,en vaan osaa,elämä on niin ihanaa!
