Pahin kriisi minkä olet/perheesi kokenut!!

raiskaus nuoruudessa.pisti kaiken sekaisin!
Asumusero aikoinaan.
serkun kuolema.
Lapsen sairaus.

 

Nostetaanpa !!

 

Äitini uhkasi tappaa minut kun olin kymmenvuotias. Ja muutenkin kymmenen vuoden perhehelvetti on ollut pahinta.

 

Perheväkivalta, molemminpuolisena. No, se on ohi ollut jo muutaman vuoden. puhuminen auttoi. Ja asian julkaiseminen.

Anteeksi uteliaisuuteni, mutta julkaiseminen, mitä siis tarkoittaa?

No siis sitä, ettei se ole salaisuus.

 

isän kuolema oli rankaa mulle...

Näin meilläkin. Ja esikoinen oireili pitkään vaarinsa kuoleman jälkeen. Edelleen hetkittäin....

 

Pitsa kärähti uunissa :'( ja cokis olikin lighti cokista. Syötiin tosi pitkään pelkkää valmispakastepitsaa mikrolämmityksellä kunnes viimein seuravaana päivänä päästiin kauppaan ja saatiin sitten uudet pitsaainekset ja join varmaan tavis colaa litran putkeen. Sen jälkeen on mennyt ihan hyvin. Oikeastaan kaikki on paljon paremmin kuin ennen ja asioita ei pidä niin itsestäänselvyytenä. Joku ilta sulla voi olla kaapissa kaikkea ja toisena iltana vaan puolet siitä jos et muista ostaa päivällä lisää.

ihan kamalaa

 

Tuntuu taas omat ongelmat tosi pieniltä kun lukee muiden vastauksia, mutta mun vastaus on ero ja siitä selvittiin asumuserolla, lopulta kaikki päättyi onnellisesti ja palasimme takaisin yhteen. Mutta emme olisi tässä ilman sitä kriisiä.

 

Oman pikkusiskoni kuoleminen leukemiaan parikymppisenä. Olimme hengenheimolaisia ja parhaita ystäviä keskenämme.
Minulla ei ole muita sisaruksia.

 

Mistä sen oikein voi sanoa? Sekö, että kovin pienenä seuraa riitaa, raivoisaa tappelua ja tappamisen yrittämistä kotonaan? Sekö, kun läheiset kuolee? Sekö, kun itse sairastaa syöpää ja pelkää miten perhe pärjää, jos tähän kuolee?

Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Ja sitten tulee kiukkuiseksi, suorapuheiseksi ja äksyksi ämmäksi, ja jotkut viitsivät puhua kärsimyksen ja sairauden jalostavasta vaikutuksesta :headwall:

 

Voimia kaikille ketjuun kirjoittaneille :hug:
Minulla suurinkin kriisi on "vain" ero lapseni isästä ja nyt elämä on aika mukavaa.

 

Syöpä kaksi kertaa :|

Ja muutakin on ollut

 

Mun isä tapettiin kolme vuotta sitten...
se oli koko perheelle kova paikka,vaikka välit eivät koko ajan olleetkaan kovin läheiset.

 

Vanhempien kuolema, kun olin 10v.
Ero esikoisen isästä.
Mun alkoholi ongelma ja sen seuraukset.
......!!!

 

lapsettomuus.

 

Avopuolison kuolema, esikoisen vammaisuus, lankomieheni kuolema sekä parhaan ystäväni kuolema. Kronologisesti tuossa järjestyksessä.

 

Isani kuolema ollessani 5v., vaarini & mummini kuolemat. Ex. jatti minut, nykyisen mieheni kuolema

 

Monta kriisiä olen kokenut:
Ensimäiset lapsuudessa. Setäni hyväksikäyttö, koulukiusaaminen 9-vuotta ja myös äidin alkoholismi oli tabu, josta ei saanut puhua.

Aikuisiällä olen myös pari kriisiä kokenut. Ensinnäkin äitini kuolema, vain 44 vuotiaana. Keskenmeno vuonna -96, kolmannen lapsenjoutuminen hengityskoneesen rs-viruksen takia ja oli lähellä kuolemaa,vauvani kuolema v 2004 ja siitä seurannut masennus. Siten tuo mieheni vielä sairasui sepelvaltimotautiin ja oli maaliskuussa lähellä kuolemaa, ikää hänelläkin vasta 43vuotta.
Kaikesta tästä on selvitty,joten pienet asiat, eivät enää horjuta.

 

Lapsen syntymä. Voi sitä tappelun määrää vauva-aikana... En todellakaan kaipaa niitä aikoja.

 

kyllä se on keskeytynyt keskenmeno 12/07. Ja kuolleen pienen synnytys ja kaikki siihen liittyvä. Kyllä surutyö vie aikansa ja välillä on parempi aika ja sitten voi tulla taas huonompi.

 

Pettäminen parisuhteessa vuosia sitten
Keskeytynyt keskenmeno 4/08, vauvan synnytys, hautajaiset ja suru-aika

 

Keskenmeno,mummon kuolema,pettäminen ja ero edellisessä parisuhteessa,raskaus jonka keskeytin ja synnytin vauvan jolla oli 13-trisomia,paha raskausmyrkytys ja lapsen syntyminen keskosena ja omasta veritulpasta selviytyminen

 

Tuntuu, että omat kriisit ovat pieniä... :ashamed: Noh, isäni kuoli -95 olin 10v, pikkusiskoni oli 6v, sydämenpysähdykseen. Kun odotin esikoista (se ei ole kriisi, ja ihana tyttö onkin :heart: ) äitini kuoli pari päivää plussaamiseni jälkeen, -05. Ei edes keritty kertoa... :ashamed: Ja kun odotin nuorimmaista -08, niin mieheni mummi kuoli. Ja olimme todella läheisiä... :heart: Mummin mökin myyminen ihanalta Saimaalta :kieh: , johtuneen hänen omien lapsien välisestä riidasta säilyttää... Vaikka lupasivat vielä mummin kuolin vuoteella, että mökki säilytetään.
Iso v*****s, kun olemme menossa Pärnyseen, niin se asunto joka vuokrattiin ekaksi, niin omistajan ex-vaimo olikin huijari! Ja viime viikolla tiedettiin vasta asiasta, akka keräsi varaus maksut ja buukkasi huoneistot niin täyteen, että ei mitään rajaa... Akka otti rahat ja lähti menee... :kieh: Ja emme ole ainut perhe jota kusetettiin... olisikohan joku vajaa 20 perhettä + jäsenet... Eli aika iso luku. Ja meitäkin on 4 meidän perheessä. Ukko ei ole saanut kaikkia perheitä edes kiinni tai ei ole sposti osotetta. Ja me olimme yksi niistä perheistä. Ja juhannukseksi olisi tarjoitus lähteä. Laivat ja kaikki ollaan maksettu!
Tieto tuli ystävä perheeni kautta, heille tuli sentää ukolta postia. Varaus maksu oli 112?, ja kuviteltaa 112?x20 perhettä... Jaa-a... :kieh:
Mieheni siskon koiran kuolema -eilen (meidän koiran isän) revenneeseen haimaan... Ja koiralla oli vasta ikää 4 vuotta. Ja sillä koiralla oli aivan mahtava persoona :heart: . Todella hyvin menestynyt maailmalla näyttelyissä. Itse olen touhunnut koiran kanssa koko hänen pienen iän, ja nyt tämä kosketti todella kovasti. Perheenjäsen. :'(

Tsemppiä kaikille "kovasti" kokeneille... :hug: :heart:

 

Avioliitto exän kans, lapsen sairastuminen ja kuolema, avioero, muutamien kavereiden kuolemat, isän kuolema, parhaan kaverin kuolema.... ja yhtä kriisiä elän parhaillaan miehen kanssa, johtuen exän tolloiluista.

 

Omat kriisit lapsuudessa ja nuoruudessa vaikuttavat tietysti sihen mikä olen nyt. En nyt luettele niitä, koska käsittääkseni kysyttiin meidän perheemme kriisejä.
Pahimmilta kriiseiltä olemme välttyneet. Kaksi keskenmenoa, vaikuttivat tosin enemmän minuun kuin mieheeni. Poikkasin nilkkani ja olin jalka kipsissä odottaessani toista viimeisillään ja mies joutui silloin melkoisen lujille hoitaessaan arkea. Tytär joutui käymään sairaalassa virtsatieongelmien takia, mut nyt kaikki ok.
Meillä synkkaa niin hyvin, että kaikesta selvitty toinen toistaan tukien.
Tulevia kriisejä tulee olemaan väistämättä oman isäni kuolema, toivottavasti vasta aikojen kuluttua.. Toivon todella etten oman lapseni vakavaa sairastumista tai kuolemaa joudu koskaan kokemaan.

 

kyllä se on ollut tuo ero ja sen mukanaan tulleet asiat. ovat olleet vaikeita ja raskaita niin mulle kuin lapsillekin.