"Pahikset ja hyvikset" yhdessä

[elämä on]

Hei kaikki "huonot" ihmiset, onnettomat pahikset, kateelliset, mustasukkaiset, takertuvat, riippuvaiset, ailahtelevat ihmiset. Miten tulette toimeen onnellisten "hyväläisten", tasapainoisten ja rakastavien ihmisten kanssa?

Mieheni kuuluu jälkimmäisiin ja minä kuulun noihin ensimmäisiin enkä kaipaa tietoa, että "hyvässä parisuhteessa tulee rakastaa toista sellaisena kuin hän on, antaa tilaa ja kunnioittaa. Ei saa sysätä toisen niskoille omaa pahaa oloa ja pla pla." Terapiaa on käyty jo, sieltä saa tiettyyn pisteeseen asti apua. Mutta kiinnostaisi, että oikeassa elämässä, miten te sen teette? Kun tekisi mieli häipyä ja jättää onnellinen ja rakastava mies niin että hän ei olisi enää niin onnellinen.

Äitini kuuluu myös onnellisiin hyviksiin. Ovat yritysjohtajia, mieheni ja äitini, ja heillä yhteisiä busineksia. Minä taas olen kärsinyt "akateemisesta työttömyydestä" paikkakunnallani. Minun mielestäni ainoa yhdistävä asia mieheni ja äitini välillä pitäisi olla minä.

Sellaista tänään.

 

[kaveria ei jätetä???]

Piti ihan miettiä, mitä sinulle vastaisi, koska pahis- ja hyviskäsityksesi on aika veteen piirretty viiva ja sieluni silmin kuvittelin sinut johonkin draamaalliseen tv-sarjaan, jossa olet luostarissa hakkaamassa piikkiruoskalla pois pahaa henkeäsi ja äitisi ja miehesi kirmaavat niityllä kukkaseppeleet päässään kohti nousevaa aurinkoa huudelleen toisilleen "miten hyvä, että siitäkin pahasta päästiin ja toivottavasti eivät nopeasti päästä luostarista pois".

Anteeksi vain, mutta ehdottaisin sinulle suorin vartaloin rivakkaa nousemista alhostasi ja unohtamaan moiset itsesääliä tursuavat ajatuksesi. Ei kenenkään kanssa tarvitse tulla toimeen, jos ei huvita. Jos miehesi on onnellinen ja rakastavainen, niin kuppaa ilo irti ja lääkitse pahaa mieltäsi hänen voimallaan. Tuntuu jotenkin hassulta, että sinun täytyisi nyt erityisesti trimmata itsesi sietämään muiden hyvinvointia. Printtaa ukkosi kuva, liimaa tikkataulun päälle ja anna tikkojen lentää, jos se vähän auttaisi sietämään olotilaasi.

Omalla kohdallani olen pyrkinyt märehtimään omaa veetutustani urakalla, enkä niinkään pohtimaan pitäisikö minun sen lisäksi jaksaa muita.

 

[pohtimassa]

Sanoit, että haluaisit jättää onnellisen miehesi, jotta hän ei enää olisi onnellinen. Tarkoittaako tämä sitä, että kadehdit toisen ihmisen onnea? Vai onko kyse nyt vain siitä, että olet työttömänä?

Minä noudatan kynsin ja hampain vanhaa viisautta, että älä kadehdi sitä, mitä toisella on, koska aina on niitä, joilla menee paremmin kuin sinulla, mutta älä ylpisty siitä, että toisilla menee huonommin, sillä aina on niitäkin, joilla menee huonommin kuin sinulla. Minusta elämä menee hukkaan, jos vertailet omaa onnellisuuttasi muiden onnellisuuteen. Todennäköisesti miehelläsi tai vanhemmillasi on omat taakkansa kannettavana ja jos he jäisivät työttömiksi, niin ei sen pitäisi sinua tehdä onnellisemmaksi.

 

[no]

samaa mieltä edellisten kanssa. Oma hyvä olo on ensisijaisesti kiinni omasta suhteestaan itseensä, eikä suhteesta muihin ihmisiin. Tietysti, jos on vihamielisessä seurassa, niin sillä on vaikutusta, mutta tällaisesta ei kai nyt ole kysymys.

Kieltämättä voi tulla tunne, että toisilla menee hyvin ja he keksivät puuhaa ja tekemistä yhteisen firman nimissä; ovat kiireisiä ja ehkä puhuvatkin firman asioista. Ja sinä jäät ulkopuolelle. Silloin tulee vetäydyttyä. Mutta mitä tekisi kissa tässä tilanteessa? Se hyppää syliin ja kehrää; huomaa nyt minutkin pienen. Eli oma aktiivisuus asiassa kuin asiassa on avainkysymys; hyppäätkö syliin vai teetkö jotakin muuta kivaa, etkä ajattele hylätyksi tulemista, koska kuitenkin elät ja olet)

 

[peruskaura]

Rakastuminen kumpuaa depressiivisestä ylikuormituksesta, toisin sanoen siitä että on mahdotonta löytää arkipäivästä mitään arvokasta. Rakastumiseen valmiuden merkki ei ole tietoinen rakastumisen halu, intensiivinen pyrkimys olemassaolon rikastuttamiseen, vaan syvä tunne siitä että ei ole eikä omista mitään millä olisi arvoa ja häpeä siitä että näin on.

Äitini kuuluu myös onnellisiin hyviksiin. Ovat yritysjohtajia, mieheni ja äitini, ja heillä yhteisiä busineksia. Minä taas olen kärsinyt "akateemisesta työttömyydestä" paikkakunnallani.

Tämä on ensimmäinen merkki rakastumiseen valmistautumisesta: mitättömyyden tunne ja siitä johtuva häpeä.

Hei kaikki "huonot" ihmiset, onnettomat pahikset, kateelliset, mustasukkaiset, takertuvat, riippuvaiset, ailahtelevat ihmiset.

Joskus kaikki alkaa sillä että olemme syvästi ja perusteellisesti pettyneitä itseemme ja siihen mitä olemme rakastaneet. Se voi johtua vakavasta sairaudesta, siitä että on tuntenut pitkään olevansa laiminlyöty tai monen pettymyksen summasta, joita emme ole näkevinämme. Reagoimme silloin olemalla pahantuulisia, sulkeutumalla itseemme.

Miten tulette toimeen onnellisten "hyväläisten", tasapainoisten ja rakastavien ihmisten kanssa?

Tällöin katsomme ympärillemme ja huomaamme, että toiset ovat onnellisia. Alttius tai taipumus rakastumiseen ei siis näyttäydy haluna rakastua, vaan siten että havaitsemme ympäröivän maailman kiihkeän elinvoiman ja onnen ja samalla tunnemme, että meidät itse on suljettu sen ulkopuolelle, ja kadehdimme tuota onnea. (Alberoni )

 

[AP vastaa]

Mielenkiintoisia vastauksia, vaikka en ymmätänyt tuota rakastumisjuttua...

Olen tullut siihen tulokseen, että olen varmaan sitä naistyyppiä, joka kykenee helpommin rakastamaan luusereita, renttuja ja niitä joilla menee huonosti. Silloin unohdan itseni, osaan rakastaa, olen tukena, lohdutan, passaan ja huolehdin.

Mutta en osaa ottaa sitä vastaan muilta ihmisiltä, olkoonkin kuinka rakastava mies.

 

[^^]

Älä välitä, ei muutkaan ymmärrä. Tuota peruskauraa voisi verrata saarnaana "jankkaaja" mikko lahteen (?), joka siteeraa raamattua joka paikassa. Tai saarnaja noohon, joka luulee keksineensä ruudin. Ulkoa opittua, tai muuten vaan fanaattisesti johonkin uskoen, paskaa höpistään kuin mantraa, sitä kuitenkaan sisäistämättä. Jos mantran sisään olisi piilotettu lause -"hyppää järveen", niin tämä kolmikko kyllä hyppäisi. Ollenkaan kyseenalaistamatta asian järkevyyttä. Sokeakin näkee enemmän kuin he yhteensä.

Käy täällä mihin aikaan tahansa, yleensä kerran, pari parissa päivässä, on nämä samat hörhöt päivystämässä. Ei siinä mitään, saahan täällä päivystää. Olkaa hyvät vain. Meidän lukijoiden ei tarvitse kaikkea ymmärtääkkään.

 

[HH]

Käy täällä mihin aikaan tahansa, yleensä kerran, pari parissa päivässä, on nämä samat hörhöt päivystämässä. Ei siinä mitään, saahan täällä päivystää. Olkaa hyvät vain. Meidän lukijoiden ei tarvitse kaikkea ymmärtääkkään.

Saman havainnut