Kunnioitan yksinhuoltajia. Vaikka en tiedäkään heidän tilastaan henkilökohtaisesti mitään, tiedän että aina ei ole helppoa, mutta yksinhuoltajat jaksavat silti vetää arkeaan. Heidän yksinhuoltajuuskin voi johtua lukemattomista syistä, joista jokainen on varmasti perusteltu. Tuskin kukaan haluaa olla yksinhuoltaja vain siitä ilosta että saa olla yksinhuoltaja?
En paheksu kirkosta eronneitakaan. Jokainen saa uskoa tai olla uskomatta asioihin, jotka kokevat omakseen. Aivan kuten haluavat, en voi tai halua vaikuttaa toisen uskoon. Itse olen kirkon jäsen, mutta en silti usko tai jaa kaikkia asioita kuten kirkko sanoo. En tiedä onko Raamattu kirja totuudesta vai kertomusta. Sen tiedän, että siellä on hyviä vinkkejä ja ohjeita elämään - se riittää minulle.
Homotkin mahtuvat elämääni. Arvostan heidän seksuaalisuuttaan siinä missä omaani, naapurini, siskoni, äitini tai isäni. Olemme erilaisia pidämme eri asioista, toiset pitävät enemmän omasta sukupuolestaan kuin vastakkaisesta. Eikä toisen homous häiritse pätkääkään heterouttani tai suhdettani toiseen ihmiseen (vaikka hän olisikin homo). Jos sellainen häiritsisi ei vikaa ole kuin omassa itsetunnossa.
Siviilipalvelusmiehiäkin pidän edelleen tasa-arvoisina ihmisinä. Kaikille vaan armeija ei sovi. Itse esimerkiksi näen asian niin, että jos tulisi tilanne että minulla on tähtäimessä toinen elävä kaltaiseni olento - tuskin pystyisin vetämään liipasinta VAIKKA tähtäimessäni oleva olisikin valmis tekemään sen minulle. Luultavasti tulen itsekin olemaan siviilipalvelusmies ja jätän suosiolla tilaa heille jotka ovat siihen kykeneviä. Pidän itse mielummin yhteiskunnan muuta toimintakykyä yllä.
Lyhyesti: Arvostan kaikkia kanssaeläjiä ja pidän heitä täsmälleen samalla viivalla itseni kanssa. Oma arvomaailmani on ehkä eri ja toimin eri motiivien ohjaamina, mutta mikä minä olen heitä paheksumaan? En ole mikään Jumala tai ainut oikea totuus. Niin pitkään kun toisen ihmiseen ei omilla valinnoilla kosketa suoraan ei asiat minua häiritse ja voin olla tekemissä hänen kanssaan.
Anteeksi pitkä vastaus, mutta pakko oli purkaa tuntoja
