V
vieras
Vieras
Ei lapsia tarvitsee kasvattaa hattarassa tai manalassa.. kultainen keskitie tässäkin asiassa. Mutta ei lapsien niskaan todellakaan tarvitse heittää valtavaa maailmantuskaa.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
"Karaiseminen" vie lapsen elämän uskoa. Aikuiset voivat olla kyynisiä lasten ei tarvitse olla. Mitä hyötyä on ajatusmallista huonosti tässä kumminkin käy...
Kultainen keskitie, siinäpä haastetta. Kun jokainen aikuinenkin peilaa kuitenkin maailmaa oman kokemuksensa kautta. Yksi ystäväni esim, heittäytyy täyteen hysteriaan kaikista onnettomuuksista, en sanoisi, että sekään on lapselle ihan hyvä malli. Ei myöskään äitini malli, kun varoitin siskoani teini-iässä heidän kodin lähellä liikkuneesta sarjaraiskaajasta, niin äiti käski pitää suun kiinni.
D
(:D
Vieras
mun sisko oli järkyttynyt kun yläasteella joku tyttö oli tehnyt abortin...isäpuoleni kun aika monesta asiasta on kuulemma sanonut että tollasta tapahtuu vaan salkkareissa.
Mä oon yli 30 ja sisko on 16.Avasin sanaisen arkkuni ja kerroin että kaikki mitä salkkareissa tapahtuu tapahtuu oikeessakin elämässä, mut ei ehkä samoille tyypeille kokoajan
Siinä todellakin esimerkki et tää tyttö ei pahasta tienny mitään, kun jo tota abortista järkytty
Mä oon yli 30 ja sisko on 16.Avasin sanaisen arkkuni ja kerroin että kaikki mitä salkkareissa tapahtuu tapahtuu oikeessakin elämässä, mut ei ehkä samoille tyypeille kokoajan
Siinä todellakin esimerkki et tää tyttö ei pahasta tienny mitään, kun jo tota abortista järkytty
V
vieras
Vieras
D
(:D
Vieras
täytyy vielä lisätä, että nyt teini iässä tuntuu että tyttö on vielä enemmän sekaisin kun "saa tietoonsa" asioita jotka ovat ihan arkipäivää ja hän on kuvitellut maailman niin ruusuiseksi paikaksi.
En kyllä ymmärrä miten on uutisilta ja oikealta tiedolta välttynyt näin kauan?!
Vai sokea luottamus vanhempaansako vaan on riittänyt sivuuttamaan kaiken?
En kyllä ymmärrä miten on uutisilta ja oikealta tiedolta välttynyt näin kauan?!
Vai sokea luottamus vanhempaansako vaan on riittänyt sivuuttamaan kaiken?
D
(:D
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kuuluu ja arvasinkin että tohon joku tarttuu...tyttö oli vähän liian järkyttynyt.
Ei aavistusta. Tää ilmeisesti on nyt kummunnu näistä kouluampumisista, tää sun ajatus. Mä en tajua, miksi esim. koulussa pitää puhua tuollaisesta.
Kyllä sen oppii ilman eri opetusta, että maailma ei aina ole kiva paikka ja pahojakin asoita tapahtuu.
Kyllä sen oppii ilman eri opetusta, että maailma ei aina ole kiva paikka ja pahojakin asoita tapahtuu.
3
3xäiti
Vieras
No joo! Meillä aikanaan Salkkarinkatsojat kaatoivat pizzamausteet ja oreganon viemäriin, kun oli samanlaista "ruohoa" kuin salkkareissa... 
Keskustelemalla asioista lapsen kanssa pystyy hyvin muokkaamaan lapsen minä-ja maailmankuvaa. Abortti on järkyttävää... mutta kun kerrotaan ensin noi kukka-ja ampparijutut, sitten epätoivotut raskaudet, niin eiköhän se maailma valoisaksi muutu.... 
Keskustelemalla asioista lapsen kanssa pystyy hyvin muokkaamaan lapsen minä-ja maailmankuvaa. Abortti on järkyttävää... mutta kun kerrotaan ensin noi kukka-ja ampparijutut, sitten epätoivotut raskaudet, niin eiköhän se maailma valoisaksi muutu....
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Koulussa pitää puhua tästä, koska asia painaa monia lapsia ja nuoria. He miettivät miksi ja miten. He ovat ahdistuneita ja peloissaan. Siksi siitä pitää puhua.
N
namsu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siitä kuuluu olla järkyttynyt kuin vain se asianomainen itse. Hittoako se muita järkyttää...
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Komppaan. Jonkinlainen valmentaminen on kuitenkin tarpeen, sellainen maailma vain on. Mutta lasten harteille ei tule heittää liikaa ja asenne elämään pitäisi kuitenkin olla positiivinen.
Keskustelin asiasta muiden äitien kanssa eräänä päivänä ja hämmästyin, miten erilaisia ajatuksia meillä oli juuri perusasenteen opettamisessa ihmisiä ja elämää kohtaan. Monet olivat esim. opettaneet lapsille, ettei vieraille ihmisille saa puhua lainkaan.
3
3xäiti
Vieras
Ai ja minä evästin tytärtäni kiertelevän auton suhteen näin: jos se pysähtyy ja setä tulee ulos, niin juokse ensimmäiselle ovelle ovikelloa soittamaan ja soitto kotiin ja/tai poliisille. Poliisien ohje 
Ei kai lasta opeteta ihmisiä pelkäämään!!!
Ei kai lasta opeteta ihmisiä pelkäämään!!!
K
Kimppa
Vieras
Mä en ainakaan opeta lapsilleni, että maailma on kamala paikka. Päinvastoin. Turvallisia aikuisia ihmisiä löytyy sekä kotoa että muualta ja maailmassa on paljon ihania asioita. Tunteita saa ja pitääkin näyttää. Niin teemme me vanhemmatkin.
Kotoa annetaan jatkuvuuden ja tasapainon tunnetta. Koko maailman pahuutta ei todellakaan jauheta kotona. Lapsen kehitysasteen ja iän mukaan asioista keskustellaan ja aina suhteutetaan asiat oikeisiin mittakaavoihin, että maailma ei ole täynnä hulluja vaikka välillä siltä vaikuttaakin. Kyllä sopivissa määrin pitää varoitella, mutta ei niin että poteroidutaan kotiin ja pelätään "kaikkea" hysteerisesti.
Pumpulissa kasvattaminen on musta sitäkin, että joka itku otetaan ylen vakavasti kuin lapsen joka itku tarkoittaisi suurta surua tai tuskaa. Näinhän se ei ole. Että sen verran kai sitten "karaisen" lapsiani, että tekoitkua tai turhaa kitinää en ota niin vakavasti. Meillä ei saa asioita itkulla läpi, jos ap jotain tämmöistä tarkoittaa. Syystä saa itkeä ja silloin saa lohdutusta, mutta lapsilla on paljon myös turhaa kitinää. Ne pitää osata tulkita.
Kotoa annetaan jatkuvuuden ja tasapainon tunnetta. Koko maailman pahuutta ei todellakaan jauheta kotona. Lapsen kehitysasteen ja iän mukaan asioista keskustellaan ja aina suhteutetaan asiat oikeisiin mittakaavoihin, että maailma ei ole täynnä hulluja vaikka välillä siltä vaikuttaakin. Kyllä sopivissa määrin pitää varoitella, mutta ei niin että poteroidutaan kotiin ja pelätään "kaikkea" hysteerisesti.
Pumpulissa kasvattaminen on musta sitäkin, että joka itku otetaan ylen vakavasti kuin lapsen joka itku tarkoittaisi suurta surua tai tuskaa. Näinhän se ei ole. Että sen verran kai sitten "karaisen" lapsiani, että tekoitkua tai turhaa kitinää en ota niin vakavasti. Meillä ei saa asioita itkulla läpi, jos ap jotain tämmöistä tarkoittaa. Syystä saa itkeä ja silloin saa lohdutusta, mutta lapsilla on paljon myös turhaa kitinää. Ne pitää osata tulkita.
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Mutta eikö kodin pitäisi olla se paikka, jossa ahdistukset ja pelot puretaan?
Meillä ei esim. eilen katottu telkkua, kun oli vähän huonejärjestelyjen muutoksia meneillään ja telkku jäi huonekalujen taa väliaikaisesti. Eikä sitten tullu muutenkaan mieleen tuosta lapsille puhua, niin mitäs jos aamunavaus onkin nyt joku hiljainen hetki, ja lapsilla ei hajuakaan mille?
JOs ne vaan kuulis sen uutisista tai lukis lööpistä, ne vaan toteais että jaa, noin on käyny, mutta kun koulussa kerrotaan, että nyt kuuluu olla enemmän järkyttyny kun jokapäiväisten pahojen uutisten jälkeen :/
3
3xäiti
Vieras
Meillä isot lapset ovat järkyttyneitä ja ollaan keskusteltu asiasta, vaikka ikää on jo 19 ja 17 vuotta. Tälläiseen ei vaan totu, eikä tätä voi hyväksyä... ja siksi tuntuukin hyvältä keskustella yhdessä tilanteesta kokonaisuudessaan (myös ampujan näkökulmasta). Se että vielä äiskälle ja iskälle puretaan paha mieli tuntuu hyvältä... sitä näemmä niitämme mitä aikanamme kylvimme
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Sama ajatus on ollut minulla kauan ja aina toisinaan siitä täälläkin herättelen keskustelua. nyt sykäyksenä oli todellakin tuo ampumatapaus, tai lähinnä se ja media.
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tätä minäkin ajoin takaa, kuinka erilaisia ajatuksai ihmisillä on siitä mitä ja ennen kaikkea miten lapsille tulee kertoa.
Minä en ole ainkaan halunnut kasvattaa lapsiani karaisten heitä ennalta maailman pahuuteen. Päinvastoin, olen pyrkinyt suojelemaan lapsuutta ja lapsen luottamusta elämään, ihmisiin ja maailmaan. Varjelemaan turhalta tiedolta, suojamaan asioilta, jotka aiheuttavat turhaa hämmennystä.
En opastamaan asioissa, joista heidän ei mielestäni vielä vanhimman ollessa vasta 8v. tarvitse tietää.
Pumpulissa en ole pitänyt, eikä lintukoto ole säilynyt liattomana. Onhan heidän eteensä tullut pahojakin asioita, mutta nekin olen yrittänyt kertoa siten, että se usko ja luottamus elämään säilyisi. Tänä aamuna käsitttelin lyhyesti eilen tapahtunutta.
Tosin, siihen, että ihminen on rajallinen ja raadollinen -siihen karuun totuuteen he ovat törmänneet ihan jokapäiväisessa arjessa kanssani. Mitään kiiltokuvakuplaa en ole heille puhaltanut.
En opastamaan asioissa, joista heidän ei mielestäni vielä vanhimman ollessa vasta 8v. tarvitse tietää.
Pumpulissa en ole pitänyt, eikä lintukoto ole säilynyt liattomana. Onhan heidän eteensä tullut pahojakin asioita, mutta nekin olen yrittänyt kertoa siten, että se usko ja luottamus elämään säilyisi. Tänä aamuna käsitttelin lyhyesti eilen tapahtunutta.
Tosin, siihen, että ihminen on rajallinen ja raadollinen -siihen karuun totuuteen he ovat törmänneet ihan jokapäiväisessa arjessa kanssani. Mitään kiiltokuvakuplaa en ole heille puhaltanut.
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
:flower:
*alkaa jo unohtaa, miten tämä keskustelu lähtikään liikkeelle ja mitä tällä haki*
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Tottakai ensin asiasta olisi keskusteltava kotona - selitettävä kullekin lapselle sopivalla tavalla. Mutta on selvää, että koululaiset, etenkin isommat, kokevat surua ja ahdistusta, jota sitten koulussakin purkavat.
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Mun mielestä uutiset (ja media yleensä) on nykypäivän sentraalisantra, se kylän juoruakka, joka tyydyttä muiden uteliaisuuden ja jonka niskaan saa kaataa vastuun pahantahtoisesta juoruilusta ja kohkottamisesta.
Mutta sitten tuli tämmöinen ajatus, että ehkä maalaislapselle se elämän nurjakin puoli näyttäytyy luontevammin, on nähty syntymää ja kuolemaa aina ja se on normaalia. Niilläkin, joila ei itsellä ole lemmikkejä, on koulukavereita joilla on jotain eläimiä.
Tietysti se että näkee kuolemaa ei viellä tee luonolliseksi sitä että ihminen tappaa toisen ihmisen, , mutta jotenkin se tieto, että elämässä on iloisia asioita ja surullisia asioita on luonollisena osana lapsen elämää alusta asti.
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Mutta ihan yhtälailla uutinen ojaan ajaneesta koulubussista pelottaa lasta. Miksi jokaisen selaisen uutisen jälkeen ei asiaa tarvitse käsitellä koulussa?
Mä väitän, että meidän lapset esim suhtautuu tähän -jos ja kun jostain kuulevat, kai meilläkin telkku tänään auki on- paljon enemmän asenteella "ai jossain on käyny noin", kun uutiseen ojaan ajaneesta koulubusista, jonka sattuivat radiosta kuulemaan. Sy on se, että he kulkevat kouluun bussilla, sinä on jotain konkreettista ja heitä koskevaa, voiko heidänkin bussi ajaa ojaan (varsinkin kun se on joskus ajanut, mutta silloin pienet oli jo viety pois kyydistä). Tää on vaan joku koulu jossain, ja kouluja on niin paljon että niissä nyt voi tapahtua mitä vaan, ei oske henkilökohtaisesti.
Tää menee nyt asiasta kukkaruukkuun, mutta kuvaavaa on, että tällaisia asioita pitää käsitellä paljon ja julkisesti ja kaikkialla ja tottakai se pelottaa jne...Mutta kun lasta tai perhettä kohtaa oma yksityinen tragedia, ei kukaan anna ohjeita eikä kerro että soitappa tähän kriisinumeroon. Tästä on puhuttu paljon kaverin kanssa, jonka miehellä on ollut syöpä ja sydänkohtas, kummankaan hoitoon ei kuulunut vähommässäkän määrin että olis kysytty perheeltä pelottaako, jaksatteko, tai neuvottu miten tukea lasta. Meillä iskä ajoi vakavan kolarin ja sama juttu, ei kukaan kysynyt miten lapset esim. jaksaa, kun isä ja äiti on aina sairaalassa ja miltä tuntui nähdä isä paketissa naama kokoon kursittuna ja turvonneena.
Koulubussin ojaan ajo on helpompi käsittää kuin silmitön ammuskelu. Se ei ole koko yhteiskuntaa muokkaava tragedia. Sitäkin varmaan käsiteltiin kyseisen alueen kouluissa, liittyen henkilökohtaiseen suruun. Nämä ampumiset vaan ovat enemmän kuin vain surua menehtyneiden takia. Ampumisten tasutalla on niin suuret asiat.Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Ja jos oma isä/äiti/lapsi menehtyy, niin saa kyllä kriisiapua silloinkin. Eri mittakaavassa toki.