I
itku
Vieras
Me ollaan loistopari, miehei ja minä. Meillä on lapset, ja kaikki hyvin. Harvoin riidellään, siis todella harvoin!
Ulkona käydään erittäin harvoin nykyään, minä vieläkin vähempi. Sopimus on kuitenkin että ilmoitetaan koska tullaan kotiin ja yöksi kotiin on tultava ellei muuta olla etukäteen sovittu.
Miehellä oli eilen kavereiden kans peli-ilta, saunomista ja sellaista vanhan kaveriporukan kesken, tunnen nämä kaikki tyypit, todella mukavia =)
Mies sanoi tulevansa kotiin. Heräsin kuudelta aamulla eikä mies ollut kotona. Soitin hänelle, sanoi että on kaverinsa luona ja yrittää nukkua. Kysyin miksei ilmoittanut mitään, että jääkin yöksi, niin sanoi että ei oo ollut mikään maailman paras olo, että ei ole tullut mieleen ilmoittaa. Laitoin luurin korvaan ja menin nukkumaan. Kyllä potutti!
Heräsin lasten kanssa 8 jälkeen ja puuhasteltiin normaalisti, mies ei ollut soitellut eikä tekstaillut. Laitoin viestiä ja yritin soittaa mut ei vastannut. Välillä tihrustin itkuakin kun oli niin tympääntynyt olo. No, mies sitten soitti mulle yhen aikoihin että heräsi ja yrittää järkätä kyydin kotia.
Laitoin lapsia nukkumaan päiväunille, sillä välin mies oli tullut kotiin ja nukkui makkarissa. Nukkui klo 17.30 asti ja heräsi syömään. Olin hiljainen enkä puhunut asiasta mitään. Loppuilta oli hiljaista ja kyllä multa tais irrota pari hymyäkin miehelle.
Saatiin lapset nukkumaan ja aloin juttelee miehelle siitä miten paha mieli mulla on kun ei ilmoittanut mitään. Mies oli välinpitämätön. Jatkoin keskukstelua ja tivasin järkeviä vastauksia, mie siihen sanoi "niin mutta tarviiko tosta nyt jankata?" Siitä suutuin ja annoin kuulla taivaan merkit. Tuntuu että tässä talossa ei näemmä saa puhua mieltä painvista asioista vaan heti se on jankkaamista. Käskin katsoa itseään peilistä ja sanoin että on todella itsekäs, ihmettelin kun ei edes viitsi anteeksi pyytää.
Itkin sohvalla. Mies valmisteli töihin menoa varten, meni yövuoroon. 10min. ennen lähtöä tuli istumaan mun viereen ja oltiin ihan hiljaa, mitä mä nyt nyyhkyttelin siinä. Sitten sanoi "anteeks" Ei muuta. Ja sekin mua alkoi raivostuttaa, ei mitään muuta!!!!
Mutta ennen kuin lähti, antoi mulle suukon ja halasi. Kuiskasi korvaan "rakastan sua" ja mä vastasin. Jäin itkemään ja mies lähti töihin.
Nyt on tyhmä olo. Ei saatu puhuttua mutta silti tää juttu on muka nyt läpi käyty. Toi mua ärsyttää mun miehessä! Tällaisia juttuja on ehkä kerran, pari vuodessa. Onneks niin harvoin mutta kyllä ottaa päähän.
Ulkona käydään erittäin harvoin nykyään, minä vieläkin vähempi. Sopimus on kuitenkin että ilmoitetaan koska tullaan kotiin ja yöksi kotiin on tultava ellei muuta olla etukäteen sovittu.
Miehellä oli eilen kavereiden kans peli-ilta, saunomista ja sellaista vanhan kaveriporukan kesken, tunnen nämä kaikki tyypit, todella mukavia =)
Mies sanoi tulevansa kotiin. Heräsin kuudelta aamulla eikä mies ollut kotona. Soitin hänelle, sanoi että on kaverinsa luona ja yrittää nukkua. Kysyin miksei ilmoittanut mitään, että jääkin yöksi, niin sanoi että ei oo ollut mikään maailman paras olo, että ei ole tullut mieleen ilmoittaa. Laitoin luurin korvaan ja menin nukkumaan. Kyllä potutti!
Heräsin lasten kanssa 8 jälkeen ja puuhasteltiin normaalisti, mies ei ollut soitellut eikä tekstaillut. Laitoin viestiä ja yritin soittaa mut ei vastannut. Välillä tihrustin itkuakin kun oli niin tympääntynyt olo. No, mies sitten soitti mulle yhen aikoihin että heräsi ja yrittää järkätä kyydin kotia.
Laitoin lapsia nukkumaan päiväunille, sillä välin mies oli tullut kotiin ja nukkui makkarissa. Nukkui klo 17.30 asti ja heräsi syömään. Olin hiljainen enkä puhunut asiasta mitään. Loppuilta oli hiljaista ja kyllä multa tais irrota pari hymyäkin miehelle.
Saatiin lapset nukkumaan ja aloin juttelee miehelle siitä miten paha mieli mulla on kun ei ilmoittanut mitään. Mies oli välinpitämätön. Jatkoin keskukstelua ja tivasin järkeviä vastauksia, mie siihen sanoi "niin mutta tarviiko tosta nyt jankata?" Siitä suutuin ja annoin kuulla taivaan merkit. Tuntuu että tässä talossa ei näemmä saa puhua mieltä painvista asioista vaan heti se on jankkaamista. Käskin katsoa itseään peilistä ja sanoin että on todella itsekäs, ihmettelin kun ei edes viitsi anteeksi pyytää.
Itkin sohvalla. Mies valmisteli töihin menoa varten, meni yövuoroon. 10min. ennen lähtöä tuli istumaan mun viereen ja oltiin ihan hiljaa, mitä mä nyt nyyhkyttelin siinä. Sitten sanoi "anteeks" Ei muuta. Ja sekin mua alkoi raivostuttaa, ei mitään muuta!!!!
Mutta ennen kuin lähti, antoi mulle suukon ja halasi. Kuiskasi korvaan "rakastan sua" ja mä vastasin. Jäin itkemään ja mies lähti töihin.
Nyt on tyhmä olo. Ei saatu puhuttua mutta silti tää juttu on muka nyt läpi käyty. Toi mua ärsyttää mun miehessä! Tällaisia juttuja on ehkä kerran, pari vuodessa. Onneks niin harvoin mutta kyllä ottaa päähän.
