Pahaa mieltä ÄIDISTÄ - pettymystä terveydenhoitoon :,( Pitkä stoori...

[pettynyt:(]

Siis äidin terveydentilasta ja sen hoidosta. Äitini sairastaa Parkinsonin tautia, on sairastanut jo pitkään. Nyt kesällä hänen lonkkansa kipeytyi vähitellen niin, ettei hän enää pystynyt kävelemään. Vielä heinäkuun lopulla hän siivosi, laittoi kasvimaata ja käveli rollaattorin tai kepin kanssa.

Lonkka kuvattiin heinäkuun lopulla ja radiologi lausui siinä olevan avaskulaarisen nekroosin, eli että reisiluun pää (se nuppi, joka on lonkkanivelessä) on menossa kuolioon. Se aiheuttaa kipua ja keinonivelen tarpeen. Terveyskeskuksesta tehtiin lähete sairaalaan arvioon. Sairaalassa kirurgi sanoi, että kyseessä on tavallinen kuluma ja leikkaus on n 4-6kk päästä.

No, tilanne tosiaan tekeni elokuun aikana pahaksi. Äiti asuu hoitokodilla, mutta joutui kovien kipujen vuoksi terveyskeskuksen vuodeosastolle. Siellä häntä hoidettiin ihan naurettavan pienillä kipulääkeannoksilla ja pistettiin takaisin hoitokodille "odottamaan leikkausta". Tässä vaiheessa siis äiti ei pystynyt vaikertamatta istumaan, lonkka ei pitänyt päällä kävellessä ja kivut olivat kovat. Parkinsonin taudin jäykkyyskohtauksen tullessa äiti saattoi huutaa tunninkin ajan kivusta :,(

Äiti ei ole pystynyt kävelemään viikkoon, mutta olemme nostaneet häntä istumaan ja yrittäneet pitää lihaskuntoa yllä leikkausta ajatellen. Tilanne etenni niin, että äiti joutui viime sunnuntaina hoitokodilta tk:n vuodeosastolle kovien kipujen vuoksi. Maanantaina otettiin uusi röntgenkuva, jossa näkyi että reisiluun se nivelpallukka on syöpynyt kokonaan pois ja että pelkkä reisiluun pää hankaa siis lantion nivelpintaan - ja kivut ovats en mukaiset. Äiti ei enää pystynyt kipujen vuoksi istumaan.

Maanantaina äiti lähetettiin sitten päivystyksenä kirurgille arvioon. Kirurgi tokaisi sairaalassa suunnilleen, että mitä te täällä teette ja että takaisin vuodeosastolle. Kipulääkettä lisättiin. Kävin juttelemassa kirurgin kanssa, joka sanoi että yrittää tehdä parhaansa jotta leikkausaika olisi mahdollisimman pian ja myönsi, ettei äidissä ole muutaman viikonjälkeen enää mitään leikattavaa.

Lisätyn kipulääkityksen ansioista äiti nyt vaan nukkuu tk:n vuodeosastolla, ei pysty syömään, hänelle laitettiin eilen kestokatetri eikä hän tokkuraisena pysty ottamaan Parkinson-lääkkeitään. Hereillä ollessaan hän on sekava lääkityksestä ja pyrkii sängyn laitojen yli.

Sa sairaalasta tuli leikkausaika: 30.9.! En voi uskoa tätä! :,( Kirurgit tietävät, että vanhus ei parin viikon vuodelevon jälkeen enää nouse sängystä, kunlihakset surkastuvat niin kovaa vauhtia. Ja tätä menoa äitini on vainaa ennen tuota aikaa. Surullista, sillä hän oli Parkinsonin tautia lukuuntottamatta itsestään huolehtiva, liikkuva ihminen vielä kuukausi sitten :,( Tuntuu, että olen ottanut yhteyttä kaikkiin mahdollisiin lääkäreihin tk:ssa ja sairaalassa, selittänyt tilannetta loputtomin, mutta mistään ei tule ymmärrystä eikä missään ole inhimillisyyttä kärsimystä kohtaan.

 

["vieras"]

Minkä ikäinen äitisi on? Valitettavasti vaan tosiasia on että leikkaukseen joutuu jonottamaan, äitisi ei varmasti ole ainoa joka lonkkaleikkausta tarvitsee. Kirurgi kuitenkin kiirehti aikaa jos alunperin oli puhe 4-6 kk:n jonotuksesta.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";24537193]Minkä ikäinen äitisi on? Valitettavasti vaan tosiasia on että leikkaukseen joutuu jonottamaan, äitisi ei varmasti ole ainoa joka lonkkaleikkausta tarvitsee. Kirurgi kuitenkin kiirehti aikaa jos alunperin oli puhe 4-6 kk:n jonotuksesta.[/QUOTE]

Äitini on 74-vuotias.

 

[---]

Ottakaa nyt hyvät ihmiset vakuutus ajoissa. Ota selvää, mitä leikkaus maksaa yksityisellä ja pistä keräys pystyyn tai tarkista löytyykö äidiltäsi jemmarahaa leikkaukseen. Itselläni hajosi työuran alussa olkapää ja kunnallisella jouduin ensinnäkin odottamaan leikkausjonoon pääsyä sairaslomalla 2kk ja sittenkin arvioitu leikkaukseen pääsyaika oli 4kk-6kk. Koko sen ajan olisin sitten odotellut sairaslomalla ja siihen päälle 6kk toipuminen. Yhtäkkiä nuorelle, juuri työssä aloittaneelle ihmiselle vuosi sairaslomaa. Marssein yksityiselle ja leikkauskuluarvio oli reipas 1000 euroa. Maksoin leikkauksen ja pääsin siihen seuraavalla viikolla. Olisihan ansionmeneykseni jo ollut puolessa vuodessa enemmän kuin 1000 euroa moninkertaisesti.

 

["Vieras"]

Olen kuullut terveydenhoitoalan ammattilaiselta, että vanhuksia (tosin mielestäni äitisi ei ole vanhus) jätetään tahallaan hoitamatta, että tulevat niin huonoon kuntoon ettei enää voi leikata ja silloin voidaankin käyttää tekosyynä huonoa kuntoa. Ikä ei saa olla syrjinnän peruste, usein vaan on. Nyt kova taistelu että saa edes kunnon kipulääkityksen.

 

["aapee"]

Ottakaa nyt hyvät ihmiset vakuutus ajoissa. Ota selvää, mitä leikkaus maksaa yksityisellä ja pistä keräys pystyyn tai tarkista löytyykö äidiltäsi jemmarahaa leikkaukseen. Itselläni hajosi työuran alussa olkapää ja kunnallisella jouduin ensinnäkin odottamaan leikkausjonoon pääsyä sairaslomalla 2kk ja sittenkin arvioitu leikkaukseen pääsyaika oli 4kk-6kk. Koko sen ajan olisin sitten odotellut sairaslomalla ja siihen päälle 6kk toipuminen. Yhtäkkiä nuorelle, juuri työssä aloittaneelle ihmiselle vuosi sairaslomaa. Marssein yksityiselle ja leikkauskuluarvio oli reipas 1000 euroa. Maksoin leikkauksen ja pääsin siihen seuraavalla viikolla. Olisihan ansionmeneykseni jo ollut puolessa vuodessa enemmän kuin 1000 euroa moninkertaisesti.

Leikkaus yksityisellä maksaa n 10 000 euroa sisältäen 3 sairaalassaolopäivää. Ei vana ole nyhtää tuollaista rahaa tällä hetkellä. Tosin ajattelin jo, myöntäoisikö pankki tuollaisen lainan minulle.

 

[---]

[QUOTE="aapee";24537304]Leikkaus yksityisellä maksaa n 10 000 euroa sisältäen 3 sairaalassaolopäivää. Ei vana ole nyhtää tuollaista rahaa tällä hetkellä. Tosin ajattelin jo, myöntäoisikö pankki tuollaisen lainan minulle.[/QUOTE]

Ottakaa se vaikka remppalainana asuntolainan kylkeen jos sellainen on. 10 000 euroa on toki reippaasti isompi raha kuin 1000 euroa, mutta pieni raha jos sillä voidaan saada ihmiselle monta vuotta lisää hyvää elinaikaa. Onko äidilläsi jotakin mitä voisi myydä? Vaikka auto?

 

["aapee"]

Ottakaa se vaikka remppalainana asuntolainan kylkeen jos sellainen on. 10 000 euroa on toki reippaasti isompi raha kuin 1000 euroa, mutta pieni raha jos sillä voidaan saada ihmiselle monta vuotta lisää hyvää elinaikaa. Onko äidilläsi jotakin mitä voisi myydä? Vaikka auto?

Äidillä ei ole juuri myytävää, paitsi hoitokodilla olevat huonekalut. Isän hallinnassa on äidin omaisuus ja rahat ja isä ei anna rahaa äidin "hömpötyksiin" eikä esimerkiksi leikkaukseen.

 

[---]

[QUOTE="aapee";24537348]Äidillä ei ole juuri myytävää, paitsi hoitokodilla olevat huonekalut. Isän hallinnassa on äidin omaisuus ja rahat ja isä ei anna rahaa äidin "hömpötyksiin" eikä esimerkiksi leikkaukseen.[/QUOTE]

No sieltähän se syy löytyi. Miten niin hömpötyksiin? Haluaako hän vaimonsa vielä kotiin? Nyt kova kovaa vastaan vaan, että lompakonnyörit aukeaa. Muuten ei varmaan mitään muuta vaihtoehtoa ole, kuin vaatia parempi kipulääkitys ja yrittää edelleen vaikka sängyssä jumppailla äitiä nyt tämän kuukauden ajan ennen leikkausta. Ihan jos käyt vaikka päivittäin oikomassa jäseniä yksinkertaisilla koukkuun-suoraan liikkeillä, niin siitä jo on apua.

 

[voissss]

Noh, isäsi on kyllä...

 

["aapee"]

No sieltähän se syy löytyi. Miten niin hömpötyksiin? Haluaako hän vaimonsa vielä kotiin? Nyt kova kovaa vastaan vaan, että lompakonnyörit aukeaa. Muuten ei varmaan mitään muuta vaihtoehtoa ole, kuin vaatia parempi kipulääkitys ja yrittää edelleen vaikka sängyssä jumppailla äitiä nyt tämän kuukauden ajan ennen leikkausta. Ihan jos käyt vaikka päivittäin oikomassa jäseniä yksinkertaisilla koukkuun-suoraan liikkeillä, niin siitä jo on apua.

Isä ei halua äitiä kotiin. He ovat olleet naimisissa 45 vuotta ja isä on väsynyt äidin sairauteen ja sen hoitoon. Isä ei edes ole käynyt katsomassa äitiä hoitokodillakaan sitten alkuvuoden, kun äiti muutti sinne. Isä on tosi vanhanaikainen ja PIHI näissä rahajutuissa, eikä hänellä ole mitään empatiakykyä muita kohtaan
Mutta tuo jumppajuttu oli hyvä, sen nyt ainakin teen jos en enää mitään muuta voi tehdä.

 

["pulassa"]

Otan osaa, kuulostaa kamalalta ja valitettavasti tuntuu siltä, että itsellä jotain samantapaista edessäpäin

Oma äitini on 73-vuotias ja asuu yhdessä 74-vuotiaan isäni kanssa. Äidillä on monia sairauksia (mm. sydämen ja munuaisten vajaatoiminta, diabetes jne) ja isälläni todettiin alzheimerintauti noin vuosi sitten.

Ovat kotihoidon varassa ja täytyy sanoa, että se on käsittämättömän huonolla tolalla - ainakin Vantaalla. Olemme pitäneet lukuisia hoitopalavereita, joissa on sovittu käyntimäärät ja heti kohta käykin ilmi ettei niitä noudateta lainkaan. Kun viimeksi tiedustelin asiaa kotihoidosta, sain vastauksen että sinnehän viedään vain lääkkeet kahden viikon välein - ei muuta. Siis milloin tästä on päätetty????

Äitini oli sydänleikkauksessa ja toipuminen on ollut hidasta. Isälle määrättiin muistilääkkeet, mutta mitään seurantaa ei ole eikä myöskään minkäänlaista hoitosuunnitelmaa ole tehty. Odotamme siis, että jotain pahaa tapahtuu ennen kuin tehdään yhtään mitään

Vanhempani hoitavat edelleen päivittäisasioita itse, minun avustuksella. Äitini ei jaksa kauppaan lähteä ja isäni käy siellä ja tuo milloin mitäkin...kun tuo muisti ei ihan toimi.

Äidillä on jalat usein pahasti turvoksissa ja helposti tulee säärihaavoja. Kotihoidon piti alunperin käydä heidän luonaan 4 kertaa viikossa. Tarkistaa äidin jalat ja vointi, sekä seurata isän verenpaineita (magneettikuvissa löytyi verisuonenpullistuma ja verenpaineiden pitäisi pysyä matalina).

Kotihoidossa on vaihtunut henkilökunta tiuhaan ja nuoret tyttöset eivät ole edes tienneet mitä asiakkaan luona pitäisi tehdä. Ovat vain valittaneet kiirettä ja huonoa palkkaa... Äitini ei haluaisi olla vaivoiksi kellekkään, joten oli sitten sanonut että kyllä me täällä pärjätään - ei tänne tarvitse tulla jos on niin kiirettä. Ja tähän olivat sitten tarttuneet HETI --- nyt käyvät VAIN ja ainoastaan tuomassa lääkkeet kahden viikon välein KOSKA äitini EI HALUA heitä sinne useammin. Äitini ei ole sanonut näin, mutta niin se on otettu. Toisaalta äiti on sitä mieltä, että kun eivät edes tee mitään mitä pitäisi, on sama vaikka tuovat vain lääkkeet.

Olen ollut yhteydessä kotihoidon johtoon sillä seurauksella, että järjestimme taas tyhjänpäiväisen palaverin tyttösten kanssa eikä mikään ole muuttunut.

Tuntuu ettei kukaan auta eikä mistään saa neuvoja. Olo on niin yksinäinen kun samassa tilanteessa olevia tuttavia ei vielä ole. Ei vaan enään jaksaisi tapella asioista.

Tässä taannoin isäni oli kaljoitellut (nykyään muodostumassa ongelmaksi) ja oli kaatunut pahasti ja sammunut (tai tajuton). Äitini soitti hädissään minulle ja soitin hätäkeskukseen koska en päässyt paikanpäälle. Hätäkeskus soitti äidilleni ja kertoi, että koska kuuluvat kotihoidon piiriin, voivat ottaa yhteyttä sinne - heille kuuluu nostoapu. Äidilläni ei ole muuta numeroa kotihoitoon kuin se, josta vastataan puheluihin vain tiettyinä kellon aikoina ja ne ajat olivat jo menneet.

Kukahan taas kerran soitti miehelleen, että sun on pakko hakea lapset tänään (jätät sen palaverin väliin), mun on lähdettävä töistä nyt ja mentävä nostamaan isäukkoa ja katsomaan kuntoa.

Palvelutaloon ovat liian "hyväkuntoisia" ja pärjäävät kyllä kotihoidon tuella. Hah hah.

 

[älä vanhene]

[QUOTE="pulassa";24537758]Otan osaa, kuulostaa kamalalta ja valitettavasti tuntuu siltä, että itsellä jotain samantapaista edessäpäin

Oma äitini on 73-vuotias ja asuu yhdessä 74-vuotiaan isäni kanssa. Äidillä on monia sairauksia (mm. sydämen ja munuaisten vajaatoiminta, diabetes jne) ja isälläni todettiin alzheimerintauti noin vuosi sitten.

Ovat kotihoidon varassa ja täytyy sanoa, että se on käsittämättömän huonolla tolalla - ainakin Vantaalla. Olemme pitäneet lukuisia hoitopalavereita, joissa on sovittu käyntimäärät ja heti kohta käykin ilmi ettei niitä noudateta lainkaan. Kun viimeksi tiedustelin asiaa kotihoidosta, sain vastauksen että sinnehän viedään vain lääkkeet kahden viikon välein - ei muuta. Siis milloin tästä on päätetty????

Äitini oli sydänleikkauksessa ja toipuminen on ollut hidasta. Isälle määrättiin muistilääkkeet, mutta mitään seurantaa ei ole eikä myöskään minkäänlaista hoitosuunnitelmaa ole tehty. Odotamme siis, että jotain pahaa tapahtuu ennen kuin tehdään yhtään mitään

Vanhempani hoitavat edelleen päivittäisasioita itse, minun avustuksella. Äitini ei jaksa kauppaan lähteä ja isäni käy siellä ja tuo milloin mitäkin...kun tuo muisti ei ihan toimi.

Äidillä on jalat usein pahasti turvoksissa ja helposti tulee säärihaavoja. Kotihoidon piti alunperin käydä heidän luonaan 4 kertaa viikossa. Tarkistaa äidin jalat ja vointi, sekä seurata isän verenpaineita (magneettikuvissa löytyi verisuonenpullistuma ja verenpaineiden pitäisi pysyä matalina).

Kotihoidossa on vaihtunut henkilökunta tiuhaan ja nuoret tyttöset eivät ole edes tienneet mitä asiakkaan luona pitäisi tehdä. Ovat vain valittaneet kiirettä ja huonoa palkkaa... Äitini ei haluaisi olla vaivoiksi kellekkään, joten oli sitten sanonut että kyllä me täällä pärjätään - ei tänne tarvitse tulla jos on niin kiirettä. Ja tähän olivat sitten tarttuneet HETI --- nyt käyvät VAIN ja ainoastaan tuomassa lääkkeet kahden viikon välein KOSKA äitini EI HALUA heitä sinne useammin. Äitini ei ole sanonut näin, mutta niin se on otettu. Toisaalta äiti on sitä mieltä, että kun eivät edes tee mitään mitä pitäisi, on sama vaikka tuovat vain lääkkeet.

Olen ollut yhteydessä kotihoidon johtoon sillä seurauksella, että järjestimme taas tyhjänpäiväisen palaverin tyttösten kanssa eikä mikään ole muuttunut.

Tuntuu ettei kukaan auta eikä mistään saa neuvoja. Olo on niin yksinäinen kun samassa tilanteessa olevia tuttavia ei vielä ole. Ei vaan enään jaksaisi tapella asioista.

Tässä taannoin isäni oli kaljoitellut (nykyään muodostumassa ongelmaksi) ja oli kaatunut pahasti ja sammunut (tai tajuton). Äitini soitti hädissään minulle ja soitin hätäkeskukseen koska en päässyt paikanpäälle. Hätäkeskus soitti äidilleni ja kertoi, että koska kuuluvat kotihoidon piiriin, voivat ottaa yhteyttä sinne - heille kuuluu nostoapu. Äidilläni ei ole muuta numeroa kotihoitoon kuin se, josta vastataan puheluihin vain tiettyinä kellon aikoina ja ne ajat olivat jo menneet.

Kukahan taas kerran soitti miehelleen, että sun on pakko hakea lapset tänään (jätät sen palaverin väliin), mun on lähdettävä töistä nyt ja mentävä nostamaan isäukkoa ja katsomaan kuntoa.

Palvelutaloon ovat liian "hyväkuntoisia" ja pärjäävät kyllä kotihoidon tuella. Hah hah.[/QUOTE]

Kuulostaa niin tutulta.

Vedotaan loputtomiin itsemääräämisoikeuteen, eikä apua tarjota. Moni ikäihminen on sitä mieltä, että itse pitää pärjätä, vaikka se tarkottaisi maitoperunoiden syöntiä viikkokaupalla ja sitä ettei käy ulkona kuin kerran tai pari vuodessa.

Apua ei pyydetä, varsinkaan jos on annettu ymmärtää että on muitakin jotka ovat paaaaljon pahemmassa kunnossa ja he tarvitsevat kipeämmin apua.

Mun mielestä on suorastaan hupaisaa, että vanhuksella on mahdollisuus saada taksikortti virkistyskäyntejä varten. Tätä taksikorttia ei siis saisi käyttää esim. lääkäriin menoon, koska siitä voi hakea kelalta korvausta (jos muistaa pyytää taksikuskilta kuitin, lääkäriltä lausunnon ja täyttää hakemuksen ja jollain ilveellä saa vietyä sen postiin).

Ja jos sattuu olemaan se tilanne, että on koko ikänsä säästeliäästi elänyt ja omistaa asunnon ja pienen määrän säästöjä - ei pääse kunnalliseen palvelutaloon pk-seudulla.

Kannattaa siis välttää vanhaksi tulemista tai ainakin siinä vaiheessa myydä kiinteistö pois, rällätä säästöt (tai antaa ennakkoperintöä) ja muuttaa kaupungin vuokra-asuntoon (jos sellaisen sattuu saamaan). Sitten voi ehkä päästä myös palvelutaloon.

 

[älä vanhene]

Kuulostaa niin tutulta.

Vedotaan loputtomiin itsemääräämisoikeuteen, eikä apua tarjota. Moni ikäihminen on sitä mieltä, että itse pitää pärjätä, vaikka se tarkottaisi maitoperunoiden syöntiä viikkokaupalla ja sitä ettei käy ulkona kuin kerran tai pari vuodessa.

Apua ei pyydetä, varsinkaan jos on annettu ymmärtää että on muitakin jotka ovat paaaaljon pahemmassa kunnossa ja he tarvitsevat kipeämmin apua.

Mun mielestä on suorastaan hupaisaa, että vanhuksella on mahdollisuus saada taksikortti virkistyskäyntejä varten. Tätä taksikorttia ei siis saisi käyttää esim. lääkäriin menoon, koska siitä voi hakea kelalta korvausta (jos muistaa pyytää taksikuskilta kuitin, lääkäriltä lausunnon ja täyttää hakemuksen ja jollain ilveellä saa vietyä sen postiin).

Ja jos sattuu olemaan se tilanne, että on koko ikänsä säästeliäästi elänyt ja omistaa asunnon ja pienen määrän säästöjä - ei pääse kunnalliseen palvelutaloon pk-seudulla.

Kannattaa siis välttää vanhaksi tulemista tai ainakin siinä vaiheessa myydä kiinteistö pois, rällätä säästöt (tai antaa ennakkoperintöä) ja muuttaa kaupungin vuokra-asuntoon (jos sellaisen sattuu saamaan). Sitten voi ehkä päästä myös palvelutaloon.

...jäi mainitsematta että kannattaa myös viimeistään tässä vaiheessa jättää kaikki asiansa hoitamatta ja ryhtyä alkoholistiksi. Siten saa kaiken mahdollisen avun, ilman että tikkua ristiin laittaa - kunhan ei vastusta hoitoa.

 

["jutta"]

Alkuperäinen ja "Pulassa", koettakaa saada nämä jutut julkaistua vaikka lehdessä. Nämä taitaa olla taas niitä asioita joita hyssytellään ja lakaistaan maton alle kun "ylemmällä taholla" ajatellaan ettei muutamasta vanhuksesta ja omaisesta ole niin väliä.
Oman maineen ja imagon pelastaminen on yleensä se asia mihin nämä päättäjät ryhtyy, se heitä kiinnostaa.

 

["pulassa"]

[QUOTE="jutta";24538007]Alkuperäinen ja "Pulassa", koettakaa saada nämä jutut julkaistua vaikka lehdessä. Nämä taitaa olla taas niitä asioita joita hyssytellään ja lakaistaan maton alle kun "ylemmällä taholla" ajatellaan ettei muutamasta vanhuksesta ja omaisesta ole niin väliä.
Oman maineen ja imagon pelastaminen on yleensä se asia mihin nämä päättäjät ryhtyy, se heitä kiinnostaa.[/QUOTE]

Tätä olen itsekkin miettinyt. Ei vain ole voimat vielä riittäneet selvittämään miten asiasta saisi jutun juurta julkaistavaksi.

Elin pitkään siinä luulossa, että löytyisi joku taho joka ottaisi asiat kokonaisvaltaisesti hoidettavaksi. Vanhustyön sosiaalityöntekijän kuvittelin olevan tällainen henkilö. Hän ei valitettavasti ota osaa eikä arpaa mihinkään eikä kotihoidon kanssa ole minkäänlaista yhteistyötä.

Asumisen eri vaihtoehtoja kun olisin halunnut käydä läpi, tuli vastaus että Vantaan kaupungin nettisivuilta löytyy linkkejä. Käykää siellä tutustumassa. Jeps.

Kysyin kotihoidon johdolta, että miten kauan he voivat vedota itsemääräämisoikeuteen muistisairaan henkilön kieltäytyessä hoidosta. Hän ei osannut vastata.

Taannoin oli sellainenkin tapaus, että isäni oli kaatunut ja hänellä oli syvä verta vuotava haava päässä. Hätäkeskuksesta ei ensin meinattu ambulanssia lähettää. Kun se sitten puolen tunnin odottelun jälkeen saatiin paikalle, oli talossa jo melkomoisia verilammikoita.

Todettiin, että haava on niin syvä, että se pitää ehdottomasti tikata. Isäni ei halunnut lähteä ambulanssin kyytiin ja puhalsi yli 3 promillea. Ambulanssin tyttöset olivat sitä mieltä, että henkilö kieltäytyy hoidosta ja hänen tulee allekirjoittaa lappu jossa vastuu siirtyy hänelle itselleen.

Sain lopulta suostuteltua isäni lähtemään kanssani päivystykseen. Vertavuotava pää oli ensihoitajien toimesta sidottu, mutta verta vuosi edelleen sidosten läpi. Peijaksen päivystyksessä jonotimme kuitenkin, kuten kuka tahansa omaa vuoroamme yli tunnin. Sitten pääsi mies tikattavaksi ja kotiin.

Toisinsanoen, ihminen saa vaikka vuotaa kuiviin, jos ei halua hoitoa. JOS kuitenkin on päättänyt riistää hengen itseltään tarkoituksellisesti ja kertoo sen, tämä yritetään kaikin tavoin estää.

Ei vaan voi ymmärtää

 

["pulassa"]

Tässä ote Vantaan kaupungin sivuilta, kuinka he kotihoidon määrittelevät ja kuinka me sen koemme käytännössä toteutuneen:

Kotihoidon palvelut

* kotona selviytymisen arviointi, tukeminen, ohjaus ja neuvonta -- istutaan ja puhutaan, mutta ei tehdä mitään
* asiakkaan itsenäisyyden ja kuntoutumisen tukeminen -- mitäh?
* asiakkaan omatoimisuuden ja toimintakyvyn tukeminen -- sanoo pärjäävänsä itse jotenkin, eli ei tarvitse apua
* ravitsemuksesta huolehtiminen -- kaupoista saa nykyään hyviä mikroruokia, ostakaa niitä viikoksi kerrallaan
* henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen -- ei oikein kuulu kotihoidon piiriin
* lääkehoito hoitavan lääkärin määräämän ohjeen mukaisesti -- kuka on hoitava lääkäri?
* sairaanhoidolliset toimenpiteet ja seurannat lääkärin ohjeen mukaisesti -- kun ei ole hoitavaa lääkäriä tiedossa, voidaan jättää tekemättä
* laboratorionäytteiden ottaminen, jos asiakas ei itse pääse laboratorioon terveydellisistä syistä -- näytteet otetaan lääkärin määräyksen mukaan, koska lääkäriä ei ole tiedossa eikä asiakas pääse ilman saattajaa terveyskeskukseen, voidaan jättää ottamatta koska ei ole tarvittavaa lääkärinmääräystä.

 

["tiukkis"]

[QUOTE="pulassa";24538215]

Toisinsanoen, ihminen saa vaikka vuotaa kuiviin, jos ei halua hoitoa. JOS kuitenkin on päättänyt riistää hengen itseltään tarkoituksellisesti ja kertoo sen, tämä yritetään kaikin tavoin estää.

Ei vaan voi ymmärtää [/QUOTE]

Erittäin hyvä pointti.

Sama pätee kaikissa palveluissa kaiken ikäisille.

Ne, jotka kipeimmin apua tarvitsisivat eivät osaa sitä hakea ja sitten autetaan väkisin sellaisia ihmisiä jotka eivät edes halua apua.

 

["uppis"]

up