P
pettynyt:(
Vieras
Siis äidin terveydentilasta ja sen hoidosta. Äitini sairastaa Parkinsonin tautia, on sairastanut jo pitkään. Nyt kesällä hänen lonkkansa kipeytyi vähitellen niin, ettei hän enää pystynyt kävelemään. Vielä heinäkuun lopulla hän siivosi, laittoi kasvimaata ja käveli rollaattorin tai kepin kanssa.
Lonkka kuvattiin heinäkuun lopulla ja radiologi lausui siinä olevan avaskulaarisen nekroosin, eli että reisiluun pää (se nuppi, joka on lonkkanivelessä) on menossa kuolioon. Se aiheuttaa kipua ja keinonivelen tarpeen. Terveyskeskuksesta tehtiin lähete sairaalaan arvioon. Sairaalassa kirurgi sanoi, että kyseessä on tavallinen kuluma ja leikkaus on n 4-6kk päästä.
No, tilanne tosiaan tekeni elokuun aikana pahaksi. Äiti asuu hoitokodilla, mutta joutui kovien kipujen vuoksi terveyskeskuksen vuodeosastolle. Siellä häntä hoidettiin ihan naurettavan pienillä kipulääkeannoksilla ja pistettiin takaisin hoitokodille "odottamaan leikkausta". Tässä vaiheessa siis äiti ei pystynyt vaikertamatta istumaan, lonkka ei pitänyt päällä kävellessä ja kivut olivat kovat. Parkinsonin taudin jäykkyyskohtauksen tullessa äiti saattoi huutaa tunninkin ajan kivusta :,(
Äiti ei ole pystynyt kävelemään viikkoon, mutta olemme nostaneet häntä istumaan ja yrittäneet pitää lihaskuntoa yllä leikkausta ajatellen. Tilanne etenni niin, että äiti joutui viime sunnuntaina hoitokodilta tk:n vuodeosastolle kovien kipujen vuoksi. Maanantaina otettiin uusi röntgenkuva, jossa näkyi että reisiluun se nivelpallukka on syöpynyt kokonaan pois ja että pelkkä reisiluun pää hankaa siis lantion nivelpintaan - ja kivut ovats en mukaiset. Äiti ei enää pystynyt kipujen vuoksi istumaan.
Maanantaina äiti lähetettiin sitten päivystyksenä kirurgille arvioon. Kirurgi tokaisi sairaalassa suunnilleen, että mitä te täällä teette ja että takaisin vuodeosastolle. Kipulääkettä lisättiin. Kävin juttelemassa kirurgin kanssa, joka sanoi että yrittää tehdä parhaansa jotta leikkausaika olisi mahdollisimman pian ja myönsi, ettei äidissä ole muutaman viikonjälkeen enää mitään leikattavaa.
Lisätyn kipulääkityksen ansioista äiti nyt vaan nukkuu tk:n vuodeosastolla, ei pysty syömään, hänelle laitettiin eilen kestokatetri eikä hän tokkuraisena pysty ottamaan Parkinson-lääkkeitään. Hereillä ollessaan hän on sekava lääkityksestä ja pyrkii sängyn laitojen yli.
Sa sairaalasta tuli leikkausaika: 30.9.! En voi uskoa tätä! :,( Kirurgit tietävät, että vanhus ei parin viikon vuodelevon jälkeen enää nouse sängystä, kunlihakset surkastuvat niin kovaa vauhtia. Ja tätä menoa äitini on vainaa ennen tuota aikaa. Surullista, sillä hän oli Parkinsonin tautia lukuuntottamatta itsestään huolehtiva, liikkuva ihminen vielä kuukausi sitten :,( Tuntuu, että olen ottanut yhteyttä kaikkiin mahdollisiin lääkäreihin tk:ssa ja sairaalassa, selittänyt tilannetta loputtomin, mutta mistään ei tule ymmärrystä eikä missään ole inhimillisyyttä kärsimystä kohtaan.
Lonkka kuvattiin heinäkuun lopulla ja radiologi lausui siinä olevan avaskulaarisen nekroosin, eli että reisiluun pää (se nuppi, joka on lonkkanivelessä) on menossa kuolioon. Se aiheuttaa kipua ja keinonivelen tarpeen. Terveyskeskuksesta tehtiin lähete sairaalaan arvioon. Sairaalassa kirurgi sanoi, että kyseessä on tavallinen kuluma ja leikkaus on n 4-6kk päästä.
No, tilanne tosiaan tekeni elokuun aikana pahaksi. Äiti asuu hoitokodilla, mutta joutui kovien kipujen vuoksi terveyskeskuksen vuodeosastolle. Siellä häntä hoidettiin ihan naurettavan pienillä kipulääkeannoksilla ja pistettiin takaisin hoitokodille "odottamaan leikkausta". Tässä vaiheessa siis äiti ei pystynyt vaikertamatta istumaan, lonkka ei pitänyt päällä kävellessä ja kivut olivat kovat. Parkinsonin taudin jäykkyyskohtauksen tullessa äiti saattoi huutaa tunninkin ajan kivusta :,(
Äiti ei ole pystynyt kävelemään viikkoon, mutta olemme nostaneet häntä istumaan ja yrittäneet pitää lihaskuntoa yllä leikkausta ajatellen. Tilanne etenni niin, että äiti joutui viime sunnuntaina hoitokodilta tk:n vuodeosastolle kovien kipujen vuoksi. Maanantaina otettiin uusi röntgenkuva, jossa näkyi että reisiluun se nivelpallukka on syöpynyt kokonaan pois ja että pelkkä reisiluun pää hankaa siis lantion nivelpintaan - ja kivut ovats en mukaiset. Äiti ei enää pystynyt kipujen vuoksi istumaan.
Maanantaina äiti lähetettiin sitten päivystyksenä kirurgille arvioon. Kirurgi tokaisi sairaalassa suunnilleen, että mitä te täällä teette ja että takaisin vuodeosastolle. Kipulääkettä lisättiin. Kävin juttelemassa kirurgin kanssa, joka sanoi että yrittää tehdä parhaansa jotta leikkausaika olisi mahdollisimman pian ja myönsi, ettei äidissä ole muutaman viikonjälkeen enää mitään leikattavaa.
Lisätyn kipulääkityksen ansioista äiti nyt vaan nukkuu tk:n vuodeosastolla, ei pysty syömään, hänelle laitettiin eilen kestokatetri eikä hän tokkuraisena pysty ottamaan Parkinson-lääkkeitään. Hereillä ollessaan hän on sekava lääkityksestä ja pyrkii sängyn laitojen yli.
Sa sairaalasta tuli leikkausaika: 30.9.! En voi uskoa tätä! :,( Kirurgit tietävät, että vanhus ei parin viikon vuodelevon jälkeen enää nouse sängystä, kunlihakset surkastuvat niin kovaa vauhtia. Ja tätä menoa äitini on vainaa ennen tuota aikaa. Surullista, sillä hän oli Parkinsonin tautia lukuuntottamatta itsestään huolehtiva, liikkuva ihminen vielä kuukausi sitten :,( Tuntuu, että olen ottanut yhteyttä kaikkiin mahdollisiin lääkäreihin tk:ssa ja sairaalassa, selittänyt tilannetta loputtomin, mutta mistään ei tule ymmärrystä eikä missään ole inhimillisyyttä kärsimystä kohtaan.