paha olla..

[kohta äiti]

Elikkäs, en nyt tiedä mitä tekisin niin päätin tänne kirjottaa..
Nyt on raskausviikkoja 40+6..Meillä on jo pitkään mieheni kanssa mennyt huonosti..riidellään jatkuvasti ja ei oikein pystytä selvittämään niitä riitoja kunnolla..ei löydetä oikeita ratkasuja..riitoja tulee kaikesta melkein..Nyt ollaan huomattu että fyysinen läheisyys puuttuu meidän suhteesta täysin.sitä ei enää ole mitä oli ennen..kummatkin kaipaa sitä ja tahtoisi asioiden olevan niinkuin silloin..ennen raskautta..Ja se on ainoastaan minun vikaani..että se fyysinen puoli puuttuu..mies on kokoajan kärsivällisesti yrittänyt pitää sitä yllä mutta minä kaiken tylysti torjunut..Tunnen itseni inhottavasksi vaikka hän muuta sanookin..Ollaan jopa erottu monesti koska ei tunnu enää mikään toimivan..Olen pilannut kaiken..tämä raskaus on pilannut minut..
Onko tästä enään ulospääsyä?? :'( :ashamed:

 

[taustalla]

Ihan oikeesti!!!! On täysin normaalia, että seksi tai edes mikään muu fyysinen läheisyys/toiminta ei kiinnosta raskausaikana. On täysin yksilöllistä se, miten naiselle käy: jostakusta tulee todella innokas sekstailija, joku toinen taas kadottaa halunsa tyystin, joku ei saa riskien takia edes harrastaa seksiä, joku toinen taas kärsii koko ajan esim. virtsatietulehduksista, jotka pahenevat seksin myötä. Raskaus ja tuleva vauvasi on nyt tärkeämpi kuin seksi!!! Miehesikin pitäisi ymmärtää tämä ja antaa VAIN sellaista läheisyyttä, josta sinäkin pidät, vaikkapa jalkahierontaa tai tukanpesua tai jotakin muuta. Tai sitten ei mitään, jos se on parempi.
Älä syytä tuolla tavalla itseäsi tai vauvaparkaasi, joka ei ainakaan ole tehnyt mitään, "pilannut" sinua tms. Miehesikin pitäisi tajuta arvostaa ja kunnioittaa sinua vain siksi, että sinä luot sisälläsi uutta elämää! Usko pois, seksihalut voivat olla kateissa vielä vuosi synnytyksen jälkeenkin eikä vauva-aika aina ole sellaista, että vanhemmat jaksaisivat puuhastella petissä. Siltikin pitää jaksaa olla yhdessä ja huolehtia pienokaisesta!
Ota/ottakaa nyt herran tähden rauhallisesti ja keskittykää uuteen perheenjäseneenne sekä äidin hyvään oloon. Seksiä ehtii harrastaa vuosikaudet vielä vauvavuoden jälkeenkin.

 

[kohta äiti]

No mutta olen sulkenut pois kaiken fyysisen läheisyyden..halaamisesta suuteluun..ihan kaiken..Se ei ole oikein häntä kohtaan! :ashamed:
Ja jos hän ei ymmärtäisi mua niin olisi ihan varmasti mennyt jo muiden naisten matkaan tai muuta.. :\|

 

[ota oppia]

Kuulostaa siltä, että sulla itselläsi on joitain selvittämättömiä ongelmia. Kannattaa lähteä miettimään asiaa, mahd. hakea apua tai pilaat parisuhteesi lopullisesti.
Kun vauva tulee taloon, elämä muuttuu peruuttamattomasti ja olisi hyvä, että parisuhde olisi kunnossa, niin sitä vauva-arkea jaksaa paljon paremmin.

Vauvan kuullen ei saisi riidellä ja synnytyksen jälkeen tarvitset miehesi tukea. Läheisyys ja hellyys ovat yhdistäviä ja voimaa antavia asioita.Jos nämä puuttuvat, lopulta kaikki menee pieleen.

Niin se vain valitettavasti.

 

[todellakin]

No kun sulla on raskausviikkoja noinkin paljon niin todellakin olet ihan kohta äiti. Sanoisin, että nyt ei ole oikea aika alkaa pohtia parisuhdeproblematiikkaa. Siinä on ihan tarpeeksi, että hoidat tulevan lapsesi maailmaan ja annatte tämän uuden tulokkaan olla hetken aikaa kaiken keskipisteenä. On hyvä, että miehesi ymmärtää sinua. Raskausaikana hormonit aiheuttavat vaikka mitä naiselle, luultavasti tuo sinun läheisyyskielteisyytesi kumpuaa siitä. Voipi hoitua itsestään kun hormonimyrskyt laantuu. Ei kannata ainakaan tehdä yks kaks mitään radikaaleja päätöksiä tuossa tilassa.

 

[yliaikainen]

Mun nuorempi syntyi tosi reilusti yliaikaisena ja kun oli synnärillä poliklinikka-aika kaks viikkoa yli ajan, puhuin kätilölle avoimesti, että en jaksa enää, että väsyttää, en saa nukuttua ja kaikki rassaa eikä vauva synny ikinä. Heitin, että aina puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta mutta mä olen masentunut jo nyt. Kätilö vastasi, että on sellainenkin olemassa kuin masennus ennen synnytystä kun hormonitoiminta käy niin kierroksilla raskauden ajan. Nainen elää siis monin tavoin poikkeuksellista aikaa raskauden aikana ja sen jälkeen ja toivoisin, ettet suostuisi syyllistämään itseäsi. Ihanaa, että miehesi on kärsivällinen, mutta olkoon kärsivällinen vielä jonkin aikaa. Miettikää asioita uudelleen sitten kun lapsi on syntynyt ja aikaa on kulunut muutama kuukausi. Sitten voi olla jo ihan eri fiilikset. Pakottamalla ja väkisin yrittämällä ei tule kuin paha mieli.