paha olla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sirpaleina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sirpaleina

Vieras
Tapasin miehen kesällä ja rakastuttiin palavasti. Asiat etenivät nopeasti, ehkä liiankin nopeaan näin jälkikäteen arvioituna. Lopputuloksena erottiin marraskuun lopussa. Tavattiin sitten vielä kuitenkin ja huomattiin, että tunteita kuitenkin on puolin ja toisin. Päätettiin ottaa vielä selvää, voiko meistä tulla mitään ja siis yrittää vielä tutustua toisiimme. Uskoin jälleen vakaasti toista. Kun olisin halunnut tavata useammin kuin kerran kahdessa viikossa, sain haukut niskaani. Olen epänormaali, kun edes ajattelen tuollaista. Mies ei edes ottanut välillä yhteyttä. Loppujen lopuksi on käynyt ilmi, että hänellä on myös muita naisia. Todennäköisesti nämä muut eivät tiedä toisistaan.

Tiedän, hyvä, että olen päässyt eroon tuollaisesta luonnevikaisesta miehestä, mutta se ei siitä huolimatta tarkoita sitä, että minuun sattuu. Sattuu, kun uskoin ja luotin, taas kerran, ja ihan turhaan. Sattuu, kun hyväksikäytetään ja valehdellaan. En oikein tiedä, miten tästä taas noustaan ja mennään eteenpäin.
 
Osanottoni tilanteestasi, itsekin olen pettynyt miehiin useasti ja pelkään että tulen taas pettymään.. se on todella raskasta, koska tuntuu että se elämän kulmakivi minkä varaan on paljon laskenut, viedään pois. Käyn tosin terapiassa, auttaisiko se sunkin tilanteessa? Itselleen ei ehkä kannata ainakaan tehdä mitään, koska elämä on kuitenkin lahja (yritän tässä samalla tsempata itseänikin tilanteessani). Pitäisi voida luottaa, mutta jos luottamus viedään, tuntuu ettei ole enää mitään turvaa. Jaksamista meille!
 
Hyvä kun pääsit miehestä eroon. Tottakai menee pitkään ennenkuin voit ajatella häntä niin ettei se satu.

Mene eteenpäin päivä kerrallaan. Ajattele hyviä asioita mitä on elämässäsi. Tee jotain sellaista mitä olet aina halunnut tehdä.

Onneksi sait tietää millainen mies oikeasti on. Että hänellä on muitakin. Hän on niitä joille ei yksi riitä. Se helpottaa sinun nuosua tuosta ja sinulla on suunta vain ylöspäin.



 
rakentaa itsesi liikaa toisen ihmisen varaan, jos olet nyt sirpaleina. Rakenna itsesi oman itsesi varaan, niin seisot tulevaisuudessa omin jaloin, etkä kaadu kehenkään toiseen ihmiseen.
 
Ei menneitä kannata enempää miettiä. Tänään on taas uus päivä. Ota niskastas kiinni ja pidä lippu korkealla. Jos surullinen oot eikä edessäpäin mitään näy niin älä silti toivoas menetä, koska et tiedä mikä päivä se oikea mies sun kohdalles osuu. Ettei ajatukset menneessä pyöri niin lähde liikkeelle. Hanki joku uus harrastus itelle tai jos sulla on jo joku mukava harrastus niin ei kun harrastamaan tai jos tylsistyttää niin käy vaikka kattelemassa vaatteita alesta tai kokkaa jotain hyvää. Ystävä jos sulla on niin puhu hälle tunteistas ettet patoa niitä sisälles ja itseäs vaan masenna. Etäisyys arkisiin kuvioihinki auttaa, joten jos sulla joku kaveri toisella paikkakunnalla niin lähde vaikka viikonloppuna käymään niin ajatukset selkenee. Aika parantaa, mutta lähde silti liikkeelle.

Itellä oli samanlainen tilanne vuosi sitten. Sen jälkeen hain töihin toiselle paikkakunnalle. Uudet ympyrät auttoi ja se, että alotin liikkumisen lenkkipolulla. Jopa vaatekaupoissa uusien vaatteiden sovittelu saatto aina sillon tällön auttaa, vaikken ostopäällä ollukkaan. Sitten tapasin miehen, josta aikasemmin en ees osannu haaveilla. Rakastuttiin, mentiin kihloihin ja elämä hymyilee edelleen.
 
Kiitos kovasti aivan ihanista viesteistänne. Olin jo menettänyt uskon hyvään, mutta jo tämähän näyttää, että täysin tuntemattomat ihmiset ovat valmiita tukemaan toista. Tässä tilanteessahan kaikki, pienen pienetkin sanat, ovat korvaamattoman arvokkaita.

Suurin ongelma on siis siinä, että minä luulin, että tämä olisi nyt ollut se elämäni mies kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Väärässä olin jälleen, joten pohja on pudonnut aika lailla pois. Ja minulla on muutakin elämää, mutta lienee normaalia, että kun ihmissuhde loppuu, sitä suree ja tuntee itsensä todella yksinäiseksi, hyljätyksi ja petetyksi.

Nyt on siis vain taisteltava seuraavat päivät ja viikot. Muuta ei kai voi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just näin::
ei ollut elämäsi mies!!

Olen aina vuosien varrella suositellut Elleissä sydänsuruihin suklaata ja hyvää naistenlehteä sohvan pohjalle, mutta en suosittele enää. Olen itsekin suklaalakossa ja ihmeen hyvin olen pärjännyt. Elämää on ilman suklaatakin.

Eilen sorruin syömään jättiannoksen vohveleita kerman ja mansikkahillon kanssa.
Ei siitä taida olla kuin vajaa viikko, kun paistoin vohveleita.

Sydänsuruihin ei ole olemassa takuuvarmaa reseptiä. Joskus riittää levy Fazerin sinistä ja pakkaus nenäliinoja. Joskus joku muu konsti. Aika parantaa haavat. Pääasia, että ei laita monta laastaria päälekkäin. Yksikin riittää....
 

Similar threads

V
Viestiä
3
Luettu
327
B
I
Viestiä
20
Luettu
1K
I
P
Viestiä
34
Luettu
1K
Aihe vapaa
"elämää"
E

Yhteistyössä