S
Surusilmä
Vieras
Erosin miehestäni 2,5 kuukautta sitten. Puhuimme ja käsittelimme eroa puolitoistakuukautta, miehen aloitteesta erosimme. Hän halusi olla kaverini ja nyt olemme käyneet kahvilla eikä oloni ole ollut huono. On ollut aivan ihana nähdä toista ja jutella, enkä kuvitellut mitään meistä enää tulevan, ehkä jollain tavalla kuvittelin päässeeni jo yli.
Tänään näimme taas, ja oloni on nyt aivan kauhea. Itkettää ja on huono olla. Haluan olla hänen ystävänsä, mutta tuntuu liian pahalta. Kun toinen kyselee tapailenko jotain ja kun sanon ei, ihmettelee miksi. En vain tarvitse nyt miestä, haluan olla yksin. Mutta tämä tapaamisemme iski sydämeen, hänellä kauhea kiire, kaikkea ohjelmaa edessä. Ja minä nyt yksin kotona. Sydän itkee verta, olo on aivan kauhea. Tässä yksin olen.
Pystyykö entisen kanssa olemaan ystäviä? Tahdon, mutta onko tämä turhaa yrittämistä. Ehkä jossain mieleni pohjalla uskon vielä meihin. Sattuu kun toinen heittää kommenttia menneisyydestä ja iskee muistot takaisin. Hän ei enää välitä minusta samalla tavalla kuin ennen, olin tärkeä, nyt en enää.
Sattuu vain, en tiedä mikä tässä tapaamisessa oli, mutta itkettää..
Tänään näimme taas, ja oloni on nyt aivan kauhea. Itkettää ja on huono olla. Haluan olla hänen ystävänsä, mutta tuntuu liian pahalta. Kun toinen kyselee tapailenko jotain ja kun sanon ei, ihmettelee miksi. En vain tarvitse nyt miestä, haluan olla yksin. Mutta tämä tapaamisemme iski sydämeen, hänellä kauhea kiire, kaikkea ohjelmaa edessä. Ja minä nyt yksin kotona. Sydän itkee verta, olo on aivan kauhea. Tässä yksin olen.
Pystyykö entisen kanssa olemaan ystäviä? Tahdon, mutta onko tämä turhaa yrittämistä. Ehkä jossain mieleni pohjalla uskon vielä meihin. Sattuu kun toinen heittää kommenttia menneisyydestä ja iskee muistot takaisin. Hän ei enää välitä minusta samalla tavalla kuin ennen, olin tärkeä, nyt en enää.
Sattuu vain, en tiedä mikä tässä tapaamisessa oli, mutta itkettää..
