hyvä olla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Liian vanha
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Liian vanha

Vieras
Tänään ajattelin miten mies tai nainen voisi elää tyytyväisenä...yksin tai yhdessä,onko se jopa mahdotonta?

Viikonloppuna seurasin parisuhdetragediaa istuessani baarin terassilla...tuli haikea mieli ihan naisen kuin miehenkin puolesta.Itse elän yksin eikä sekään ole mitenkään järkevää,helppoa on perustella itselleen miksi niin on,siihen kuitenkin sisältyy kosolti ironiaa sekä valheellisuutta.

Yksin asuessa suorastaan janoaa naisen hellää kosketusta ja lämmönhohtoa vieressään.
Kun se tulee jotenkin tavalliseksi/jokapäiväiseksi se saa meidät unohtamaan miltä tuntuu olla ilman sitä...

Nyt viikonloppuna sain kokea taas tuon autuaallisen olotilan naisen kanssa.Sängyssä hänen vartalostaan suorastaan säteili energiaa minun aivoihini...niin hyvä olla...silmät kiinni hitaasti vain hellien ilman mitään ""tarkoitusta"" seksiin.

Noina hetkinä tuntuu aivan käsittämättömältä miten en halua enää sitoutua...mitä se on?Onko se pelkoa vai jotain kokemuksen tuomaa viisautta vai tyhmyyttä?

Oli miten oli,latasimme toisiamme kestämään taas tulevaa yksinäisyyttä.

Paratiisi on elää parisuhteessa ja yksin kuin olisi kiirastulessa.Hitto...kunpa voisi olla vielä tietämätön ja avoin...kaikki olisi niin helppoa!

Toivoisin vain itselleni riittävää ymmärrystä arvostaa sekä kunnioittaa naistani ikuisesti.
Pidän itseäni niin heikkona etten uskalla ottaa sitä riskiä.Tuottaisin jollekkin tuskaa ja kärsimystä ymmärtämättä tekeväni väärin,tavalla tai toisella.

Ikuisesti sinkku haluamatta olla sitä...kohtalo kaikilla,tämä on omani!





 
Hmm...ympärilläni oli kansakuntamme kerma joten Suomella menee hyvin:)
Kai parempi joskus käydä terassilla kun tuijottaa vain näitä ellejä arvostellen ihmisiä joita ei tunne?
 
Mitä?Ei ei...nyt ymmärrät väärin.Suhde on syvää ystävyyttä!
Nainen oli luonani Perjantaista tähän iltapäivään eikä tarvinnut edes sitoa naimisiinmenolla!!!Sehän taitaa kuitenkin olla se arkipäiväinen temppu?

Tällä palstalla on selvästi erittäin asiantuntevia ihmisiä jotka todella pyrkivät avoimesti miettimään erinlaisia elämäntilanteita.Uskon että tänne kannattaa kaikkien kirjoittaa mielipiteitään,saa todella mahtavia vastauksia oman elämänsä asiantuntijoilta?
Hyvä niin:)

Miten arvostelin naista?Kun kerroin hänestä säteilevän outoa energiaa?Sehän juuri kertoo että hän pitää minusta ja minä hänestä?

Hmm...No...nyt tiedän siis olevani alkoholisoitunut pakkomielteinen vanha linnajuoppo...miten päädyit tuohon päätelmään???
Tai antaa olla!

Hyvää kevättä kaikille.

 
Jos ja kun tiedät, että olet toiminut väärin, loukannut ehkäpä valheellisilla jutuillasi jotakuta, antanut ymmärtää jotakin...jota tiesit olevasi kyvytön toteuttamaan, niin miten sinun silloin mielestäsi tulisi toimia?? Olisi erittäin mielenkiintoista tietää! Olen lukenut sinun kirjoituksiasi, ja välillä tunnen suoranaista pahaa oloa ja sääliä sun puolestas..mitä ihmettä sinulle on tapahtunut elämässäsi tai siis miksi annat pahan olosi jatkua?! Elämä jatkuu, tee siitä itsellesi elämisen arvoinen, ota opiksi menneestä ja kohtele AINA ihmisiä niin kuin haluaisit sinua kohdeltavan!
 
Yllätyin kirjoituksestasi,onhan siinä paljon totuuden siementä.

Elämässä on tapahtunut paljon ,äärimmäisestä onnesta äärimmäiseen tuskaan,niin varmaan meille jokaiselle?
Olen pettynyt itseeni monesti mutta myös pettynyt useammin muihin ihmisiin.

Ryvenkö siis huonossa itsetunnossa?En.

Kerroit että kohtele muita ihmisiä kuin haluaisin minua kohdeltavan.Tuo on se tärkein juttu,koska etsin täydellisyyttä jota ei voi saada(en hae täydellistä ulkomuotoa).

Ne jotka kirjoittavat pienistä parisuhteeseen liittyvistä ongelmista ovat vasta ymmärryksen alkuvaiheessa,sellaiset ongelmat ei edes saa päätäni kääntymään...nehän on kuitenkin helppo korjata jos kumppani on se oikea ja itse ymmärtää toimia oikein?

Miksi sitten moni valittaa pienistä yhteiseloon liittyvistä asioista?

Ei tarvitse tuntea sääliä puolestani,kaikkiaan elämäni on ollut kokemuksia täynnä oleva,opettavainen...itse olen tyytyväinen siitä mitä olen saanut nähdä ja kokea.

Se vain on avanut silmäni siihen todellisuuteen missä elämme!Se onkin ainoa asia minkä haluaisin muuttaa jos pystyisin,tulla sokeaksi jälleen uskoen ihmisten hyvyyteen.
Ihmiset ovat kuitenkin niin heikkoja,minäkin.
 
Saitpas kummallisia vastauksia kauniiseen kirjoitukseesi. Tuollainen toisen lähellä oleminen ja voiman lataaminen on jotain niin kallisarvoista ja ihanaa, että sen kaipaus tekee kipeää.

Kaikkea hyvää ja aurinkoista kevättä sinulle :)
 
...vaikka olisimme kuinka katkerasti vihaisia toisillemme (minä ja mieheni)...joka ilta kömmimme saman peiton alle...se ei tarkoita välttämättä sovintoa...ladatuilla akuilla on hyvä taas jatkaa...tai olla jatkamatta, jos vielä nukuttaa...sitoutuminen ei ole sama kuin kahliutuminen...
 
Pelkoa se on.

Et usko ihmeisiin. Tai oikeastaan ei ole ihmeitä, on vain kyky sietää erilaisuutta ja kyky antaa anteeksi; sitten kun on halua ratkoa arjen mutkia, on myös mahdollisuus kokea onnistumisia ja tuntea lämpöä.

Ps minulle kävi vähän samaan suuntaan:) ja ajattelin jos se kuitenkin kestäisi.
 

Yhteistyössä