L
Liian vanha
Vieras
Tänään ajattelin miten mies tai nainen voisi elää tyytyväisenä...yksin tai yhdessä,onko se jopa mahdotonta?
Viikonloppuna seurasin parisuhdetragediaa istuessani baarin terassilla...tuli haikea mieli ihan naisen kuin miehenkin puolesta.Itse elän yksin eikä sekään ole mitenkään järkevää,helppoa on perustella itselleen miksi niin on,siihen kuitenkin sisältyy kosolti ironiaa sekä valheellisuutta.
Yksin asuessa suorastaan janoaa naisen hellää kosketusta ja lämmönhohtoa vieressään.
Kun se tulee jotenkin tavalliseksi/jokapäiväiseksi se saa meidät unohtamaan miltä tuntuu olla ilman sitä...
Nyt viikonloppuna sain kokea taas tuon autuaallisen olotilan naisen kanssa.Sängyssä hänen vartalostaan suorastaan säteili energiaa minun aivoihini...niin hyvä olla...silmät kiinni hitaasti vain hellien ilman mitään ""tarkoitusta"" seksiin.
Noina hetkinä tuntuu aivan käsittämättömältä miten en halua enää sitoutua...mitä se on?Onko se pelkoa vai jotain kokemuksen tuomaa viisautta vai tyhmyyttä?
Oli miten oli,latasimme toisiamme kestämään taas tulevaa yksinäisyyttä.
Paratiisi on elää parisuhteessa ja yksin kuin olisi kiirastulessa.Hitto...kunpa voisi olla vielä tietämätön ja avoin...kaikki olisi niin helppoa!
Toivoisin vain itselleni riittävää ymmärrystä arvostaa sekä kunnioittaa naistani ikuisesti.
Pidän itseäni niin heikkona etten uskalla ottaa sitä riskiä.Tuottaisin jollekkin tuskaa ja kärsimystä ymmärtämättä tekeväni väärin,tavalla tai toisella.
Ikuisesti sinkku haluamatta olla sitä...kohtalo kaikilla,tämä on omani!
Viikonloppuna seurasin parisuhdetragediaa istuessani baarin terassilla...tuli haikea mieli ihan naisen kuin miehenkin puolesta.Itse elän yksin eikä sekään ole mitenkään järkevää,helppoa on perustella itselleen miksi niin on,siihen kuitenkin sisältyy kosolti ironiaa sekä valheellisuutta.
Yksin asuessa suorastaan janoaa naisen hellää kosketusta ja lämmönhohtoa vieressään.
Kun se tulee jotenkin tavalliseksi/jokapäiväiseksi se saa meidät unohtamaan miltä tuntuu olla ilman sitä...
Nyt viikonloppuna sain kokea taas tuon autuaallisen olotilan naisen kanssa.Sängyssä hänen vartalostaan suorastaan säteili energiaa minun aivoihini...niin hyvä olla...silmät kiinni hitaasti vain hellien ilman mitään ""tarkoitusta"" seksiin.
Noina hetkinä tuntuu aivan käsittämättömältä miten en halua enää sitoutua...mitä se on?Onko se pelkoa vai jotain kokemuksen tuomaa viisautta vai tyhmyyttä?
Oli miten oli,latasimme toisiamme kestämään taas tulevaa yksinäisyyttä.
Paratiisi on elää parisuhteessa ja yksin kuin olisi kiirastulessa.Hitto...kunpa voisi olla vielä tietämätön ja avoin...kaikki olisi niin helppoa!
Toivoisin vain itselleni riittävää ymmärrystä arvostaa sekä kunnioittaa naistani ikuisesti.
Pidän itseäni niin heikkona etten uskalla ottaa sitä riskiä.Tuottaisin jollekkin tuskaa ja kärsimystä ymmärtämättä tekeväni väärin,tavalla tai toisella.
Ikuisesti sinkku haluamatta olla sitä...kohtalo kaikilla,tämä on omani!