V
vierailija
Vieras
Et sit osaa ajatella että tämmösille palstoille vaan tulee avautuun porukkaa, kun ei lähipiirille voi kertoa kun heti teilataan koko suhde ja tuomitaa ja pyöritellää päätä.. Mieluummin mä tääl keskustelen mun miehestä ku olemattomille ystäville tai sukulaisille.....
Onhan nyt mussakin vikaa, enhän mä oo muuta väittänytkään. Mutta mä haluan apua ja oon valmis muuttuun, mies ei..
Ja kyl mä oon kertonu, tehny selväks parhaani mukaan ja siis oikeasti suoraan sanonut et ei oo ookoo, joudun muuttamaan vauvan kanssa pois jos jatkuu jne. Ei se vaan ota mua vakavissaan, ilmeisesti
sanoo just että ei halua erota, ei halua että muutetaan... Mutta käytös ei muutu ikinä.. Ja kun selvästi jotain ihmistyyppiä kiinnostaa ne mun virheet ja huonot puolet niin voin mä niitä tähän luetella: Herkkä, pahoitan mieleni helposti mollaavista vitseistä, heikko itsetunto, en oo erityisen ruma mutten seksikäskään, oon paljo kiinni vauvassa niin ettei muuhun jää aikaa paljoakaan, oon masentunut ja synkistynyt, en tiedä/osaa keskustella miehelle niin et ymmärtäis, turhaudun ennenpitkään, en oo kovin hyväpalkkanen ja nyt vauvan kans kotona vielä vähemmän rahaa... Kai niitä ois enemmänki. Niinku kaikis on jotain 'vikaa'. Mut en mä pelaa ja ryyppää perhettä velkoihin, sit viel hauku miestä paskaks sängyssä, paskaks isäksi ja mieheks, enkä pilkkaa sitä vääntämällä itsetuntoa syöviä vitsejä siitä... Mun mielestä oon hyvinki reilu ja kohtuullinen!
-ap
