Paha mieli, avioliitto vetelee viimeisiään...

[Sureva]

Pakko purkaa jonnekin ja jotenkin tätä oloa... Oon niin yksinäinen ja kiinni 5kk vauvassa, en osaa live-elämässä purkaa mun pahaa oloa mitenkään. Ei oo ystäviä kelle jutella, eikä ketään.. Miehellä isoja ongelmia ja oon ollut niissä parhaani mukaan tukena ja apuna. Kuitenkaan ei tunnu että mies arvostaisi mua pätkääkään. Ei ikinä pyydä anteeks kun loukkaa mua. Ei halua seksiä mun kanssa ja sekin on muka mun asenteessa vika (ei halua myöntää että vika on näissä hänen ongelmissa).. En oo siis rupsahtanu äitiyden myötä tms, vaikka en mä varmasti kedon kauneinkaan ole. Ennen kuitenkin kelvannut. Oon mielestäni koittanut nyt ihan kaiken ja ollut jopa koittamatta - miehen suhtautuminen muhu ei oo muuttunu.. Oon koittanu jutella miehelle, että on ihan ok myöntää jos rakkaus on vaan hiipunut pois. Mut ei kuulemma ole. Rakastaa mua sanojensa mukaan enemmän kuin mitään mutta sitten kun yritän jutella että mitä/milloin alkaa itse tekeen näiden ongelmien eteen jotain, niin suuttuu. Ja puheet kääntyykin niin että "oli virhe että edes tavattiin"... Mä oon niiin hämilläni etten edes tiedä mitä mä haen tällä kirjottamisella.. ja tosiaan mies ei pyydä anteeks vaikka sovittaisiin (unohdan helposti koska en halua riidellä).. Tuntuu että oon ihan hajalla. Mitähän mun pitäis tehdä... Eroaminen tuntuu jotenkin kauhealta, mut selkeesti häämöttää jo... En haluais luovuttaa kuitenkaan, koska rakastan ja haluan miestäni todella paljon!

 

[vierailijatartar]

Onko se aina ollu noin?

 

[oma kokemus]

Alle vuoden ikäisen vauvan vanhempien ei kannata erota jos siihen ei ole tosi painavaa syytä (väkivalta tms). Puhukaa asiasta ja rauhoittakaa tilanne.

 

[vierailija]

Onko se aina ollu noin?

Siis ei oo ollut... Vaan kun nää miehen ongelmat alkoi niin sit muuttu käytöskin.. Pikkuhiljaa :/

-ap

 

[vierailija]

Alle vuoden ikäisen vauvan vanhempien ei kannata erota jos siihen ei ole tosi painavaa syytä (väkivalta tms). Puhukaa asiasta ja rauhoittakaa tilanne.

Tää alkoi jo ennen vauvaa... Ja tilanne on erittäin raastava, ei varmasti oo hyväks pienokaisellekaan et ollaan onnettomia ja kun se tässä mättää, et miehen kans on mahdoton puhua - se ei johda mihinkään, korkeintaan riitaan vaikka koitan olla kuinka tyyni ja hyväksyvä hyvänsä... Eikä tääl oo ns. tilanne päällä... Vaan tää ilmapiiri kotona on kuin zombi..

-ap

 

[vierailija]

Minkälaisia ongelmia miehellä on, valaisisi vähän?

 

[vierailijapom]

teillä on kyllä aika lukkiutunut tilanne. Miehellä ilmeisesti jotain mielenterveysprobleemaa ja välttelee puhumista, ja sinäkin varot että ei menisi riitelyksi ja tuntuu itsetuntokin huonolta kun mieltä kaihertaa että etkö ole riittävän kaunis ja ihana hänelle. Kyllä se puhuminen vaan ois aika välttämätöntä. Rakentavassa hengessä puhuminen. Ei mitään tuollaista kunpa ei oltaisi koskaan tavattukaan. Sä et ole syy hänen ongelmiinsa vaan olet ymmärryksesi mukaan ollut tukena. Kai hänkin pelkää että keskustelu päättyisi siihen että sanoisit että et hakua jatkaa hänen kanssaan.Jotenkin sun pitäis rakentaa vaan sitä luottamusta että hän rohkenisi puhua sun kanssa. Toiset ei kyllä valitettavasti opi koskaan....kuten mun exä. Toivottavasti paremmin nyt osaisi nyxänsä kanssa jutella. Se puoliso kun on elämän suurin lahja, ilo ja onni parhaimmillaan, ja sillä tavalla sille pitäisi puhua, arvostavasti ja rakkaudella. Tee itse niin, ja toivottavasti se heijastuu takaisin. Harrasta läheisyyttä, älä painosta seksiin.

 

[vierailija]

No en mä herttinen ookaan painostanu seksiin tms! Huih. Vaan nimeomaan koittanut puhua, kertonu omista fiiliksistä kuitenkin..

Miehen ongelmat liittyy alkoholiin ja uhkapeleihin.. Luottamusta pitäis olla, oon jopa ottanut pelivelkoja maksaakseni, et miehellä ei ois niin paljon stressiä rahahuolista.. Ikinä en oo käyttäytynyt niin etteikö vois mulle avautua vaikka hävettää...

Lähinnä raastaa tää kun mies sit käyttäytyy mua kohtaa niin karmeesti, solvaa, haukkuu, vähättelee, ei pyydä anteeks ku on tehny niin (ilmeisesti häpeää kuitenki niin paljon ettei vaan osaa myöntää olleensa inhottava ym)...

Mua mietityttää et mihin asti mun pitää jaksaa olla tukena... Millon pitää luovuttaa

-ap

 

[vierailijapom]

No en mä herttinen ookaan painostanu seksiin tms! Huih. Vaan nimeomaan koittanut puhua, kertonu omista fiiliksistä kuitenkin..

Miehen ongelmat liittyy alkoholiin ja uhkapeleihin.. Luottamusta pitäis olla, oon jopa ottanut pelivelkoja maksaakseni, et miehellä ei ois niin paljon stressiä rahahuolista.. Ikinä en oo käyttäytynyt niin etteikö vois mulle avautua vaikka hävettää...

Lähinnä raastaa tää kun mies sit käyttäytyy mua kohtaa niin karmeesti, solvaa, haukkuu, vähättelee, ei pyydä anteeks ku on tehny niin (ilmeisesti häpeää kuitenki niin paljon ettei vaan osaa myöntää olleensa inhottava ym)...

Mua mietityttää et mihin asti mun pitää jaksaa olla tukena... Millon pitää luovuttaa

-ap

mies juo, pelaa, maksattaa sulla velkojaan...haukkuu, solvaa ja vähättelee, eikä puhu, eikä seksikään toimi, eikä saa sua tuntemaan itseäsi rakastetuksi. Kyllä mun mielestä teidän vaan pitäisi erota, mitä pikemmin, sitä parempi.

 

[vierailija]

mies juo, pelaa, maksattaa sulla velkojaan...haukkuu, solvaa ja vähättelee, eikä puhu, eikä seksikään toimi, eikä saa sua tuntemaan itseäsi rakastetuksi. Kyllä mun mielestä teidän vaan pitäisi erota, mitä pikemmin, sitä parempi.

Mistä ihmeestä vaan löytäisin rohkeutta erota? Siis tiedän kyllä että tulisin aivan hyvin toimeen vauvan kanssa kahdestaan.. Ja rahallisestikin pärjättäis ihan hyvin. Ei miehestä oo nytkään apua vauvan hoidossa ja niin edelleen.. Mut silti lähteminen tuntuu ihan kauheen vaikealta...

 

[vierailijapom]

Mistä ihmeestä vaan löytäisin rohkeutta erota? Siis tiedän kyllä että tulisin aivan hyvin toimeen vauvan kanssa kahdestaan.. Ja rahallisestikin pärjättäis ihan hyvin. Ei miehestä oo nytkään apua vauvan hoidossa ja niin edelleen.. Mut silti lähteminen tuntuu ihan kauheen vaikealta...

Mietit vaan ja työstät ajatuksia, että mitä konkreettisesti pelkäät. Miehen reaktiota ilmeisesti kun et omaa selviytymistäsi.

 

[vierailija]

Mietit vaan ja työstät ajatuksia, että mitä konkreettisesti pelkäät. Miehen reaktiota ilmeisesti kun et omaa selviytymistäsi.

Niin! Hyvä kysymys... Näin äkkiä mietittynä, rakkaudettomuus (se ettei ole ketään jota rakastaa) tuntuu kamalalta! Siis tottakai oma vauva on rakas ja rakastan häntä, mutta siis kumppanina ei olisi ketään.. Ja toki, vähän omahyväistä kenties, mutta huoli on että miten mies pärjäisi ilman minua.. Hän jäis aivan yksin, vain yksi ystävä joka enään häneen pitää yhteyttä.. Ja sekin melko vähäistä. Kukaan ei huolehtia ja välittäsi mitä hälle tapahtuu

-ap

 

[vierailija]

No en mä herttinen ookaan painostanu seksiin tms! Huih. Vaan nimeomaan koittanut puhua, kertonu omista fiiliksistä kuitenkin..

Miehen ongelmat liittyy alkoholiin ja uhkapeleihin.. Luottamusta pitäis olla, oon jopa ottanut pelivelkoja maksaakseni, et miehellä ei ois niin paljon stressiä rahahuolista.. Ikinä en oo käyttäytynyt niin etteikö vois mulle avautua vaikka hävettää...

Lähinnä raastaa tää kun mies sit käyttäytyy mua kohtaa niin karmeesti, solvaa, haukkuu, vähättelee, ei pyydä anteeks ku on tehny niin (ilmeisesti häpeää kuitenki niin paljon ettei vaan osaa myöntää olleensa inhottava ym)...

Mua mietityttää et mihin asti mun pitää jaksaa olla tukena... Millon pitää luovuttaa

-ap

Huh, mikä ihme sua pidättelee noin sairaassa suhteessa. Lähde pois.

 

[vierailija]

Huh, mikä ihme sua pidättelee noin sairaassa suhteessa. Lähde pois.

Rakkaus? Ainakin uskon niin... Se et miks mä tota rakastan on varmaan vaan siks koska tiedän edelleen ettei se mun mies olis tollanen ilman noita ongelmiaan tai sit vaa mun mieli on jumittunut, koska vaikka kuinka ne sanat ja tekemättä/huomiotta jättäminen ym satuttaa niin en osaa vihata.. Annan jopa muutamassa tunnissa "anteeksi" vaikka ei ole pyydettykään.. Viimestään seuraavana päivänä sitten oon jo jättäny asian.. Koska en jaksa enempää riidellä tai toistella samaa keskustelua.. Kun ei se ikinä etene mihinkään

-ap

 

[Echo]

Jollain lailla mä näkisin että joku viikon/viikonlopun parisuhdekurssi tekisi terää. Siellä on moni puhumaton mies oppinut puhumaan.

Ja mieheltä riippuvuudet katki. Riippuvainen ihminen rakastaa usein käytännössä eniten riippuvuuden kohteitaan vaikka yrittää uskotella itselleen ja puolisolleen muuta.

Ja lopeta itseltäsi tuo ylikiltteys.

 

[vierailija]

Potkase sen äijän päähän niin kovaa että se saa ikuisen vaurion eikä pysty kun makaamaan paikoillaan.

 

[vierailija]

Jos haluat vielä yrittää, kokeile varata aika parisuhdeterapiaan. Jos mies ei sinnekään lähde niin... No mikä siinä sitten enää auttaa?

Voin vaan kertoa oman kokemukseni, jos siitä on apua. Meillä mies alkoi käyttäytymään kylmästi oikeastaan jo ennen raskautta. Kun tulin raskaaksi, niin hän alkoi puhua erosta. Oli paljon pois kotoa, tuli myöhään, ei halunnut liikkua missään kanssani, ei tulla neuvolaan jne.

Kun lapsi syntyi, miehen käyttäytyminen muuttui kamalaksi. Hän haukkui, ivasi ja solvasi minua. Huusi ja räyhäsi kotona. Tai piti mykkäkoulua. Sain kuulla, miten lapsen saamisen jälkeen en kelpaisi minnekään enkä mihinkään ja miten en osannut lastakaan hoitaa. Olin kertakaikkisen kamala hänen silmissään. Illat hän oli poissa väliin yötkin eikä vastannut puhelimeen. Minua ei olisi saanut kukaan käydä auttamassa mutta mies ei itse ollut kotona, että olisin päässyt edes suihkuun ja vähän ulos kävelylle. Mies ilmoitti, että nyt tulee ero.

Olin todella surullinen. Mutta kun mies sitten lähti, niin alun shokin jälkeen huomasin, että niin oli parempi. Ennen kaikkea lapselle. Kodin ilmapiiri oli ollut niin hirveä ja ahdistava, että ei se olisi ollut lapselle hyvä kasvuympäristö. Ja minäkään en olisi voinut olla hyvä äiti, jos suhde olisi jatkunut, kun voin miehen käytöksen vuoksi henkisesti niin pahoin.

Jos sinulla on paha olla ja muutosta ei näy. Niin silloin ero saattaa olla pidemmän päälle parempi ratkaisu kuin jäädä huonoon suhteeseen.

 

[vierailija]

Rakkaus? Ainakin uskon niin... Se et miks mä tota rakastan on varmaan vaan siks koska tiedän edelleen ettei se mun mies olis tollanen ilman noita ongelmiaan tai sit vaa mun mieli on jumittunut, koska vaikka kuinka ne sanat ja tekemättä/huomiotta jättäminen ym satuttaa niin en osaa vihata.. Annan jopa muutamassa tunnissa "anteeksi" vaikka ei ole pyydettykään.. Viimestään seuraavana päivänä sitten oon jo jättäny asian.. Koska en jaksa enempää riidellä tai toistella samaa keskustelua.. Kun ei se ikinä etene mihinkään

-ap

Ongelmat eivät poistu miehestä mihinkään. Jatka mielessäsi eron suunnittelua ja tee se kun aika on kypsä - mahdollisimman pian.

 

[vierailija]

Potkase sen äijän päähän niin kovaa että se saa ikuisen vaurion eikä pysty kun makaamaan paikoillaan.

No sillähän se seksielämä ja muu käyttäytyminen paranee, plus mä saisin tuomion siitä et oon väkivaltanen hullu! Ja aikalailla tuo miehen elämä on töistä tultua vaan sohvalla makaamista.... Että tosi hyvä vikki, NOT. Aivan kammottavaa et sun kaltasia ajattelijoita löytyy!

-ap

 

[vierailija]

Jos haluat vielä yrittää, kokeile varata aika parisuhdeterapiaan. Jos mies ei sinnekään lähde niin... No mikä siinä sitten enää auttaa?

Voin vaan kertoa oman kokemukseni, jos siitä on apua. Meillä mies alkoi käyttäytymään kylmästi oikeastaan jo ennen raskautta. Kun tulin raskaaksi, niin hän alkoi puhua erosta. Oli paljon pois kotoa, tuli myöhään, ei halunnut liikkua missään kanssani, ei tulla neuvolaan jne.

Kun lapsi syntyi, miehen käyttäytyminen muuttui kamalaksi. Hän haukkui, ivasi ja solvasi minua. Huusi ja räyhäsi kotona. Tai piti mykkäkoulua. Sain kuulla, miten lapsen saamisen jälkeen en kelpaisi minnekään enkä mihinkään ja miten en osannut lastakaan hoitaa. Olin kertakaikkisen kamala hänen silmissään. Illat hän oli poissa väliin yötkin eikä vastannut puhelimeen. Minua ei olisi saanut kukaan käydä auttamassa mutta mies ei itse ollut kotona, että olisin päässyt edes suihkuun ja vähän ulos kävelylle. Mies ilmoitti, että nyt tulee ero.

Olin todella surullinen. Mutta kun mies sitten lähti, niin alun shokin jälkeen huomasin, että niin oli parempi. Ennen kaikkea lapselle. Kodin ilmapiiri oli ollut niin hirveä ja ahdistava, että ei se olisi ollut lapselle hyvä kasvuympäristö. Ja minäkään en olisi voinut olla hyvä äiti, jos suhde olisi jatkunut, kun voin miehen käytöksen vuoksi henkisesti niin pahoin.

Jos sinulla on paha olla ja muutosta ei näy. Niin silloin ero saattaa olla pidemmän päälle parempi ratkaisu kuin jäädä huonoon suhteeseen.

Meillä itseasias on aika terapiaan, jonne tulee myös työntekijä riippuvuusklinikalta. Ihan mies suostu tämmöseen mut vaan koska mä halusin - ei itse usko yhtään siihen et siitä ois apua, eikä haluu lopettaa tissuttelua eikä pelaamista kun pitää niitä 'harrastuksina'... Mies ei siis missään nimessä halua erota, vaikka meillä on avioehto ja oon sanonu et en tartte elatusmaksua tai muuta ku vauvan ja mun hlökohtaset kamat vaan.. (miehellä on siis käteisvarat kaikki huvennu peleihin mut omistaa yhtä sun toista, tän talon mis asutaa, veneen, auton, et sen takii jos ois luullu et haluun jotain rahaa eron myötä)... Mut ei kuulemma halua menettää meitä..

Luulis et jos mä oisin oikeasti hänen mielestä niin kamala ku välillä sanoo, niin olis viivana ottamassa eroa!!?

Nojoo. Tuli nukuttua todella surkeasti kun vauva sairastaa, ja heräs 23-04 välillä alle tunnin välein itkemään.. Mut kyllä jonkulainen asumusero varmasti tulis kysymykseen nyt jo pikkuhiljaa, en kestä näitä "totuuksia" mitä mies laukoo, oma mielenterveys horjuu jo tämmösestä!

-ap

 

[vierailijapim]

Eikä tuokaan ole oikein ajateltu että erossa sulla ei olisi oikeutta mihinkään eikä lapsellakaan olisi oikeutta elatukseen. Kyl sun pitää nyt vaan avoimesti puhua näistä tunteista hänelle, että näin ei voi jatkua ja että jonkin on muututtava. Mm. pelaamisen ja juomisen loputtava ja hän ei saa puhua sulle loukkaavasti enää koskaan. Jos hän sua rakastaa, miksi halua puhua loukkaavasti??? En antaisi pennin vertaa painoarvoa tuollaiselle että joku sanoo rakastavansa, mutta käyttäytyy noin. Miksi jatkaa yhteiseloa, jos toinen ei keskustele ja käyttäytyy noin? Kyllä se ero vaan joskus on paras ratkaisu. Et voi ajatella että et voi erota kun muuten hän ei pärjäisi. Tuo menee vaan hullummaksi jollei asioille tehdä jotain ja mieti millaisen kuvan lapsi saa parisuhteesta ja perhe-elämästä. Voi olla että se sun mies on saanut tuollaisen mallin parisuhteestaa lapsuudenkodistaan. Ja tuolla menolla se siirtyy taas seuraavalla sukupolvelle.

 

[vierailija]

Siis ei oo ollut... Vaan kun nää miehen ongelmat alkoi niin sit muuttu käytöskin.. Pikkuhiljaa :/

-ap

Taas kerran tämä sama sapluuna. Näillä ketjuilla on aina yksi yhteinen nimittäjä, ongelma on aina tarinan mukaan miehessä, tavalla tai toisella. Ja mitä enemmän väritetty, subjektiivinen ja miesvastainen tarina on, sitä enemmän palstan pösilöiltä saa vertaistukea.

Moderni suomalaismamma on täysin kyvytön näkemään itsessään ikinä mitään vikaa, juurisyy projisoidaan aina mieheen. Ja toiset yhtä sokeat mammat huutavat kuorossa tukea, anonyyminä internetissä, tuntematta todellisuutta.

Osin tämänkin asian takia, ei ole ihme että erotilastot ovat mitä ovat.

 

[AivanSama]

Mulla olis sellanen neuvo ap:lle... että sun pitää nyt alkaa rakastua itseesi.
Ihan ensimmäinen neuvo on se, että hoida asiat siten, ettei miehesi velat ym. enää vaikuta sinun elämääsi. Sinun ei tarvitse maksella hänen velkojaan, ei lainata rahaa eikä avustaa muutenkaan taloudellisesti. Miehesi on aikuistuttava ja pystyttävä itse ottamaan vastuu omista valinnoistaan.
Miehesi on aikuinen ihminen. Muista se.

Sinulla on lapsi, josta sinun tulee huolehtia. Ei aikuisesta ihmisestä. Siksipä korostan suuresti sitä, että ihan ensimmäinen siirtosi on opetella pitämään itsestäsi. Arvostaa itseäsi. Rakasta ja kunnioita itseäsi. Sen jälkeen voit miettiä suhdettasi mieheesi.
Suurin lahja, jonka voit lapsellesi antaa on äiti, joka kunnoittaa itseään.

 

[AivanSama]

Taas kerran tämä sama sapluuna. Näillä ketjuilla on aina yksi yhteinen nimittäjä, ongelma on aina tarinan mukaan miehessä, tavalla tai toisella. Ja mitä enemmän väritetty, subjektiivinen ja miesvastainen tarina on, sitä enemmän palstan pösilöiltä saa vertaistukea.

Moderni suomalaismamma on täysin kyvytön näkemään itsessään ikinä mitään vikaa, juurisyy projisoidaan aina mieheen. Ja toiset yhtä sokeat mammat huutavat kuorossa tukea, anonyyminä internetissä, tuntematta todellisuutta.

Osin tämänkin asian takia, ei ole ihme että erotilastot ovat mitä ovat.

Voidaan myös ajatella, että perhettä rasittaa aika paljon alkoholismi sekä peliongelma.
Ne on mun silmissä vähän sellasia juttuja, joiden perusteella yhteiset sopimukset voi purkaa, jos toinen ei ole edes kiinnostunut tekemään ongelmilleen mitään.

 

[päätön]

kohta sä pidät vielä ittees syyllisenä tilanteeseen.