päviäkoti alkanut - voi tätä itkun määrää

Hei,

Olin pari viikkoa tyttäreni 2v7kk kanssa tutustumassa päiväkotiin. Olin siellä hänen kanssaan ensin pari päivää kokonaan, sitten kolmantena päivänä ensin vartin poissa, neljäntenä 20 minuttia poissa jne. Meni oikein hyvin. Lapsi otti hyvin kontaktia muihin, söi hyvin jutteli aikuisten kanssa, selkeästi nautti musiikki- ja jumppahetkistä. Tämän viikon maanantaina jätin hänet aamupäiväksi aamupalalle sinne ja hain heti ruokailun jälkeen kello 11 jälkeen.

Hän on nyt aamuisin itkenyt ihan hysteerisesti, niin ettei saa oikein henkeä vedettyä. Takertuu minuun eikä suostu hoitajien syliin. Hoitajat ovat todella ihania. Seurasin heidän työtään siis pari viikkoa, kun harjoittelin lapseni kanssa siellä. He itse kannustivat minua jäämään, koska olin varannut tähän aikaa ennen töitteni alkua. Nyt harjoittelukauden loputtua aamuisin riisun tytön pk:ssa, vien aamupalapöytään, annan suukot ja kerron, koska tulen hakemaan. Sitten heipat. Mutta tyttö karjuu koko ajan niin ja yrittää takertua. että tuskinpa kuulee mitään. Olen kyllä iltaisinkin kertonut nämä samat asiat.

Nyt hoitajat sanovat, että lapseni itkee aamuisin aamaupalan ajan. Sitten siirtyvät pihalle, jossa lapseni ei ota kontaktia muihin kuin isosiskoonsa, joka on isompien ryhmässä ja he näkevät toisiaan siis pihalla. Kun siskosta tulee ero, sama itkukohtaus alkaa taas. Isosisko on viihtynyt todella hyvin päiväkodissa, mutta olen puheista huomannut hänen ahdistuvan pikkusisaruksen itkuista. Tietenkin olen selittänyt, että itkut ovat aivan normaalia ja ei ole mitään hätää ja että hän voi kuitenkin leikkiä myös kavereidensa kanssa. Isosisko on kuitenkin kovin huolehtivainen eikä halua jättää siskoaan. Pikkusiskon omat hoitajat tulevat kuitenkin usein hätiin ja yrittävät vetää pikkusiskoa mukaan omankin ryhmän leikkeihin mukaan ulkona, mutta pikkusisko aina karkaa isosiskon ja tämän kavereiden luokse.

Kun haen lapseni, tämä itkee taas aivan läkähtyneenä nähtyään minut.

On tämä jotenkin hankalaa ja sydäntä särkee. Onko muilla tällaistä? Taatusti, mutta kaipaankin vertaistukea

 

Toivottavasti olisi mahdollista pitää sisarukset erillään nyt alkuun, kun kerran pienempi kokee aina uuden eron, kun toinen häviää näköpiiristä. Tai sitten antaisivat näiden olla koko ajan yhdessä.

Kunhan alkuun pääsette, kyllä se siitä. Iltapiväitkutkin loppuvat aikanaan. Muutama viikko tekee jo ihmeitä.

 

liian pitkät hyvästit.

Vaatteet pois ja jätät eteisessä hoitajalle, pusu ja "hei hei, äiti tulee sitten unien jälkeen"

Meillä pahin aika kesti n. kuukauden saman ikäisellä pojalla, silti saattoi itkun päästää satunnaisesti hoitajalle jätettäessä, vaikka sitten viihtyi siellä hoidossa.

Se on vain se eronhetki mikä on paha. Ja lapsesi ehti tottua ja luulla, että olet siellä hänen kanssaan, kun tutustuitte niin pitkän ajan. Itse olisin käynyt lapsen kanssa yhden kerran tutustumassa paikat läpi ja sitten jo jättänyt sinne hoitoon.

 

Meidän poika aloitti vuosi sitten päiväkodissa. Aamut menivät niin, että päiväkotiin jäi itkevä poika ja usein matkalla töihin äidiltäkin pääsi itku. Ja tätä kesti yli kolme kuukautta. Pihalla poika ei leikkinyt muiden kanssa vaan itki. Ja hakiessa poika itki. Yritin pitää heipat lyhyinä ja yritin olla iloinen ja positiivinen.

Iltapäiväitkut jäivät ensimmäisenä pois kuukaudessa. Sitten hiljalleen päiväitkut ja lopuksi myös aamuitkut. Mutta kyllä oli välillä minulla todella epätoivoinen olo, kun tiesi, että toisella on tosi paha mieli. Meillä itkettiin iltaisin nukkumaan mennessä, koska aamulla piti mennä päiväkotiin. Mutta siitä se lähti helpottamaan.

Vielä nykyäänkin välillä on hankalaa, mutta enää poika ei itke vaan menee reippaasti aamutoimiin mukaan. Ja äidillä on paljon parempi mieli. Itsekin olin varautunut, että alku tulee olemaan hankalaa, koska poika on ujo, mutta en mitenkään ollut varautunut siihen, kuinka vaikeaa se todellisuudessa oli.

Jaksamista kovasti! Luultavasti teilläkin homma helpottaa ajan kanssa ja nopeammin kuin meillä.

 

liian pitkät hyvästit.

Vaatteet pois ja jätät eteisessä hoitajalle, pusu ja "hei hei, äiti tulee sitten unien jälkeen"

Meillä pahin aika kesti n. kuukauden saman ikäisellä pojalla, silti saattoi itkun päästää satunnaisesti hoitajalle jätettäessä, vaikka sitten viihtyi siellä hoidossa.

Se on vain se eronhetki mikä on paha. Ja lapsesi ehti tottua ja luulla, että olet siellä hänen kanssaan, kun tutustuitte niin pitkän ajan. Itse olisin käynyt lapsen kanssa yhden kerran tutustumassa paikat läpi ja sitten jo jättänyt sinne hoitoon.

Samaa mieltä.

 

Voi pikku raasua, minusta ei tuollaiseen kiduttamiseen olisi ei sitten millään!!! Miksi ne lapset pitää tehdä jos ei pysty sitä muutamaa vuotta antaa niille kunnon lapsuus kotona

 

Voi pikku raasua, minusta ei tuollaiseen kiduttamiseen olisi ei sitten millään!!! Miksi ne lapset pitää tehdä jos ei pysty sitä muutamaa vuotta antaa niille kunnon lapsuus kotona

Onhan ap:nkin lapsella ollut muutaman vuoden lapsuus kotona, minkä huomaat jos luet aloituksen ihan ajatuksen kanssa

Mun esikoisella oli tuollainen suht vaikea hoidon aloitus, oli suurinpiirtein samanikäinenkin. Itkun kanssa jäi hoitoon muutaman ekan kuukauden, eikä siinä auttanut oikein muu kuin aika. Luonnekysymys lienee, kuopuksella taas ei ollut mitään ongelmaa hoidon kanssa. Sellaisen vinkin antaisin, että ei kannata viedä suoraan aamupalalle vaan vähän aikaisemmin, että saa rauhassa rauhoittua hoitajan sylissä ennenkuin pitää alkaa mihinkään virallisiin hommiin.

 

Voi pikku raasua, minusta ei tuollaiseen kiduttamiseen olisi ei sitten millään!!! Miksi ne lapset pitää tehdä jos ei pysty sitä muutamaa vuotta antaa niille kunnon lapsuus kotona

Meillä poika oli 3,5v kun päiväkodin aloitti, mutta hankalaa oli. Pidemmälle en pystynyt venyttämään. Joten siitä en aio tuntea syyllisyyttä, että liian pienenä olisin laittanut lapsen hoitoon, vaikka kuinka yrität.

 

Voi pikku raasua, minusta ei tuollaiseen kiduttamiseen olisi ei sitten millään!!! Miksi ne lapset pitää tehdä jos ei pysty sitä muutamaa vuotta antaa niille kunnon lapsuus kotona

Päinvastoin, todella hankalaa lapselle aloittaa päivähoito noin myöhään.

 

Voi pikku raasua, minusta ei tuollaiseen kiduttamiseen olisi ei sitten millään!!! Miksi ne lapset pitää tehdä jos ei pysty sitä muutamaa vuotta antaa niille kunnon lapsuus kotona

Olen ollut kotona 6,5 vuotta aina esikoisen syntymästä asti. Tosin ehdin olla vuoden töissä ennen kuin kuopus syntyi. Kuopus syntyi, kun esikoinen täytti 4v. Ikäeroksi tuli tuo neljä vuotta, kun toista ei aikaisemmin alkanut kuulua. Olen siis ollut kotona melkoisen pitkään Nytkin jään osittaiselle hoitovapaalle ja työajat on järjestetty niin, että vain neljänä päivänä päiväkotiin ja muina päivinä pk:ssa 4 tuntia.

 

Meillä lapset aloitti hoidon 1v 7kk ja 2v 8kk - paljon helpommin meni pienemmän kanssa. Alan todellakin ymmärtää kun sanotaan että hoito olisi hyvä aloitella 2v tienoilla. Sopeutuvat paljon paremmin ja pääsevät vielä pienten ryhmään jossa vähemmän lapsia.

Ap, kyllä se siitä suttautuu. Meillä tosiaan aloitus oli isommalle haastava, ei niinkään nuoremmalle.

 

[QUOTE="Jenis";28915343] Onhan ap:nkin lapsella ollut muutaman vuoden lapsuus kotona, minkä huomaat jos luet aloituksen ihan ajatuksen kanssa

Mun esikoisella oli tuollainen suht vaikea hoidon aloitus, oli suurinpiirtein samanikäinenkin. Itkun kanssa jäi hoitoon muutaman ekan kuukauden, eikä siinä auttanut oikein muu kuin aika. Luonnekysymys lienee, kuopuksella taas ei ollut mitään ongelmaa hoidon kanssa. Sellaisen vinkin antaisin, että ei kannata viedä suoraan aamupalalle vaan vähän aikaisemmin, että saa rauhassa rauhoittua hoitajan sylissä ennenkuin pitää alkaa mihinkään virallisiin hommiin.[/QUOTE]


Kiitos vinkistä. Tätä mietin itsekin. Olisi varmaan hyvä viedä hetken aikaisemmin eikä suoraan aamupalalle.

 

Meillä lapset aloitti hoidon 1v 7kk ja 2v 8kk - paljon helpommin meni pienemmän kanssa. Alan todellakin ymmärtää kun sanotaan että hoito olisi hyvä aloitella 2v tienoilla. Sopeutuvat paljon paremmin ja pääsevät vielä pienten ryhmään jossa vähemmän lapsia.

Ap, kyllä se siitä suttautuu. Meillä tosiaan aloitus oli isommalle haastava, ei niinkään nuoremmalle.

Meillä neljästä lapsesta kolme on aloittanut hoitouransa n1v 4-6kk ja yksi 3v 2kk ja ehdottomasti vaikeinta on ollu tuolla 3v:llä, kuukausien itkut, välillä helpottaa palatakseen taas uudelleen...
Muista vaan itse olla reipas ja toivottaa kivaa hoitopäivää, pusun ja heipat, etkä jää sinne pitkittäminen lähtöä. Juttele aina lapsen kuullen päiväkodista ja siellä olemisesta positiiviseen sävyyn...kyllä se joskus helpottaa, meillä kyllä tuolla samaisella lapsella vielä eskarin menekin oli vaikeaa....

 

Klassinen virhe: äiti hoidossa mukana niin kauan että lapsi olettaa hoidon toimivan noin ite aiheutit tuon.
tottakai hpitajat kannustaa edes päin että ole vaan mutta kahvipöydässä päivittelevät näitä äitejä jotka tekevät lapsensa hoidon aloituksesta hel..ttiä. äidn ei ole tarkoitus olla hoidossa mukana 2 vko! Kaksi päivää korkeintaa. Ja näihin yleensä tulee mammat keuhkoamaan että
se meidän nicopetteri ja minttumaaria on niin arkoi ja hitaasti lämpeneviå ja tarvitsevat äidin vierelleen.
Äiti todellisuudessa ei vaan pysty luopumaan omanitsensä tarpeellisuudesta ja itkettää lasta luonnostaa.
Totuus satuttaa mutta katso peiliin ja mieti mitä teit väärin.

 

Höh, toivottavasti helpottaa pian!

Ehkä tuo oli liian pitkä tutustumisjakso ja/tai äiti liian paljon mukana niin että lapselle jäi mielikuva siitä että hän saisikin pitää äidin siinä vierellään?

Meillä 2v8kk aloitti viimeviikolla ja nyt tutustumisjakso ei ollut yhtä fiksu kuin mitä isommilla sisaruksilla aikanaan. Isommat aloittivat 1v6kk ja 1v10kk ikäisinä ja 2 viikon tutustumisjaksossa oltiin ensin pari ihan 1-2h päivää yhdessä ja sitten alettiin jättämään ja hakemaan lasta normaalisti, ensin ihan parin tunnin päiviä ja siitä pidentäen.

Nyt olin ensin kaksi 4-5h päivää kokonaan lapsen kanssa tuolla ja sitten väliin vapaapäivä (meidän tarpeista, oma moka). Sitten isänsä piti olla lapsen kanssa koko päivä mutta hän kävi välillä itse lääkärissä jättäen tytön tuonne pariksi tunniksi. Tuon jälkeen on nyt meneillään kolmas ns normaalipäivä viemisineen ja hakemisineen.

Tyttö viihtyy hoidossa, löytää paljon kivaa tekemistä ja on lähtenyt kavereiden leikkeihin mukaan. Kuitenkin aamulla jää aina itkemään perään. Menee kyllä iloisena päiväkodille mutta pitää tiukasti kädestä kiinni eikä haluaisi päästää vanhempaa pois. Ollaan sovittu nyt reippaista ja lyhyistä aamuhyvästelyistä jolloin jätetään tyttö hoitajan syliin. Ikävältä tuntuu kun toinen itkee noin mutta kuulemma menee nopeasti ohi. Hakiessa on joka kerta ollut ihan iloisena leikkimässä muiden lasten kanssa, ilahtuu kun näkee vanhemman ja juoksee syliin. Reippaasti hakee tavaransa ja huutelee "hejdåt" muille. Kai nuo aamutkin kohta helpottavat kun pääsee kunnolla kuvioihin mukaan.

 

Mielestäni olit liian pitkään mukana pk:n aloituksessa. Eihän se ole lapselle eikä muulle lapsiporukalle normaali tilanne, että äiti on mukana. Mutta toivotaan, että itkut jäävät ajan kanssa pois. Minulla periaate, että lapsi käy vanhempineen kerran tutustumassa. Sitten pehmeä lasku hoitomaailmaan eli lapsi on vain aamupäivät ja pikkuhiljaa pidennetään. Osa on jäänyt ihan kylmiltääkin hoitoon ja hyvin on aina mennyt. Paria viikkoa kauemmin ei ole kukaan koskaan itkenyt ja kaipaillut =)

 

En tiedä onko tuo itkuisuus aina äidin läsnäolostakaan kiinni - esikoisen kohdalla käytiin siellä yhtenä päivänä yhdessä katselemassa paikkoja ja ulkoilemassa ehkä vartti, tokana päivänä jätin herran sinne yksin n. pariksi tunniksi, ja huuto oli ollut aivan valtavaa koko sen parintuntisen ajan. Ja oli jatkossakin aina lähtötilanteessa sen parin kk:n ajan.

 

Meillä kanssa hankala alku pienimmällä. Aloitti 2-vuotiaana. Ensimmäisen puoli vuotta jäi huutaen. Sitten alkoi sopeutua, sitten tuli kesä loma ja nyt on taas hiukan hankalaa. Tosin nyt ei jää itkemään mutta pihalle jos vien, niin jää seisoskelemaan yksin ja tuijottelemaan tyhjyyteen..kurjalta sekin tuntuu.

 

Ei se aina ole siitä lapsen iästä kiinni. 3v aloitti tosi hienosti hoidossa, tosin isosisko samassa sisarusryhmässä, enkä ollut lasten kanssa kuin yhtenä päivänä. Sen jälkeen pari lyhyttä hoitopäivää ja tosi hyvin lähti menemään. Tarkoitus ei ole opettaa lapsille, että päiväkodissa käydään äidin kanssa....

 

Samaa mieltä monen kanssa siitä, että ap roikkui liian kauan tutustumassa

 

No niin. Hain tytön pk:sta ja vastaan tuli iloinen päiväkotilainen. Hyvin oli kuulemma mennyt ja pihallakin oli hakeutunut oman ryhmälaisen tytön kanssa leikkimään. Isosisko oli käynyt houkuttelemassa pikkusiskoaan mukaansa, mutta ei ollut pikkusisko ehtinyt, koska oli leikit kesken tämän oman ryhmän 3-vuotiaan kanssa.

Itkut oli aamulla loppunut kuulemma melko pian lähdettyäni. Neiti oli todennut aamupalapöydässä, että äiti tulee sitten töistä myöhemmin ja alkanut syömään.

Hoitajat olivat vielä kuvanneet tyttöäni videokameralla ja näyttivät minulle. Siellä näkyi kyllä erittäin touhukas ja tarmokas neiti.

Esikoisen kanssa en käynyt kuin päivän tutustumassa ja päiväkotielämä alkoi siitä. Esikoinen huusi kuin hyeena ensimmäiset 4 kuukautta. Nyt tämä eskarilainen on erittäin innokas jäämään ja ei haluaisi lähteä kotiin, koska on aina leikit kesken.

Taitaa olla niin, että se mikä sopii toiseen ei sovi toiseen.

 

Lapset ovat erilaisia samoin kuin vanhemmat! Tutustumisjakso yhdessä äidin tai isän kanssa on todella suositeltavaa! Kun lapsi siirtyy kotoa päiväkotiin on hyvä antaa lapselle aikaa totutella muutokseen. Se kuinka monena päivänä vanhempi on mukana riippuu lapsesta. Itse lastentarhanopettajana kannustan ehdottomasti vanhempia tulemaan aluksi lapsen kanssa.

Jäähyväisten pituuden vaikutus lapsen jäämiseen on myös lapsikohtaista. Niin sanottu yleinen ohje on sanoa heipat nopeasti ja poistua paikalta. Se toimii suurimmassa osassa tapauksia. Meillä kuopuksen kanssa taas nopeasti lähtemisestä seurasi parin tunnin huuto. Kun taas lapsi sai itkeä viisi minuuttia vanhemman sylissä ja rauhoittui ei itkuja tullut lainkaan. Eli nyt kannattaa kokeilla erilaisia tapoja, olisiko niistä hyötyä?

Hyvä ajatus kyllä olisi mennä hoitoon hieman ennen aamupalaa, että ehtii vaikka leikkiä ensin. Tsemppiä aamuihin, jotta kaikille jäisi parempi mieli!!!

 

Liian pitkään olit lapsen mukana hoidossa tutustumassa ja lapsi on alle 3v. Suositus on aloittaa pk 3 vuotiaasta ylöspäin. Tsempiä.

 

Kaikki lapset eivät totu siihen, että joutuvat eroon vanhemmistaan ja isoon ryhmään. Joku oirehtii jopa vuosia. Silloin ei haittaisi vaikka lapsi saisi kypsyä pienemmissä ympyröissä kauemmin. Jospa lapset saisivatkin sopivassa määrin totutella kodin ulkopuoliseen elämään ja toisiin lapsiin. Jollain tapaa kaikki tottuvat kaikkeen, mihin heidät lykätään, mutta kaikki eivät koskaan pidä tietyistä asioista.


Esim. ison lapsiryhmän meluisuus, sähläreiden ainainen sählääminen, tahattomatkin tönimiset ja satuttamiset, ainainen leikkien keskeytys pk:n rytmien takia... Ne stressaavat joitakin lapsia paljon.

 

Hyvästit ja selitykset kotona.
Vienti pöiväkotiin ja heippa. Äiti poistuu heti näköpiiristä.