päviäkoti alkanut - voi tätä itkun määrää

Minä olen ihmetellyt tuota, että mahdollisimman pikaiset heipat, sehän aiheuttaa vielä suurempaa ahdistusta sille lapselle, kun äiti vaan suurin piirtein viskaa lapsen päiväkodin ovista sisään ja katoaa. Itse näkisin parempana sen, että sinne päiväkotiin mentäisiin rauhassa ja äitikään ei katoaisi kuin pieru saharaan ja jätä lasta täysin yksin. Lapsikin kokee, että päiväkoti on jokin kamala juttu, kun ei äitikään siellä halua olla, vaan lähtee mahdollisimman nopeasti.

 

Tänään päätimme kokeilla päiväkotiin jäämistä niin, että menimme puoli tuntia ennen aamupalaa. Pikkusisko ja isosisko saivat jäädä yhdessä leikkimään yhteiseen tilaan ja vasta aamupalalla tytöt menivät eri huoneisiin. Tein muutoin ihan samat lähtörituaalit. En lyhentänyt hyvästejä, mutta eivät ne ole mielestäni turhan pitkätkään. Riisuttiin päällysvaatteet, mentiin leikkihuoneeseen, kerrattiin koska tulemme hakemaan, suukot ja heipat. Pieni niiskaus tuli tytöltä ja sitten isosiskon perään leikkimään. Hoitajien ja isosiskon mukaan meni päivä oikein hyvin. Pikkusisko oli saanut toimia apulaisena ja kaikkea muuta mukavaa oli kuulunut tuohon aamupäivään. Hakiessani oli taas vastassa iloinen päiväkotilainen, joka pulputen kertoili tapahtumista. Tuntuu mukavalta.

 

Tänään päätimme kokeilla päiväkotiin jäämistä niin, että menimme puoli tuntia ennen aamupalaa. Pikkusisko ja isosisko saivat jäädä yhdessä leikkimään yhteiseen tilaan ja vasta aamupalalla tytöt menivät eri huoneisiin. Tein muutoin ihan samat lähtörituaalit. En lyhentänyt hyvästejä, mutta eivät ne ole mielestäni turhan pitkätkään. Riisuttiin päällysvaatteet, mentiin leikkihuoneeseen, kerrattiin koska tulemme hakemaan, suukot ja heipat. Pieni niiskaus tuli tytöltä ja sitten isosiskon perään leikkimään. Hoitajien ja isosiskon mukaan meni päivä oikein hyvin. Pikkusisko oli saanut toimia apulaisena ja kaikkea muuta mukavaa oli kuulunut tuohon aamupäivään. Hakiessani oli taas vastassa iloinen päiväkotilainen, joka pulputen kertoili tapahtumista. Tuntuu mukavalta.

Hyvä Meillä auttoi kans silloin aikanaan tosi paljon se, että lähtötilanne oli ns. kiireetön (eli ei suoraan syömään/pihalle/aamupiirille), ja lapsella oli hetki aikaa rauhoittua ja leikkiä jotain pientä tai kuunnella satua.

 

Voi pikku raasua, minusta ei tuollaiseen kiduttamiseen olisi ei sitten millään!!! Miksi ne lapset pitää tehdä jos ei pysty sitä muutamaa vuotta antaa niille kunnon lapsuus kotona

Veikkaan, ettei tuo kovin yleistä silti ole. Meillä 3 v ja ei mitään tollasta. Tykkää tosi paljon päiväkodistaan, eikä itke kun sinne jättää. Lapset ovat erilaisia. Ja ap:han on ollut muutaman vuoden niiden kanssa kotona, jos lapsi kohta 3

Mutta olisihan tuo kauheaa :/...mutta kyllä tuo varmasti ohi menee, ap. En oikeen osaa auttaa, kun ei ole samaa tilannetta.

 

hyvästien jättö kannattaa aloittaa jo kotona. Kertoa sepustuksen ja hakemiset samalla kun menette päiväkotiin.
Riisut lapsen ja lähetät leikkeihin heipan saattelemana.

 

Hienoa, että käytät aikaa lapsesi hyvinvointiin ja mietit mikä on teille paras ratkaisu. Päiväkotinne kuulostaa myös hyvältä, kun sisarukset saavat olla yhdessä, jos on tarve ja videoita on nähtäväksi. Sujuvaa syksyä teille päiväkotiin ja töihin!

 

[QUOTE="Jenis";28915914]En tiedä onko tuo itkuisuus aina äidin läsnäolostakaan kiinni - esikoisen kohdalla käytiin siellä yhtenä päivänä yhdessä katselemassa paikkoja ja ulkoilemassa ehkä vartti, tokana päivänä jätin herran sinne yksin n. pariksi tunniksi, ja huuto oli ollut aivan valtavaa koko sen parintuntisen ajan. Ja oli jatkossakin aina lähtötilanteessa sen parin kk:n ajan.[/QUOTE]

Ei se oo aina äidistä kiinni. Lapsia on erilaisia ja toisia huudattaa vaikka ois suht lyyhyt tutustuminen ja nopea heippa aamusin. Kestää vaan se sopeutuminen.

 

Ei se oo aina äidistä kiinni. Lapsia on erilaisia ja toisia huudattaa vaikka ois suht lyyhyt tutustuminen ja nopea heippa aamusin. Kestää vaan se sopeutuminen.

Jep, sitä juuri itsekin kommentoin tuolla aiemmin - mulla on 2 lasta, joista toinen jäi aluksi hirveän huudon saattelemana päikkyyn ja toisella ei mitään ongelmaa. Riippumatta siitä mä itse tein.

 

Tyttö viihtyy hoidossa, löytää paljon kivaa tekemistä ja on lähtenyt kavereiden leikkeihin mukaan. Kuitenkin aamulla jää aina itkemään perään. Menee kyllä iloisena päiväkodille mutta pitää tiukasti kädestä kiinni eikä haluaisi päästää vanhempaa pois. Ollaan sovittu nyt reippaista ja lyhyistä aamuhyvästelyistä jolloin jätetään tyttö hoitajan syliin. Ikävältä tuntuu kun toinen itkee noin mutta kuulemma menee nopeasti ohi. Hakiessa on joka kerta ollut ihan iloisena leikkimässä muiden lasten kanssa, ilahtuu kun näkee vanhemman ja juoksee syliin. Reippaasti hakee tavaransa ja huutelee "hejdåt" muille. Kai nuo aamutkin kohta helpottavat kun pääsee kunnolla kuvioihin mukaan.

meillä ihan sama. lähtee hoitoon ihan reippaana ja ovesta sisään ja eteisessä iskee paniikki. sit vain hoitajan syliin, pusu ja moi nähdään pian. neljäntenä aamuna oli vain myrtsi ilme. ja kun iltapäiväl hakee pois ni toinen on ihan et ai pitääks täältä lähteä kotiin! ja kuulemma iloinen ja reipas lapsi hoidossa ja murhe unohtuu kun äiti häipyy.

 

[QUOTE="vieras";28917456]Minä olen ihmetellyt tuota, että mahdollisimman pikaiset heipat, sehän aiheuttaa vielä suurempaa ahdistusta sille lapselle, kun äiti vaan suurin piirtein viskaa lapsen päiväkodin ovista sisään ja katoaa. Itse näkisin parempana sen, että sinne päiväkotiin mentäisiin rauhassa ja äitikään ei katoaisi kuin pieru saharaan ja jätä lasta täysin yksin. Lapsikin kokee, että päiväkoti on jokin kamala juttu, kun ei äitikään siellä halua olla, vaan lähtee mahdollisimman nopeasti.[/QUOTE]

Nopeat ja nopeat. Monelle lapselle se on hankalaa että tuoja alkaa tehdä sitä tilannetta ja viivyttelee lähtöä. Ei lapsikaan sitte tiedä mitä tapahtuu. Paras on sellanen kiireetön mutta selkeä ja reipas tuominen+lähtö. Riisuminen, heipat ja lapsi hoitajille. Sen sijaan että jäädään sinne kun jos lapsi takertuu ja moneen kertaan vakuutellaan että tullaan hakemaan jne. Tätäkin näkee.

 

[QUOTE="åpoi";28915760]Klassinen virhe: äiti hoidossa mukana niin kauan että lapsi olettaa hoidon toimivan noin ite aiheutit tuon.
tottakai hpitajat kannustaa edes päin että ole vaan mutta kahvipöydässä päivittelevät näitä äitejä jotka tekevät lapsensa hoidon aloituksesta hel..ttiä. äidn ei ole tarkoitus olla hoidossa mukana 2 vko! Kaksi päivää korkeintaa. Ja näihin yleensä tulee mammat keuhkoamaan että
se meidän nicopetteri ja minttumaaria on niin arkoi ja hitaasti lämpeneviå ja tarvitsevat äidin vierelleen.
Äiti todellisuudessa ei vaan pysty luopumaan omanitsensä tarpeellisuudesta ja itkettää lasta luonnostaa.
Totuus satuttaa mutta katso peiliin ja mieti mitä teit väärin.[/QUOTE]

Samaa mieltä, miksi noin pitkä totutteluvaihe..aikoinaan käytiin poitsun kanssa kerran tutustumassa ja eka kuukausi lyhyempää päivää ja hyvin alkoi rullaamaan.

 

[QUOTE="åpoi";28915760]Klassinen virhe: äiti hoidossa mukana niin kauan että lapsi olettaa hoidon toimivan noin ite aiheutit tuon.
tottakai hpitajat kannustaa edes päin että ole vaan mutta kahvipöydässä päivittelevät näitä äitejä jotka tekevät lapsensa hoidon aloituksesta hel..ttiä. äidn ei ole tarkoitus olla hoidossa mukana 2 vko! Kaksi päivää korkeintaa. Ja näihin yleensä tulee mammat keuhkoamaan että
se meidän nicopetteri ja minttumaaria on niin arkoi ja hitaasti lämpeneviå ja tarvitsevat äidin vierelleen.
Äiti todellisuudessa ei vaan pysty luopumaan omanitsensä tarpeellisuudesta ja itkettää lasta luonnostaa.
Totuus satuttaa mutta katso peiliin ja mieti mitä teit väärin.[/QUOTE]

Tämä on niin bull shittiä! Täällä meillä suositusaika pienen lapsen hoitoon totuttautumiseen on 2 vkoa! Ja se ei lähde vanhemmista vaan nimenomaan on toive päiväkodin puolelta, että näin tehtäisiin. Minulla on kaksi lasta aloittanut hoidon n. 1v7kk iässä ja kokemusta kahdesta eri päiväkodista ja siellä toiveena oli molemmista, että olisi 2 vkon tutustumisjakso. Alkuun ollaan viikko joka päivä se pari tuntia lapsen kanssa hoidossa ja sitten toisella viikolla aletaan pikkuhiljaa jättämään lasta pidemmiksi ajoiksi sinne. Että älähän turhia länkytä.

Mutta joo, se voi olla hankalaa alkuun ja se tuntuu kamalalta. Meillä esikoinen sopeutui aika nopeasti mutta nuoremman kanssa oli aika paljon haasteita. Raskasta se oli jättää hysteerisenä itkevä lapsi sinne monta viikkoa putkeen mutta toisaalta sitten kun homma alkoi sujua, niin se alkoi sujua.