Meidän esikoinen jätti päikkärit 3 vuotiaana. Jäi silloin päivähoidosta kotiin. Nyt neiti on 4v ja saattaa joskus harvoin sammua esim. sohvalle iltapäivästä, jos on ollut touhukas aamupäivä ja edellisenä iltana nukkumaanmeno venynyt.
Keskimmäinen on se Neiti Probleema. Tyttö siirtyi pinnasängystä juniorisänkyyn 1,5 vuotiaana eikä ole osannut rauhoittua päikkäreille sen jälkeen. Saattaa usein sammua sohvalle, mutta nyt viime aikoina on yhä enemmän pysynyt jalkeilla, kiukutellut väsymystään, huutanut ja tapellut siskonsa kanssa. Mulla ei ole mahdollisuutta nukuttaa häntä, kun on tuo isosisko ja pienempikin "päivävirkku" talossa. Välillä on keinot todella vähissä, vaikka tiedän, että 2-vuotias tarvitsee ehdottomasti päiväunet - ainakin tunnin mittaset meidän tapauksessa.
Kuopus on pian 10kk ja nukkuu aika olemattomia päiväunia. Meillä on kesä katkaissut ulkona nukkumiset jokaisen lapsen kohdalla, talvet kyllä vedettiin unta palloon montakin tuntia (alle yksivuotiaina).
Omakohtainen kokemus kertoo alle 3-vuotiaan tarvitsevan kunnon päiväunet ja vielä 4-vuotiaskin saattaa tarvita reilun lepohetken. Toki riippuu paljon päivän aktiviteeteista ja siitä, onko lapsi hoidossa vai kotona. Kotioloissa nukutusseremoniat usein tahtoo mutkistua kun taas päiväkodissa otetaan mallia muista.
Että silleen.