Päiväkotilapsista tulee menestyjiä verrattuna kotona kasvatettuihin

Teistä ei vissiin kukaan lukenut ilta-lehteä?

 

Minusta on kummallista, että jotkut kotiäidit ei vie lapsia mihinkään sellaiseen paikkaan, missä näitä "menestystaitoja" täytyisi opetella, toiset on tosiaan ihan vain kotona sille kouluikään. Tarkoitan että ei perhekahviloissa käyntiä, ei kerhoa tai mitään. Joskus pääsevät leikkimään hesburgerin pallomereen tai käyvät sukulaislasten synttäreillä kerran vuodessa. Onhan kotona ehkä sisaruksia leikkikaverina, mutta minusta lapsen pitäisi n. 3-4-vuotiaana olla ihan jossain ryhmässä vaikka muutaman kerran viikossa, siinä iässähän nämä kerhot ym. alkavat. Pienempien kanssa voi käydä sitten perhekahviloissa ja niin edelleen. Kai niistä lapsista nyt tulee vähän "tyhmempiä" noissa jutuissa, jos ne pelkästään kotona pidetään 7-vuotiaaksi (kun kaikki ei vie edes eskariin).

Joo, siis toivottavasti tämä on harvinaista. Kyllähän lapsi sosiaalisia kontakteja tarvitsee, mutta ainakin täälläpäin siihen on erittäin hyvät mahdollisuudet ilman päiväkotiakin. Vaatii itetenkin äidiltä edes hiukan viitseliäisyyttä.

Vaan kun näitä äitejä oikeesti löytyy jotka eivät käy puistoissa eivätkä vietä aikaa koskaan hiekkalaatikollakaan, saat sit missään kerhoissa lasten kanssa, eivätkä kuskaa edes lapsia kerhoihin jossa lapset olisivat muiden joukossa.

Onneks nämä äidit eivät ole kuitenkaan se suurin sakki.

 

Minusta on kummallista, että jotkut kotiäidit ei vie lapsia mihinkään sellaiseen paikkaan, missä näitä "menestystaitoja" täytyisi opetella, toiset on tosiaan ihan vain kotona sille kouluikään. Tarkoitan että ei perhekahviloissa käyntiä, ei kerhoa tai mitään. Joskus pääsevät leikkimään hesburgerin pallomereen tai käyvät sukulaislasten synttäreillä kerran vuodessa. Onhan kotona ehkä sisaruksia leikkikaverina, mutta minusta lapsen pitäisi n. 3-4-vuotiaana olla ihan jossain ryhmässä vaikka muutaman kerran viikossa, siinä iässähän nämä kerhot ym. alkavat. Pienempien kanssa voi käydä sitten perhekahviloissa ja niin edelleen. Kai niistä lapsista nyt tulee vähän "tyhmempiä" noissa jutuissa, jos ne pelkästään kotona pidetään 7-vuotiaaksi (kun kaikki ei vie edes eskariin).

Joo, siis toivottavasti tämä on harvinaista. Kyllähän lapsi sosiaalisia kontakteja tarvitsee, mutta ainakin täälläpäin siihen on erittäin hyvät mahdollisuudet ilman päiväkotiakin. Vaatii itetenkin äidiltä edes hiukan viitseliäisyyttä.

Mä voin heti sanoa tuttavapiiristäni 2 tapausta jotka näin toimii, eli ovat kotona eivätkä käy missään muualla kuin ehkä kavereilla ja sukulaisilla joskus kylässä. Ja mulla on tosi vähän perheellisiä tuttuja kumminkin. Itsekin olen kotiäiti ja onneksi meidän kunnassa on paljon kaikkea toimintaa kotona oleville lapsille (mm. kirjaston satutunnit, perhekahvilatoiminta, leikkiryhmätoiminta ym.), en tiedä miten paljon näitä muissa kunnissa sitten järjestetään.

 

Ottamatta kantaa päiväkoti/kotihoito juttuun suoraan, niin miten lapsi oppii sosiaalisen kanssakäymisen, mikäli hän on vaan kotona ennen ku aloittaa koulun?

Tosta IamWeaselin kirjotuksesta tuli kysymys mieleen.

Minä en huomannut edes ajatella koko asiaa esikoisen kohdalla. Olimmehan kuitenkin tekemisissä ihmisten kanssa (jopa minä erakko ) Lastenhoitoapua oli kyllä sitä varten, jos me vanhemmat sitä apua tarvimme, mutten älynnyt ajatella, että hoitoa tarvittaisiin lapsen sosiaalisten taitojen vuoksi. Nyt on poika yläkoululainen, hyvin pärjäävä teini, joka osaa ottaa muut huomioon. On tosin kotonaviihtyvää sorttia, mutta en luule, että se päiväkodin "puutteesta" johtuu, enemmän siitä, että on äitiinsä tullut.

 

Ottamatta kantaa päiväkoti/kotihoito juttuun suoraan, niin miten lapsi oppii sosiaalisen kanssakäymisen, mikäli hän on vaan kotona ennen ku aloittaa koulun?

Tosta IamWeaselin kirjotuksesta tuli kysymys mieleen.

Kaipa se on perheen koosta ja vanhemmista kiinni. Tai sitten ihan vaan luonteesta.
Itsellä on esimerkkinä 7v joka on eskarissa, ihan mielettömän sosiaalinen ja puhelias aina ollut, eikä mitään ongelmaa tulla toimeen toisten lasten kanssa.

Sitten on 6v, joka aloittaa eskarin ens syksynä. Lukee, kirjoittaa, siis osaa melkein eka luokkalaisten asiat, ja saisi mennä ilman eskaria suoraan ekalle, MUTTA sosiaalisten taitojen takia eskari on välttämätön.

Ja kotihoidossa olleet molemmat.

 

Ottamatta kantaa päiväkoti/kotihoito juttuun suoraan, niin miten lapsi oppii sosiaalisen kanssakäymisen, mikäli hän on vaan kotona ennen ku aloittaa koulun?

Tosta IamWeaselin kirjotuksesta tuli kysymys mieleen.

Minä en huomannut edes ajatella koko asiaa esikoisen kohdalla. Olimmehan kuitenkin tekemisissä ihmisten kanssa (jopa minä erakko ) Lastenhoitoapua oli kyllä sitä varten, jos me vanhemmat sitä apua tarvimme, mutten älynnyt ajatella, että hoitoa tarvittaisiin lapsen sosiaalisten taitojen vuoksi. Nyt on poika yläkoululainen, hyvin pärjäävä teini, joka osaa ottaa muut huomioon. On tosin kotonaviihtyvää sorttia, mutta en luule, että se päiväkodin "puutteesta" johtuu, enemmän siitä, että on äitiinsä tullut.

Just ite kirjotit et te olitte tekemissä ihmisten kans eli lapsi ei ollut vain kotona ja sitä mä tarkotin ku niitäkin lapsia vaan läytyy joilla ei ole perheen ulkopuolisia kontakteja kuin korkeintaan ne muutamat synttärit vuodessa jossa on jonkun toisen lapsen kanssa tekemisissä.

Onhan se selvä asia myös että lapsi tarvitsee myös toisen lapsen kanssa touhuamista kasvunsa aikana, ei ne pelkät aikuiset lapsille riitä.

Vai riittääkö lapselle pelkästään kanssakäyminen aikuisen kanssa, kun ajatellaan lapsen kehitystä?

 

Just ite kirjotit et te olitte tekemissä ihmisten kans eli lapsi ei ollut vain kotona ja sitä mä tarkotin ku niitäkin lapsia vaan läytyy joilla ei ole perheen ulkopuolisia kontakteja kuin korkeintaan ne muutamat synttärit vuodessa jossa on jonkun toisen lapsen kanssa tekemisissä.

Onhan se selvä asia myös että lapsi tarvitsee myös toisen lapsen kanssa touhuamista kasvunsa aikana, ei ne pelkät aikuiset lapsille riitä.

Vai riittääkö lapselle pelkästään kanssakäyminen aikuisen kanssa, kun ajatellaan lapsen kehitystä?

En minä voi sellaista tietää. Ehkä ajattelen tuosta hoitoasiasta eritavalla kuin moni, kun ajattelen että se on aikuisten tarpeitten vuoksi olemassa, enkä toisaalta tunne ketään, joka olisi kotonaan umpiossa eikä tekemisissä muitten kanssa. Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, vastausta en vaan tiedä =)

 

Just ite kirjotit et te olitte tekemissä ihmisten kans eli lapsi ei ollut vain kotona ja sitä mä tarkotin ku niitäkin lapsia vaan läytyy joilla ei ole perheen ulkopuolisia kontakteja kuin korkeintaan ne muutamat synttärit vuodessa jossa on jonkun toisen lapsen kanssa tekemisissä.

Onhan se selvä asia myös että lapsi tarvitsee myös toisen lapsen kanssa touhuamista kasvunsa aikana, ei ne pelkät aikuiset lapsille riitä.

Vai riittääkö lapselle pelkästään kanssakäyminen aikuisen kanssa, kun ajatellaan lapsen kehitystä?

En minä voi sellaista tietää. Ehkä ajattelen tuosta hoitoasiasta eritavalla kuin moni, kun ajattelen että se on aikuisten tarpeitten vuoksi olemassa, enkä toisaalta tunne ketään, joka olisi kotonaan umpiossa eikä tekemisissä muitten kanssa. Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, vastausta en vaan tiedä =)

=)

 

Minusta kuullostaa hölynpölyltä.
Siskokin on ollut kotona ja on korkeasti koulutettu ja samoin mun serkut ja siskon kaverit.
Eiköhän siihen vaikuta ihan muut asiat.

 

Teistä ei vissiin kukaan lukenut ilta-lehteä?

Sä taidat lukea vähän liikaakin

 

Menestyvä. Mikä oli menestyvän määritelmä tässä tutkimuksessa?

Minusta esim. korkea koulutus ei ole sama kuin menestys. Mukava mies ja kivat lapsetkaan eivät minulle täytä menestyksen määritettä. Minulle menestys on sitä, että on ammatissaan huipulla ja tunnettu laajasti. Ok, henkilökohtainen menestys voi olla just korkeakoulututkinto, talo ja perhe, mutta noin niinkuin laajemmassa skaalassa se on aika "tavallista".

 

Tiedättekö, mitä se menestyminen voi maksaa, jos sinne hoitoon lähdetään kovin varhain? Varhainen kiintymyssuhde on elämän perusta.

 

Teistä ei vissiin kukaan lukenut ilta-lehteä?

Sä taidat lukea vähän liikaakin

Samaa mieltä, kannattas varmaan välillä lukea vaikka ihan asialehtiäkin Mä rakastan näitä ihmisiä jotka pohjaa "viisautensa" iltapäivälehtiin tai seiskaan, ja sitten ovat aina oikeessa koska sen on lukenut siellä..

 

Teistä ei vissiin kukaan lukenut ilta-lehteä?

Sä taidat lukea vähän liikaakin

Samaa mieltä, kannattas varmaan välillä lukea vaikka ihan asialehtiäkin Mä rakastan näitä ihmisiä jotka pohjaa "viisautensa" iltapäivälehtiin tai seiskaan, ja sitten ovat aina oikeessa koska sen on lukenut siellä..

Just joo,sori jos nyt vain löin totuuden tiskille,kuten sen myös sinusta huomaa :hug:

 

Teistä ei vissiin kukaan lukenut ilta-lehteä?

Sä taidat lukea vähän liikaakin

Samaa mieltä, kannattas varmaan välillä lukea vaikka ihan asialehtiäkin Mä rakastan näitä ihmisiä jotka pohjaa "viisautensa" iltapäivälehtiin tai seiskaan, ja sitten ovat aina oikeessa koska sen on lukenut siellä..

No lyöpä itse sitä ehtaa faktaa tiskiin, et säkään itsestäs kovin fiksua kuvaa anna kun et osaa kuin nauraa rätkättää.

 

Sellaista tutkimusta käytiin läpi yhdellä luennolla missä tuota ilmiötä oli tarkasteltu lähemmin.
Yksi selittävä syy on se että vanhempien koulutustaso on usein yhteydessä siihen kuinka pienenä lapsi aloittaa päiväkodissa. Korkeasti koulutetut laittavat lapsensa huomattavasti nuorempina tarhaan kuin matalasti koulutetut ja täysin koulutusta vailla olevat vanhemmat.
Ja senhän kaikki tietävät että kun pärjäämistä mitataan koulutuksen, palkkatason ja työssä menestymisen kautta niin silloin on valtavan todennäköistä että lapsi valitsee vanhempiensa tien.
Jos vertailtiin lapsia jotka olivat aloittaneet ihan eri ikäisinä päiväkodin mutta joiden vanhemmilla oli samanlainen sosiaalinen ja taloudellinen status niin lasten pärjäämisessä aikuiselämässä ei ollut eroja.
Eli edelleen on olennaista mitä siellä kotona on eikä se milloin pk aloitetaan.

 

Ja kyllä mä sitä juttua yritin netistä hakea,mutta en löytänyt :|

 

hahhahhahhaaaa.... uskoo ken tahtoo.

 

Samoin voisi sanoa että
- alkoholistien lapsista tulee luuseeita
- työttömien lapsista tulee laiskoja ja syrjäytyneitä
Maailma ei ole mustavalkoinen yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää se.

 

Samoin voisi sanoa että
- alkoholistien lapsista tulee luuseeita
- työttömien lapsista tulee laiskoja ja syrjäytyneitä
Maailma ei ole mustavalkoinen yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää se.

Aivan. Mutta ehkä tämäkin johtuu ihan siitä, että niin paljon toitotetaan sitä kotiäitiyden paremmuutta, ihan kuin se ketään autuaaksi tekisi. On paljon sellaisia kotiäitejä, jotka ihan oikeasti vaan on siellä kotona lasten kanssa. Minusta hyvään lastenkasvatukseen kuuluu myös lapsen sosiaalistaminen, ei lapsi opi ryhmätoimintaa ja sääntöjä pelkästään kotona olemalla. Tähän vanhemmat vastaa, että oppiihan se koulussa. Juu kyllä, mutta siinä alkuun voi muut katsoa lasta vähän kieroon, että mikä tuo luulee olevansa jos siellä ollaan ensimmäisenä jonossa vinkumassa mullenytheti. Ruokailut on erilaisia kuin kotona ja niin edelleen. On ainakin mun mielestä parempi, että lapsi oppii näitä taitoja pikkuhiljaa, kuin että pamautetaan kertaheitolla kaikki nenän eteen opittaviksi, varsinkin kun se koulun aloittaminen on jo todella suuri muutos itsenäistymisen kannalta.

 

koska lapsesta joka laitetaan päiväkotiin suurimmaksi osasta lapsuutta, tuntuu että vanhemmat eivät rakasta. Näinollen hänelle kehittyy narsistinen persoonallisuushäiriö, ja tässä häiriössähän on tyypillistä menestys muiden tunteista tai muista välittämättä. Eletään vain omaa napaa ajatellen.

No mutta taitaa olla luonteesta kiinni ja kasvatuksesta tapahtui se sitten kotona tai hoidossa. Ja tottakai päivähoidosta suhteessa enemmän menestyjiä tulee, koska enemmän siellä on lapsia kun kotihoidossa.

 

koska lapsesta joka laitetaan päiväkotiin suurimmaksi osasta lapsuutta, tuntuu että vanhemmat eivät rakasta. Näinollen hänelle kehittyy narsistinen persoonallisuushäiriö, ja tässä häiriössähän on tyypillistä menestys muiden tunteista tai muista välittämättä. Eletään vain omaa napaa ajatellen.

No mutta taitaa olla luonteesta kiinni ja kasvatuksesta tapahtui se sitten kotona tai hoidossa. Ja tottakai päivähoidosta suhteessa enemmän menestyjiä tulee, koska enemmän siellä on lapsia kun kotihoidossa.

Niin ja kotona kasvatetuista mammanpojista tulee aivan totaalisen uusavuttomia,jotka eivät osaa edes perunoita keittää

 

Itse en katso menestymiseksi taloudellista tasoa tai koulutusta. Voi hyvinkin olla, että tilastollisesti päiväkotilapset käyvät enemmän kouluja yms koska heidät on siihen rumbaan laitettu usein jo hyvinkin pieninä. On silti paljon kotihoidettuja lapsia, joitten vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja sitä myöten lapset saavat senkin mallin.

 

Mä olin kotona 5v. asti sen kyllä huomaa.

 

Hmm... mä olin tasan yhden päivän lastentarhassa 6-vuotiaana ja kieltäydyin menemästä toista kertaa. Ilmankos musta ei mitään tullutkaan, en hankkinut edes akateemista loppututkintoa. Tosin systeri hankki ja on menestynyt elämässään, vaikkei ollut edes sitä yhtä päivää lastentarhassa.

Mutta... kyllä musta tuossa ap:n mainitsemassa jutussa voi olla perääkin. Ihan vaan sen takia, että ajat ovat muuttuneet. Mä teen nykyään paljon etätöitä ja päivällä käyn koiran kanssa lenkillä. Taloyhtiöiden pihat ammottavat tyhjyyttään, samoin leikkipuistot. Lapsia ei näy missään. Omassa lapsuudessani ja vielä likankin lapsuudessa 80-luvulla oli erittäin poikkeuksellista, että taloyhtiön pihassa ei ollut ketään. Aikaisemmin lapset siis oppivat sosiaalisia taitoja ihan kotinurkilla eikä tarvinnut mennä perhekerhoihin tms paikkoihin tavatakseen muita lapsia.