Päivähoito?

Hei!

Onko muita tilanteessa missä jo juuri ja juuri yhdeksän kuukauden ikäinen vauva joutuu menemään päiväkotiin?. Itselläni tämä on edessä keväällä ja toisaalta nyt jo kauhistuttaa... tietysti itseäni tuo enemmän kirpaisee kuin poikaa joka muutenkin tykkää paljon ihmisistä. =)

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia päivähoidon aloittamisesta, sekä positiivisia että negatiivisia

:hug:

 

meillä tyttö on menossa 11kk ikäsenä päiväkotiin isoveljensä kanssa. Eikä mua jänskätä oikeastaan yhtään. Esikoinen oli aika tarkkaan 1v. kun päiväkotiin meni ja hyvin lähti sujumaan. Nyt kyselee päivittäin, että millonka taas pääsee hoitoon.

 

Meillä kans tilanne, että toukokuussa joutuu vauva päivähoitoon ja ikää on sillon just 9 kk.. Meinaa äitiä hirvittää :'( . Nyt jotenki sellaset fiilikset, että miten voin luottaa, että mein neitiä siellä hyvin hoidetaa.. Ja vieläku on tuo hoitopaikka auki vielä, että millasen paikan saa..

 

meillä on poika menossa about kuukauden päästä ja on tuolloin noin 10kk. Luulen että äitiä itkettää enemmän kuin poikaa :'( Poika on kovin kiinnostunut muista lapsista. Kotona olisi mukava olla,mutta töihin paluuseeni on kaksi syytä. Taloudellinen ja se että poika saa seuraa. Kuvitteellista ehkä,mutta luulen että välillä tylsistyy kotona kanssani. :/ Tottakai ikävä on kova ja varmasti itken ainakin ensimmäisen viikon hoitoon viedessä...

 

:hug:

 

Luulen että äitiä itkettää enemmän kuin poikaa :'( Poika on kovin kiinnostunut muista lapsista. Kotona olisi mukava olla,mutta töihin paluuseeni on kaksi syytä. Taloudellinen ja se että poika saa seuraa. Kuvitteellista ehkä,mutta luulen että välillä tylsistyy kotona kanssani. :/ Tottakai ikävä on kova ja varmasti itken ainakin ensimmäisen viikon hoitoon viedessä...

Samalta tuntuu täällä! Poika aloittaa tarhan tammikuun alussa, silloin melkein 10 kk. Ajattelen, että ihan hyvä aloittaa nyt, sekä lapselle että minulle. Tarhatädit vaikutti oikein mukavilta ja aloitetaan hissukseen eli tunti tarhassa oloa lisää joka päivä.

Päivitetäänpä tätä kysymystä, kun on kokemuksia jakaa!? :wave:

 

Poika oli 8,5kk, kun palasin töihin. Jännitin etukäteen kovasti ja valvoin öitäkin- turhaan. Meillä poika on tosin mummolla ja mies tulee jo iltapäivällä kotiin ja ottaa täyden hoitovastuun pojasta. Luulen, että pehmeän laskun- lyhyiden hoitopäivien ja täyden huomion saaminen- on tehnyt meillä sen, että eroahdistus ei näy millään lailla (olin varautunut kitinäiltoihin). Äidillä eroahdistusta sitäkin enemmän ja pelkäsin, ettöä anopin kanssa olisi heti sukset ristissä, jos ei tee kaikkea niin pikkutarkasti tavalla, johon kullannuppumme on tottunut, mutta hyvin on mennyt. Väsyttää tietysti, kun on monessa paikassa oltava langat käsissä, mutta myös työyhteisön aikuisseura on yllättävän tervetullutta! tsemppiä teille kaikille, kyllä se siitä! Käykää etukäteen ajan kanssa tutustumassa lapsen kanssa hoitopaikkaan ja samoihin aikatauluihin totuttaminen ja ottakaa jokin siirtymäjutsku mukaan turvaa tuomaan ( nunnu, nalle tms,.) ja myös isin ja äitin valokuva voi auttaa ikävän käsittelyssä, kuulemma.

 

Meillä aloitettiin päivähoito 9.5kk ikäisenä perhepäivähoitajalla. Poika sopeutui erittäin nopeasti hoitoon. Poika oli kyllä tottunut muihin ihmisiin (isovanhemmat, muut vieraat, lyhyitä hoitopäiviä mummulassa). Aluksi nukuttiin parit päikkärit, mutta aika pian siirryttiin yksiin päiväuniin. Kotona oli syöty lähinnä purkkiruokaa, mutta ei ongelmia pph:n kotiruokaan siirtymisestä. Poika tosin on aina syönyt hyvin ja paljon. Me toimme mukanamme joka päiväksi yhden purkkiruoan, jotta poika sai myös toisen lämpimän ruuan hoidossa. Hoitoaika oli pitkä 7-17. Omat lelut pistettiin mukaan, mutta niitä ei koskaan tarvittu: hoitopaikassa löytyi ihan riittävästi autoja, autoja ja autoja... Isä kävi tutustumassa pojan kanssa 2 kertaa etukäteen. Toisella kerralla 4h, johon kuului päiväunet hoidossa.

1v3kk siirryttiin päiväkotiin kesälomien jälkeen (3 päivän kevennetty tutustuminen). Päiväkodissa on ollut vieläkin mukavampaa, enemmän virikkeitä. Enää ei kannata kuvitella tekevänsä lapsellensa palveluksen ja hakevansa hänet tuntia, paria aikaisemmin. Poika suorastaan suuttuu, jos kotiin pitäisi lähteä ja leikkikaverit jäävät vielä hoitoon. Viikonloppuisin toki pitää sekä aiti että isä olla leikkikaverina, yhtäaikaa ja äksönin tarve on valtaisia.

 

Yleensä tuon ikäinen on päikkärissä se nuorin ja saa varmasti erikoishuomiota hoitajilta.. suurimmalla osalla tämän ikäisistä hoidon aloitus sujuu ihan kivasti! Toivottavasti ryhmä on tarpeeksi pieni ja hoitajat mukavia.. toivottavasti jaat kokemuskia kanssamme taas kun hoito on aloitettu..kiva kuulla miten menee..

Äidille se hoidon aloitus tulee todennäköisesti olemaan kovempi paikka kuin lapselle... :hug:

Omia kokemuskia ei ole oman lapsen kohdalla, mutta pk:ssa olen ollut töissä ja meillä on pienet sopeutuneet yleensä aika hyvin.. meillä pieni 20-paikkanen pk ja pienet on aina olleet hoitajien ja muiden lasten silmäteriä. Päikkäreitä on pystyny hyvin nukkumaan myös ulkona...

 

Meillä aloitettiin päivähoito 9.5kk ikäisenä perhepäivähoitajalla. Poika sopeutui erittäin nopeasti hoitoon. Poika oli kyllä tottunut muihin ihmisiin (isovanhemmat, muut vieraat, lyhyitä hoitopäiviä mummulassa). Aluksi nukuttiin parit päikkärit, mutta aika pian siirryttiin yksiin päiväuniin. Kotona oli syöty lähinnä purkkiruokaa, mutta ei ongelmia pph:n kotiruokaan siirtymisestä. Poika tosin on aina syönyt hyvin ja paljon. Me toimme mukanamme joka päiväksi yhden purkkiruoan, jotta poika sai myös toisen lämpimän ruuan hoidossa. Hoitoaika oli pitkä 7-17. Omat lelut pistettiin mukaan, mutta niitä ei koskaan tarvittu: hoitopaikassa löytyi ihan riittävästi autoja, autoja ja autoja... Isä kävi tutustumassa pojan kanssa 2 kertaa etukäteen. Toisella kerralla 4h, johon kuului päiväunet hoidossa.

1v3kk siirryttiin päiväkotiin kesälomien jälkeen (3 päivän kevennetty tutustuminen). Päiväkodissa on ollut vieläkin mukavampaa, enemmän virikkeitä. Enää ei kannata kuvitella tekevänsä lapsellensa palveluksen ja hakevansa hänet tuntia, paria aikaisemmin. Poika suorastaan suuttuu, jos kotiin pitäisi lähteä ja leikkikaverit jäävät vielä hoitoon. Viikonloppuisin toki pitää sekä aiti että isä olla leikkikaverina, yhtäaikaa ja äksönin tarve on valtaisia.

Tähän pakko kommentoida, että kyllä se on aina lapselle suuri palvelus jos hoitopäivä on lyhyempi. Toki lapselle voi olla vaikea hyväksyä jos haet hänet eri tilanteesta kuin on tottunut (jos esim. hate sisältä ja yleensä haet ulkoa) ja lapsi protestoi lähtöä itkulla ja "kiukuttelulla".

Pienten päivät hoidossa ovat usein todella pitkiä, joten aina vaan kun on mahdollista niin kannattaa päiviä lyhentää!!!

 

Meillä aloitettiin hissukseen tarhaharjoittelua. Poju nyt 10 kk, ei vierasta juurikaan, rauhallinen jannu. Mutta kas, lieneekö päiväunienkin vähyys haitannut, mutta tuntia pitempään ei ekoina hoitopäivinä siellä aikaa mennyt. Pakko on äidin joskus töihin mennä. Yritettiin sekä aamu- että iltapäivää, mutta sattui unien vähäisyys kai haittaamaan, haroi silmiään väsymyksestä. Ei ole kovin säännöllinen päivänukkuja tää meidän poju.

Itku tuli, ja hoitajan sylissä vain viihtyi. Tulin hakemaan siis heti tunnin jälkeen, vaikka tarkoitus oli joka päivä pidentää +1h. Ymmärrän tietenkin, ettei hoitajien syli ole pelkästään minun lastani varten, mutta tuntuu hassulta, ettei enempää apuja sieltä päin tulisi. Selvästikään ei vierasta, on vain väsynyt, muttei vieraassa paikassa saa unta.

Milloin ja miten kummassa saadaan täysihoitopäivä pulkkaan? Onko vinkkejä antaa kokeneemmilla?

 

Meillä aloitettiin hissukseen tarhaharjoittelua. Poju nyt 10 kk, ei vierasta juurikaan, rauhallinen jannu. Mutta kas, lieneekö päiväunienkin vähyys haitannut, mutta tuntia pitempään ei ekoina hoitopäivinä siellä aikaa mennyt. Pakko on äidin joskus töihin mennä. Yritettiin sekä aamu- että iltapäivää, mutta sattui unien vähäisyys kai haittaamaan, haroi silmiään väsymyksestä. Ei ole kovin säännöllinen päivänukkuja tää meidän poju.

Itku tuli, ja hoitajan sylissä vain viihtyi. Tulin hakemaan siis heti tunnin jälkeen, vaikka tarkoitus oli joka päivä pidentää +1h. Ymmärrän tietenkin, ettei hoitajien syli ole pelkästään minun lastani varten, mutta tuntuu hassulta, ettei enempää apuja sieltä päin tulisi. Selvästikään ei vierasta, on vain väsynyt, muttei vieraassa paikassa saa unta.

Milloin ja miten kummassa saadaan täysihoitopäivä pulkkaan? Onko vinkkejä antaa kokeneemmilla?

Mikä siis on ongelma; lyhyet unet päiväkodissa, itkuisuus? Minusta tunti päiväkodissa on lyhyt aika totutteluun, mutta kyllähän lapselta menee hetki aikaa tottua uusiin hoitajiin.

Meillä oli aluksi päiväkodissa unet liian lyhyet (vain 1h). Hoitajat ratkaisivat ongelmaa aluksi siirtämällä meidän mukulan nukkumaan eri huoneeseen kuin muut. Kun unet paranivat, niin poika siirtyi takaisin muiden seuraan. Tähän meni meillä ehkä 1kk aikaa.

 

Mikä siis on ongelma; lyhyet unet päiväkodissa, itkuisuus? Minusta tunti päiväkodissa on lyhyt aika totutteluun, mutta kyllähän lapselta menee hetki aikaa tottua uusiin hoitajiin.

Ongelma oli se, että päiväunia ei malttanut nukkua vieraassa paikassa. Lisäksi nyt viikko takaperinkin jo katsoen, luulen, ettei hoitohenkilökunta ollut valmis vielä pitämään pitempään, kun itki kovin. Eivät kai halunneet säikäyttää liiaksi! Nyt aloitin osittain työt ja alkaa mennä hoidossakin paremmin. Varmaan oli meille parempi aloittaa noin hissukseen, kun on ollut kotihoidossa koko ajan.

Kun lähden pois, itkee kyllä, mutta tyyntyy hoitajien hoidossa ja malttaa jopa jäädä lattialle toisten vauvojen seuraan. Oikein ilokseni katselin, kun tulin puolelta päivin hakemaan pois ja poika niin tyytyväisenä ja nauravaisena seurasi toimintaa! Tää on hyvä juttu! Pyrkiytyy kuulemma tomerasti toisten seuraan, eikä tyydy olemaan yksikseen tarkkailijana.

 

Kun lähden pois, itkee kyllä, mutta tyyntyy hoitajien hoidossa ja malttaa jopa jäädä lattialle toisten vauvojen seuraan. Oikein ilokseni katselin, kun tulin puolelta päivin hakemaan pois ja poika niin tyytyväisenä ja nauravaisena seurasi toimintaa! Tää on hyvä juttu! Pyrkiytyy kuulemma tomerasti toisten seuraan, eikä tyydy olemaan yksikseen tarkkailijana.

No toihan kuulostaa jo hyvältä, pikkuinen on alkanut tottua uuteen hoitopaikkaansa ja seura kelpaa.

Meille selvisi eilen, että meidän 1v8kk pojalla oli ollut päiväunilla itkeskelyä. Viimeksi ongelmia oli siis lähes puoli vuotta sitten. Onneki siihen oli auttanut päiväkodista löytynyt unilelu. Harmitti vaan niin kovasti, että en ollut itse pistänyt unihauvaa mukaan päiväkotiin. Meillä poika on tosin vasta viimeisen kuukauden aikana alkanut kotona kiinnostua pehmoleluista ja niitä on etsitty kainaloon nukkumaan mennessä. Tänään poika meni hoitoon innoissaan puristaen pehmokoiraa kainalossa ja hetihän sitä esiteltiin hoitajille...

 

Hoitajat vinkkasivat, että unilelu kannattaa tuoda mukaan. Muistin sen nyt viedä, vaikka poika ei itse siitä näytä yhtään perustavan. Hoitajat sanoivat, että on tärkeä kodin ja oman sängyn hajun takia.

On muuten tosi suloista seurata noiden pikkaisten touhuja tarhassa! AP:lle terkkuja, että eiköhän se teilläkin mene ihan kivasti. Tosin heti toka viikolla jo sairaspäivä, kun poju sai nuhakuumeen... No, se kai on ihan väistämätöntä eka vuosina.

 

Kerronpa tähän jatkoa, että hyvin on tarha lähtenyt käyntiin. Toinen viikko mentiin puolipäiväisesti, seuraavalla viikolla klo 16 asti. Nyt pari päivää on menty sinne täyteen päivään eli viiteen. Ihan hyvin on poika pärjännyt pitemmänkin päivän, kun malttaa jo nukkua useammat päikkärit. Nukkuu paremmin kuin kotona, tarha on kuitenkin rankka työpäivä näköjään pikkuisillekin.

Alkaa selvästi viihtymään, huomaan jo aamulla sinne viedessä, kuinka mieluista on nähdä muut lapset. Kotona huomaan sen eron, että liikkuu aktiivisemmin. Ilmeisestikään ei kotona yksin ainoana lapsena saa tarpeeksi virikkeitä, vaikka kuinka leikitän, liikutan ja hassutan. Muiden lasten seura kuitenkin paljon mielenkiintoisempaa. Vauvaryhmässä muut lapset on kuta kuinkin samanikäisiä, noin vuoden vanhoja.

Huono puoli, että kaikki pöpöt iskee päälle! Nuhaa ja yskää. Pelkään, että alkaa tautikierre.. Nyt ollaan kotona potemassa kolmannen kerran kuumetta.

 

No niin, tarha on aloitettu ja ikää on juuri ja juuri se yhdenksän kuukautta. Poika on 10 pv/kk tarhassa eli noin 2-3 pv viikossa. Tämä ihan järjestelysyistä ja tarvetta ei enempään ollut. Kaksi päivää meni tällä viikolla ja hienosti oli sujunut. Ei ollenkaan ollut hakenut vanhempia. Poika viihtyy muutenkin hyvin vieraiden seurassa ja tykkää kovin muista lapsista. Päiväunet on nukkunut noin 2 tunnin mittaisina ja ruoka maittaa. Taisi äiti turhaan pelätä tuota aloittamista. Ja täytyy myöntää että ei äidistäkään niin pahalta tuntunut. Ensimmäisenä päivänä pojan vein seitsemäksi tarhalle ja annoin vaan pusun poskelle ja sanoin et isi hakee välipalan jälkeen pois. En jäänyt sen kummemmin heipattamaan ym. Eli positiivinen kokemus tuokin oli Toivottavasti myös muilla aloittavilla menee hyvin nuo ensipäivät. :wave:

 

Meillä aloittaa pikkupoikaset päiväkotiuransa huhtikuun alussa ja kyllä sydäntä särkee :'(
Kuopus on just silloin täyttänyt 9 kk ja keskimmäinen on 2v4kk. Pääsevät ainakin näillä näkymin samaan ryhmään, joten on toinen toisestaan turvaa :heart: Tiedetään vasta puolen kuun maissa mihin päiväkotiin lapset pääsevät... sit päästään toivottavasti jo tutustumaan!
Eli kokemusta ei vielä ole kuin esikoisen (aloitti päiväkodin 2.5 v) ajoilta ja se onnistui kyllä tosi hienosti... nää pikkupoikaset on vaan niiiiiin paljon pienempiä!
Kuopus muuten vielä tissittelee ja olen nyt tietoisesti alkanut vähentämään päiväimetystä. Tarkoituksena on, että lapset on 3 pvä/vko päiväkodissa.

 

Mun pitääs kans mennä pian töihin...yritin saada pph:n töitä mut ei ollut tarvetta..joten nyt pitää miettiä pikkuiselle hoitopaikkaa....mummolaan voisin viedä joksikin aikaa ja kun neiti edes reilun vuoden niin etsiis perhepvähoitopaikan tai päiväkotiin....????

Surettaa kyllä jättää pikkuinen...ois niin ihana hoitaa ite.... :'( Mutta ei muuta vaihtoehtoa.....