Päihteet ja lapset

Lapsi kärsii aina siitä kun vanhemmat käyttävät päihteitä, puolusteli käyttöä sitten millä tahansa.

Minulla oli juoppo isä. Äitinikin joskus ryyppäsi kun ei kestänyt isän juopottelua. En edes viitsi kertoa mitä kaikkea olen elämäni aikana joutunut näkemään ja kokemaan. Kukin voi itse arvailla jos haluaa. Mutta hyvin hyvin rikkovaa koko lapsuusaikani oli. Ja edelleen joudun kantamaan lapsuuden kauhukokemuksista ja turvattomuuden tunteesta johtuvaa ahdistusta aika ajoin, vaikka ikää on jo lähes 40 v. Moni varmaan on kokenut samaa ja tietää mistä puhun.

Kannattaa muistaa aina se että lapsi ei voi vaikuttaa aikuisen ihmisen valintoihin, mutta aikuinen sentään voi. Aikuisen tulisi kyetä kantamaan vastuu ja takaamaan lapselle turvallinen elämä. Tähän ei päihtynyt ihminen kykene, oli päihde mikä tahansa. Lapsen täytyy saada elää lapsen elämä jotta hänen siipensä kantaisivat aikuisuudessa ja kestäisivät kaikenlaiset vaikeudet mitä elämä itsessään, ihan ilman päihteitäkin, tuo tullessaan.

Toivottavasti te tulevat ja nykyiset äidit ja isät osaatte kantaa vastuunne. Olette myös mallina lapsillenne. Kuka äiti tai isä haluaa että lapsesta tulee juoppo tai narkomaani? En usko että kukaan.

 

Asiaa, olen täysin samaa mieltä.
Kauhistuttaa tuo erittäin suvaitseva asenne huumeisiin.
Kiitos asiallisesta mielipiteestäsi.Käy tällä palstalla järkijätkiäkin.

 

Niin. Eikö äitikään silloin, kun ei juonut pystynyt takaamaan turvallista tunnetta lapsilleen. Vai joiko hän useinkin ja/tai lasten läsnä olessa. Itse olen samaa mieltä, kuin sinäkin. Mutta mieheni vaan on "viinaan menevä". Alkaa olla raja, että pitäisi lähteä rohkeus vaan puuttuu. Ei niinkään pelko jaksamisesta lasten kanssa, olenhan ollut tähänkin asti melkein kuin yh:ja, mies kun on yksityisyrittjä/liikkeenharjoittja miten sen nyt sanokaan ja työnarkomaani pahimmasta päästä. Mutta vapaa aika on hänen, silloin juodaan kun haluttaa ja miten paljon on vain hänen käsissään. Enemmänkin pelottaa talous, itse olen kotihoidontuella vielä muutaman vuoden. No jokainenhan rakentaa elämänsä itse ja tekee virheensä itse. Kunhan vain lapset ei kärsisi.

 

Alkoholisti ei kykene antamaan turvallista vanhemmuutta lapsilleen.
Puolison voimavarat hupenevat huoleen juovasta, ja kulissien ylläpitämiseen.
Lapsilla voi fyysisesti olla läsnä kaksi vanhempaa, mutta henkisesti ei yhtään!

 

Itse olen myös sitä mieltä, että vanhempien päihteiden käyttö ja lapset eivät sovi yhteen.

Kasvatusalan ammattilaisena olen törmännyt perheisiin, joissa isä on ollut alkoholisti, mutta äiti hyvin huolehtiva ja vahva persoona. Äiti on saanut pidettyä lapset "kuivilla" ja lapset tuntuvat hyvin ehjiltä. Toki kaikkea ei voi nähdä vielä lapsuudessa, mutta kyllä tietyt merkit ovat nähtävissä joista pystyy jotain ennustamaan.

Kuitenkin edelleenkin olen sitä mieltä, että lapsilla on oikeus päihteettömään ja turvalliseen lapsuuteen.

 

Minulla oli juuri tuollainen koti. Isä ryyppäsi ja hänen hallitsematon alkoholinkäyttö määräsi perheessä kaiken. Me lapset elimme pelossa mitä seuraavaksi tapahtuu. Isämme ei ollut meitä kohtaan väkivaltainen, mutta ahdisti valtavasti kun hän kohteli äitiä huonosti. Eikä mitään voinut tehdä! Välillä huusimme "lopeta" kun isä retuutti äitiä pitkin olohuoneen lattiaa ja antoi kuonoon tai muuta vastaavaa, ja silloin tuli uhkaus että saatte tekin jos ette ole hiljaa. En ole koskaan toipunut täysin lapsuusajan kotioloista vaikka olen käynyt ryhmäterapiassa ja lukenut kaikki mahdolliset 'Hellstenit'.

Miettikää ihan oikeesti, kuten aloittajakin sanoo, miten ahdistavina lapset kokevat päihteet. Minun veljeni ei ikävä kyllä ollut yhtä vahva kuin minä ja hän lähes joka viikonloppu ottaa kunnon kännit ja käsittääkseni käyttää myös pilveä. Kaikki kuulemma helpottaa vähän hänen ahdistustaan. On ollut pari kertaa mielisairaalassakin, no silloin edes jotenkin joutui käymään asioita lävitse. Mutta päihteiden käyttö on jatkunut. Minulle hän on itkenyt lapsuutemme ahdistavia kokemuksia, mutta terapiaan häntä ei ole saatu.
Eli perheemme tragedia siirtyi seuraavalle polvelle. Toivon ja rukoilen hartaasti että veljeni lapset eivät taas omalta osaltaan ryhdy tukahduttamaan pahaa oloaan viinaan ja huumeisiin kunhan tuosta kasvavat. :'( :'(

 

Mun isä on narkomaani. Mä vihaan sitä. Meillä on aina koko hima haissut makealle kun äijä vetää pilveä ja usein sen kaverit kanssa. Tunnen sen hajun usein kun kuljen kaupungilla, sama imelä lemu jos poltetaan pilveä. Isä siirtyi joskus koviin huumeisiin ja sen jälkeen #&%?$!* syttyi kotona. Nyt ne on eronnu, mut äijä tulee vielä josklus meille. Vihaan sitä äijää! En ole saanut siltä muuta kuin häpeää kun ei ole voinut kavereita pyytää kylään kun narkkaiäijä makaa sohvalla ja hima haisee.

 

Niinpä, asiaa kirjoitit ap. Meillä myös sellanen tilanne että lasten isällä alkoholiongelma jota ei tietenkään itse myönnä. Kaljaa tissuttelee päivittäin, harvemmin väkevämpiä. Muutaman kerran on käsiksi käynyt, ei mitenkään pahasti, mutta kummiskin. Henkisesti osaa olla tosi ilkeä kun sille päälle sattuu mutta muuten ei ole sellanen perinteinen "vaimoa turpaan joka viikonloppu" -tyyppi. Lähinnä meillä on se ongelma että lähes koko ajan on pienessä sievässä. En tiedä, erotahan sitä pitäisi mutta jotenkin tulee sellanen olo että "rotat jättää uppoavan laivan" kun miehellä varmaan masennustakin taustalla ja apua ja tukea tarvitsisi mutta kun itse ei myönnä ongelmaa eikä itse lähde mitään apua hakemaan. Pahalta tuntuu joka tapauksessa vierestä katsoa kun toinen tuhoaa elämänsä :'(

 

Kerrompa vielä lisää. Olen känyt terapiassa lapsuuteni kotiolojeni takia. Masennusta, itsemurhayrityksiä 2, koulupinnaista, bulimiaa jne. Ei, isäni ei ole koskaan ollut väkivaltainen. Mutta mitäköhän olen häneltä saanut? En mitään. Hän ei olllut läsnä niin kuin sanotaan, että vanhemman pitäisi olla lapsille. Ei koskaan käynyt missään koulun tilaisuuksissa(onneksi toisaalta!) eikä osallistunut elämääni. Ei silloin eikä nyt kun olen nuori aikuinen.Äitini on aika reppana, eikä osannut erota kun olimme pieniä minä ja veli. Äidillä mielenterveysongelmia, mutta nyt jo vähän paremmin menee.

Miten minä voin tänään? No vähän niin ja näin. Olen aika levoton, en tiedä mitä elämältä haluan, ei tavoitteita eikä tarkoitusta. Tuntuu että loppuis vaan. Yks vaihtehto on että alan käyttää päihteitä. Niistä on jo kokemusta. Hlepottavat oloa, ehkä olen tuomittu elämään reunalla niin kuin isäni. Veljeni onneksi pärjää paremmin, on vanhempi ja pääsi pois kotoa aikasin ja löysi hyvän kumppanin ja tekee töitä ja elää perheestä kaukana.

 

Vielä sanon että POLTTAKAA VAAN PILVEE JA DOKATKAA kun se on teidän mielstä niin mageeta eikä siitä ole kenellekkään haitta! Älkää sitten itekekö kun lapsellanne menee #&%?$!* huonosti ja haluaa vaan kuolla. Tai tulee muita ongelmia. Lapset ei ole tyhmiä, ne tajuu aika paljon. Aika pienenä jo.

 

Pink Flower: koeta jaksaa eteenpäin. Vanhempasi eivät ole antaneet sinulle hyviä elämän eväitä, mutta varmasti voit kääntää kaikki vastoinkäymiset voitoksi. Mikä ei tapa, vahvistaa - niinhän sitä sanotaan. On vaikea hyväksyä, että omat vanhemmat voivat kohdella lapsiaan ja perhettään tuolla tavalla. Mutta heidän virheensä ei tarvitse tuhota sinua ja sinun elämääsi.

Hae apua ja yritä saada elämästä mielekästä. Täällä on kuitenkin aika paljon ihaniakin asioita ja mahdollisuuksia. Toivottavasti sinulla on ystäviä ja sukulaisia, jotka välittävät sinusta.

Ja todellakin tämä Pink Flowerin kertomus vain vahvisti inhoani niitä ihmisiä kohtaan, jotka vähättelevät huumeiden ja alkoholinkäyttöä. Jokainen tuhotkoon vapaasti oman elämänsä, mutta LASTEN elämää ei saa pilata - heidän on parempi vaikka sijaisperheessä.

 

Kai katsoitte tänään tv ykköseltä A-studion? Siinä kerrottiin suomalaisten nuorten miesten päihteiden käytöstä ja syrjäytymisestä. Joka kymmenes suomalainen nuori mies syrjäytyy! Se on paljon se! Päihdetyöntekijät tyytyväisiä kun tällainen isokenkäinen bisnesmies Jorma Ollila nostaa kissan pöydälle. Kiitos Jorma Ollila! Toivon lisää keskustelua ja toimia näin vakavasta aiheesta.

 

Katsoin ohjelman ja aika karua tekstiä se oli.

Sopisi jokaisen jota juopottelu ja muu päihteiden käyttö kiinnostaa katsahtaa peiliin.