No. Se miten paljon kukin neuvotellaan missäkin huushollissa kumppanin kanssa mistäkin riippuu varmasti monesta seikasta, ja siksi asiat on eri tavoilla eri pariskuntien välillä. Onko rahat samassa pussissa vai ei, Onko yhteisiä lapsia vai ei. Mikä kaikki yleensäkin on yhteistä ja mikä ei. Ja myös mikä on pariskunnan taloudellinen tilanne (yhteensä ja erikseen).
Mutta avoimeen kaikkia koskevaan kysymykseen avoin vastaus miten meillä on: Meillä on kaksi aikuista, joilla avioliitto, avioehto, ei yhteisiä lapsia mutta kummallakin omia aikuisia, yhteinen kiinteistö, josta kummallakin määritelty oma puoliosuus, erilliset asuntolainat, erilliset tilit, omat autot. Olemme molemmat eläneet aikuista elämäämme itsenäisenä mutta seurustelevana pariskuntana ennen kuin muutama vuosi sitten ostimme ensin tämän kiinteistön yhdessä, sittemmin mennä päräytimme myös avioliittoon.
Käytämme siis molemmat omia rahojamme menoihimme. Tämä määrittelee aika tarkkaan sitten sen, että miten paljon kummallakin on sinänsä painokasta sanottavaa toisen hankintoihin. Arvostan mieheni mielipidettä autoni hankinnassa, mutta valinnan teen lopulta täysin itse. Toki yhteisiäkin asioita mietitään, esim. jos meillä kerran on kaksi autoa, niin minkälaisia niiden pitäisi olla ja kummalla pitäisi olla kummoinen (peräkoukku, kulutus, tavaratilat yms.). Kiinteistöä koskevat asiat maksetaan puoliksi ja niistä neuvotellaan. Voin ostaa etelänmatkan itselleni ja lapsilleni jos haluan, miehellä ei ole siihen mitään sanomista. Ja mies voi hyvin ostaa urheilukoulutuksen joka maksaa muutaman tonnin, en nokkaa koputa (vaikka muutama tonni on meille kummallekin siis iso hankinta; kaikillehan se ei olisi).
Ajankäytöstä ja yhteisen tilan käytöstä neuvotellaan. Voiko meille kutsua tai saako milloinkin kumman vaan lapsenlapset tulla. Käykö että olen sen ja sen viikon tai viikonlopun poissa.
Mutta ymmärrän että varmaan suurin osa palstalaisissa ei ole (vielä) näin onnellisen selkeässä tilassa.