pääsin "eläkkeelle"

Tsemppiä Samperi

 

mie olen monasti miettiny että mistä nämä masennukset johtuu? mikä on se juttu mikä on jossain vaiheessa kehitystä klikannu niin että nykyjään on enempi masentuneisuutta? onko se joku geenivirhe suomalaisessa perimässä vai johtuuko suurin osa siittä mitä me mätetään nykyaikana suuhumme (prosessoitu ruoka jne.)?

ja elkää käsittäkö minua väärin, ei tässä ole aina ollu itelläkkään helppoa henkisesti :/

samperille tsemppiä :hug: jospa se siittä pikkuhiljaa. paniikkihäiriötausta ei kyllä ole mikään helppo juttu, sen tiiän.

Miulla ainakin on lapsuus ollu niin turvaton, et sieltä se lähtee
15 vuotta sitten ekan kerran sairastuin paniikkihäiriöön..

on mullakin ollut turvaton lapsuus ja kaikkea pahaa olen kokenut, mutta silti en ole alaknut juomaan. Suurin osa alkoholeista syyttää lapsuuttaan ttai vastaavaa kun juo

Oliskohan niin, että kokemukset vaikuttaa jokaiseen eri lailla ja kaikki reagoi asioihin eri tavalla?

 

Jos kerta jaksaa käydä tatskattavana ja kantaa sitä siideriä sieltä kaupasta niin sitten joko töihin tai ilman yhteiskunnan tukia. Näitähän riittää jotka ei viitsi edes yrittää parantua, nauraa vaan terapeuteille.

 

Ikinä ei saa kunnon töitä sen tammikuun jälkeen,käteen saa kuukaudessa reilun 400 euroa.Upea loppuelämä,ikinä ei voi ostaa mitään mitä haluaa vaan elää toimeentulotukiluukulla kituuttaen koko loppuelämänsä.
Jos teistä joku tuommoista kadehtii niin jo on kumma.

 

Kas, Sampriakin näkee joskus palstalla Jokos se talvella vinksahtanu koipi alkaa olemaan kunnossa?

 

Olispa mielenkiintoista nähdä miten nämä "sairaat" elättäisivät itsensä ilman tukia, kun olis pakko saada jostain ruokaa ja katto pään päälle... Nykyään on mahdollista eristäytyä vaikka minne kammioon, kun muut ihmiset ahdistaa, avarat paikat ahdistaa, työnteko ahdistaa, kaikki ahdistaa...

matkusta vähäsen se avartaa. johonkin maahan jossa näitä tukia ei jaeta. sittenpä näet. tulethan heti takaisin kertomaan?

 

Jos kerta jaksaa käydä tatskattavana ja kantaa sitä siideriä sieltä kaupasta niin sitten joko töihin tai ilman yhteiskunnan tukia. Näitähän riittää jotka ei viitsi edes yrittää parantua, nauraa vaan terapeuteille.

niinpä taidat olla ihan itse Terapeutti. Niskasta kiinni vaan ja töihin, oo kunnolla jne. sulla mikään ole, laiska vain.


et tiedä mistä puhut niin vaikene.

 

on mullakin ollut turvaton lapsuus ja kaikkea pahaa olen kokenut, mutta silti en ole alaknut juomaan. Suurin osa alkoholeista syyttää lapsuuttaan ttai vastaavaa kun juo

totta. helppo keksiä kaikenmaailman tekosyitä kyllä.

 

En minäkään pysty, olen yrittänyt sen minkä pystyn kaikenmaailman työkokeiluissa ja olen yrittänyt opiskella ynnä muuta. Vaan kun ei, niin ei. Mulla on sama kuntoutustuen hakuprosessi meneillään, ei tämä helppoa ole eikä kivaa. Kyllä minäkin mieluummin tekisin töitä ja olisin terve, kun popsisin hulluuspillereitä, nukahtamislääkkeitä, ravaisin psykiatreilla, psykologisissa ja neuropsykologisissa tutkimuksissa, kuntoutuskartoituksissa sun muissa. Älä välitä näistä kommenteista.

Välillä hyvä kun uskaltaa kauppaan lähtee-saati sit töihin.. Vaihtelee niin paljon olokin
Voikun oliskin terve, sitä miä aina toivon. Terapiassa ravaan minäkin, mut ei vielä ainenkaan apua ole
En välitäkkää, tänne palstalle mahtuu kaikenmaailman väkeä

Pystyy kuitenkin menemään tatuoinnin ottamaan. Pystyy tekemään asioita joita oikeasti haluaa kun ne mitkä tuntuu ylitsepääsemättömiltä voi sivuuttaa. Kuten töissäkäynti ym.

Ja kyllä, kärsin itsekin pahasta paniikkihäiriöstä joka vain pahenee kotona olemalla. Säännöllinen päivärytmi on avainsana. Onneksi mulla on osa-aikainen duuni ja pomo joka ymmärtää kun pitää välillä käydä "haukkaamassa happea".

Mulla itsellä vaikea paniikkihäiriö,ja silloin kun se on päällä,en todellakaan voi ajatellakaan edes ulos menemistä.Ei sen puoleen et mitään edes voisin tehdä kun kädet tärisee,huimaa jne..

 

Jos kerta jaksaa käydä tatskattavana ja kantaa sitä siideriä sieltä kaupasta niin sitten joko töihin tai ilman yhteiskunnan tukia. Näitähän riittää jotka ei viitsi edes yrittää parantua, nauraa vaan terapeuteille.

näitähän tua on kippolat väärällään, ihmekkös kun vähän tärisyttää aina välillä, kun aamu alkaa tapiolla ja ensimmäisenä kaljaa hakemassa kun kello lyö 9!! mut ei se mitään, sitte tk:hon ja hetki osastolla pameista nauttien, taas silitetään päätä ja sama ralli jatkuu.

 

mie olen monasti miettiny että mistä nämä masennukset johtuu? mikä on se juttu mikä on jossain vaiheessa kehitystä klikannu niin että nykyjään on enempi masentuneisuutta? onko se joku geenivirhe suomalaisessa perimässä vai johtuuko suurin osa siittä mitä me mätetään nykyaikana suuhumme (prosessoitu ruoka jne.)?

ja elkää käsittäkö minua väärin, ei tässä ole aina ollu itelläkkään helppoa henkisesti :/

samperille tsemppiä :hug: jospa se siittä pikkuhiljaa. paniikkihäiriötausta ei kyllä ole mikään helppo juttu, sen tiiän.

Vastaan nyt tällä nimimerkillä, kun se on tässä ketjussa tunnistettava. Meillä bipolaarihäiriö menee suvussa, äitinikin sairastaa sitä, äitini sisko ja siskoni tytär. ADHD periytyy taas isäni puolelta. Mä "onnekas" sain kummatkin.

 

Ja se mitä Samperi sanoi, että näihin juttuihin sairastutaan mikäli lapsuudenkokemukset ovat huonoja, se pitää paikkansa. Vaikka useisiinkin mt- ongelmiin olisi perinnöllinen altistus, niiin välttämättä sairaus ei puhkea, jos siihen ei ole mitään "syytä".

 

Miten "hullu" sitä sitten pitäisi olla, että saisi eläkkeellä olla? Mites fyysisten sairauksien kohdalla, miten sairas pitää olla, että saisi eläkkeellä olla?

Minulla on yksi sukulainen työkysyttömyyseläkkeellä. Vamma fyysinen. Ei ole kovin paha, eikä normaalia elämää kohtuuttomasti haittaa. Täti pyöräilee, käy salilla, harrastaa ja shoppailee. Vammaiskortilla pääsee moneen paikkaan ilmaiseksi ja autossa on inva-merkki, eli pysäköidäkin saa miten lystää. Uudelleenkoulutus ja työkokeiluja takana, mutta kun se töissä käyminen ei enää kiinnostanut, niin eläkkeellehän sitä...

 

Jos kerta jaksaa käydä tatskattavana ja kantaa sitä siideriä sieltä kaupasta niin sitten joko töihin tai ilman yhteiskunnan tukia. Näitähän riittää jotka ei viitsi edes yrittää parantua, nauraa vaan terapeuteille.

Siähän tunnut tietävän miut niin hyvin :xmas:

 

Kas, Sampriakin näkee joskus palstalla Jokos se talvella vinksahtanu koipi alkaa olemaan kunnossa?

Kohtalaisessa kunnossa. Viime kuussa vasta sauvat vietiin pois ja fysioterapiaa edessä :kieh:

Välillä täälläkin käytävä huomaamassa, että muistaa, miten kakkasuodatinta käytetään

 

mä oon ollu 5v eläkkeel, ikä 36,ikuna en ollu töis ja lapsia2 eläke 558e ja jotain

 

Tsemppiä Samperi

Kiitos :hug:

 

:hug: paranemisia.

 

Miten "hullu" sitä sitten pitäisi olla, että saisi eläkkeellä olla? Mites fyysisten sairauksien kohdalla, miten sairas pitää olla, että saisi eläkkeellä olla?

Minulla on yksi sukulainen työkysyttömyyseläkkeellä. Vamma fyysinen. Ei ole kovin paha, eikä normaalia elämää kohtuuttomasti haittaa. Täti pyöräilee, käy salilla, harrastaa ja shoppailee. Vammaiskortilla pääsee moneen paikkaan ilmaiseksi ja autossa on inva-merkki, eli pysäköidäkin saa miten lystää. Uudelleenkoulutus ja työkokeiluja takana, mutta kun se töissä käyminen ei enää kiinnostanut, niin eläkkeellehän sitä...

Tähän pitää nyt kyllä vastata vielä, sitten häivyn.
En voisi edes kuvitella, että pyöräilisin, kävisin missään harrastuksissa, tai shoppailisin :0 En pysty käymään edes normaaleissa sukujuhlissa, tosin harvoin kutsutaankaan. Olen aivan poikki jos yritän ajatellakin.. Harvoin pystyn edes käymään kaupassa, vaikka mieheni olisi mukana.
En osaa, en pysty jäsentämään mitä pitäisi ostaa. Ravaan vaan, hävitän ajatukseni ja hermostun. Mitä isompi kauppa ja mitä enemmän ihmisiä, sen pahempi lopputulos. Enkä voisi kuvitella että ajaisin autoa.
Hermostun auton ratissakin ihan samalla lailla. Lisäksi mulla on neuropsykologisissa testeissä todettu
visuaalisen muistin alentuma joka vaikuttaa autolla ajamiseen, suuntavaisto puuttuu kokonaan enkä tunnista ihmisiä kasvoista.