Pääsiäinen pilalla.

Luonnosta vieraantuneet ihmiset harvoin viihtyy mökeillä.

Totta Kyllä siinä alkoi hymy hyytymään, kun oli toinen vaipoissa ja toinen eskari-ikäinen, piti raahata vedet kaivosta, kokkailla ruuat alkeellisilla vehkeillä, pestä pyykit kylmällävedellä ja koittaa saada ne kuivumaan kosteassa mökissä. Ulkona satoi kaatamalla, joten lapsia ei voinut uloskaan päästää, kun vaatteita ei saanut kuivaksi missään. Helevetillinen työleiri se mulle oli, aamusta iltaan sai olla jotain kotityötä tekemässä. Ja sitten yhdet vaan kitisi |O Oli kyllä ihanaa tulla takaisin kotiin ja lyödä kosteat, ummehtuneen hajuiset vaatteet pesukoneeseen ja pistää kahvinkeitin päälle B)

 

Niin, semmosta se on uusperheissä. Pakko on vaan kestää. Jos ei ole valmis hyväksymään puolison lapsia edellisestä elämästä niin ei mun mielestä pidä lähteä edes yrittämään suhdetta. Katos kun ne lapset on kuitenkin loppupelissä tärkeempiä kuin sinä.... etenkin jos teillä ei ole yhteisiä lapsia. Tämän tosiasian kun hyväksyy niin elämä alkaa helpottaa

Harmauduin vastatakseni tähän aloittamaani ketjuun. Juu, kyllä meillä on yhteisiäkin lapsia. Ja juu, usko tai älä niin mieheni tietää tunteet tätä lasta kohtaan ja juu, silti elää elämäänsä minun kanssani -rakastaen. On jopa sanonut minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen. Että revi siitä.

Jokatapauksessa. En lähde reissuun todellakaan pilaamaan talvilomaani sen lapsen vuoksi. Mies saa mennä ja jään tänne kotiin itse. Muut lapset joko lähtee miehen mukaan tai jää tänne luokseni, sen näkee sitten ensi viikolla.

Siis sun mielestä se on hyvä asia, et miehes hyväksyy sen, ettet sä siedä sen lasta ja että sä olet lasta tärkeämpi? Sori nyt vaan, mut jos mun mies olis tollanen tossukka, niin ei olis enää mun mies. Lapset tulee aina kaiken edelle.

mä olen samaa mieltä,mun mielestä on kummallista jo mies/nainen on tärkeämpi kuin oma lapsi..

En ole tietääkseni missään vaiheessa väittänytkään, että se mun mielestäni olisi hyvä asia? Opettele lukemaan

 

Niin, semmosta se on uusperheissä. Pakko on vaan kestää. Jos ei ole valmis hyväksymään puolison lapsia edellisestä elämästä niin ei mun mielestä pidä lähteä edes yrittämään suhdetta. Katos kun ne lapset on kuitenkin loppupelissä tärkeempiä kuin sinä.... etenkin jos teillä ei ole yhteisiä lapsia. Tämän tosiasian kun hyväksyy niin elämä alkaa helpottaa

Harmauduin vastatakseni tähän aloittamaani ketjuun. Juu, kyllä meillä on yhteisiäkin lapsia. Ja juu, usko tai älä niin mieheni tietää tunteet tätä lasta kohtaan ja juu, silti elää elämäänsä minun kanssani -rakastaen. On jopa sanonut minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen. Että revi siitä.

Jokatapauksessa. En lähde reissuun todellakaan pilaamaan talvilomaani sen lapsen vuoksi. Mies saa mennä ja jään tänne kotiin itse. Muut lapset joko lähtee miehen mukaan tai jää tänne luokseni, sen näkee sitten ensi viikolla.

Siis sun mielestä se on hyvä asia, et miehes hyväksyy sen, ettet sä siedä sen lasta ja että sä olet lasta tärkeämpi? Sori nyt vaan, mut jos mun mies olis tollanen tossukka, niin ei olis enää mun mies. Lapset tulee aina kaiken edelle.

mä olen samaa mieltä,mun mielestä on kummallista jo mies/nainen on tärkeämpi kuin oma lapsi..

En ole tietääkseni missään vaiheessa väittänytkään, että se mun mielestäni olisi hyvä asia? Opettele lukemaan

kovasti tunnuit "kehuskelevan" asialla... "revi siitä" vai käsitinkö jotain väärin??? no samapa mulle miten asia on

 

Jatkaakseni vielä tätä ketjua tämän vitutukseni kera, niin ettepä ikinä uskoisi mua ammattiani?? Ja tykkään jopa työstäni, mutta se ei sitä tarkoita että mun pitäis siviilissä kaikki niellä ja olla hymyileväinen ja aina joustaa -ehei, ne ajat on olleet ja menneet, joilloin piti kaikkia muita miellyttää.
Kaikista ihmisistä -.mukaanlukien lapset ei vain voi tykätä.

mielenkiintoinen asenne kun kysymys on kuitenkin puolison lapsesta. en mä ihmettele et lapsi ei sun seurassa edes viihdy ja kitisee.

 

Naurattaa. Joku päästelee vähän höyryjä pihalle täällä anonyymisti, niin kaikki eronneet, karanneet ja muuten vain yh.t niskavillat pystyssä heti hätää kärsimässä, kun joku uskaltaa todeta ettei välttämättä tykkääkään "teidän" pilalle lellitystä mussukasta.

 

Jatkaakseni vielä tätä ketjua tämän vitutukseni kera, niin ettepä ikinä uskoisi mua ammattiani?? Ja tykkään jopa työstäni, mutta se ei sitä tarkoita että mun pitäis siviilissä kaikki niellä ja olla hymyileväinen ja aina joustaa -ehei, ne ajat on olleet ja menneet, joilloin piti kaikkia muita miellyttää.
Kaikista ihmisistä -.mukaanlukien lapset ei vain voi tykätä.

mielenkiintoinen asenne kun kysymys on kuitenkin puolison lapsesta. en mä ihmettele et lapsi ei sun seurassa edes viihdy ja kitisee.

Kuten sanottu kaikista ei voi aina tykätä.

 

tää on siis tilastollinen ihme: juuri tälle palstalle juuri tähän aikaan on sattunut tollanen jalojen naisten tiivistymä. 98 prossaa naisista on sitä mieltä et eivät ole koskaan ei ikinä tunteneet mtn negaa lapsipuolia kohtaan. nää naiset ovat alusta asti rakasteneet syvästi miehensä lapsia, eivät ole koskaan tunteneet mustasukkaisuutta tai muita alhaisia tunteita esim. juhlapyhinä tai vuosilomilla. mulla ihan sydän läikähtää, kun ajattelen tätä ihanien, hellien rakastavien äitipuolten armeijaa, jonka seuraan olen ansiotta ,mukaan nyt onnistunut pääsemään. tollainen liki ylimaallinen jalous on niin harvinaista, et luulen et sitä ei löydy mistään muualta maailmasta (ainakaan tällasena kertymänä) kuin täältä plussan palstalta. :saint:

 

Jatkaakseni vielä tätä ketjua tämän vitutukseni kera, niin ettepä ikinä uskoisi mua ammattiani?? Ja tykkään jopa työstäni, mutta se ei sitä tarkoita että mun pitäis siviilissä kaikki niellä ja olla hymyileväinen ja aina joustaa -ehei, ne ajat on olleet ja menneet, joilloin piti kaikkia muita miellyttää.
Kaikista ihmisistä -.mukaanlukien lapset ei vain voi tykätä.

mielenkiintoinen asenne kun kysymys on kuitenkin puolison lapsesta. en mä ihmettele et lapsi ei sun seurassa edes viihdy ja kitisee.

Kuten sanottu kaikista ei voi aina tykätä.

ei voikaan, mut kyl mun mielestä lapsipuolen takia pitää edes yrittää. ei ne omatkaan lapset aina ole ihania ja erolapsella on varmasti vaikeampaa elää niin et toisessa perheessä joku ei hänestä tykkää. kyllä se varmasti purkautuisi jotenkin ulos.. miettikää miltä itsestä tuntuisi elää ihmisen kanssa joka ei edes tykkää ja on sitä mieltä et pilaa lomat jne.

 

tää on siis tilastollinen ihme: juuri tälle palstalle juuri tähän aikaan on sattunut tollanen jalojen naisten tiivistymä. 98 prossaa naisista on sitä mieltä et eivät ole koskaan ei ikinä tunteneet mtn negaa lapsipuolia kohtaan. nää naiset ovat alusta asti rakasteneet syvästi miehensä lapsia, eivät ole koskaan tunteneet mustasukkaisuutta tai muita alhaisia tunteita esim. juhlapyhinä tai vuosilomilla. mulla ihan sydän läikähtää, kun ajattelen tätä ihanien, hellien rakastavien äitipuolten armeijaa, jonka seuraan olen ansiotta ,mukaan nyt onnistunut pääsemään. tollainen liki ylimaallinen jalous on niin harvinaista, et luulen et sitä ei löydy mistään muualta maailmasta (ainakaan tällasena kertymänä) kuin täältä plussan palstalta. :saint:

kukas niin on väittänyt, saa tuntea. mut et kostaa nyt lapselle. syytön kai se lapsi siihen eroon on ja et on sattunut syntymään siihen kumppanin edelliseen suhteeseen. mut onko ihme, kun moni näistä äitipuolista pitää niitä puolison lapsia vain ylimääräisenä pahana..

 

Ootpas ihana äitipuoli.
Kun otit miehen, jolla on lapsi, tiesit, että lapsi kuuluu "kauppaan"...??????????????

Öö ootko nyt ihan varma että "kauppakirjassa" sanottiin että lapsi tulee reissuihin mukaan valittamaan ja kiukuttelemaan?

No jos miehellä on lapsi ennenstään, niinluulis sen olevan itsestään selvää, että lapsi on perheenjäsen ja saattaa mahdollisesti osallistua perheen yhteisiin asioihin ja matkoille yms...

 

kuinka moni jättäis sen oman lapsen loman ulkopuolelle kun se vaan kiukuttelee ja pilaa loman?

 

kuinka moni jättäis sen oman lapsen loman ulkopuolelle kun se vaan kiukuttelee ja pilaa loman?

Miltä mahtais tuntua, jos ap:n mies sanois, että ap:n lapset jää sitten vaikka mummolle hoitoon (jos aplla on lapsia), hän ei niiden kanssa lomaansa vietä?

Tässäkin on varmaan vähän niinkuin meidän lapset ja naapurin kakarat...

 

kuinka moni jättäis sen oman lapsen loman ulkopuolelle kun se vaan kiukuttelee ja pilaa loman?

Miltä mahtais tuntua, jos ap:n mies sanois, että ap:n lapset jää sitten vaikka mummolle hoitoon (jos aplla on lapsia), hän ei niiden kanssa lomaansa vietä?

Tässäkin on varmaan vähän niinkuin meidän lapset ja naapurin kakarat...

niimpä..

 

ja kuinka moni äiti suostuis siihen et uus kumppani ei suostuis lasta ottaan mukaan mihinkään kun pilaa kaiken.. aika moni mamma heivais sellaisen ukon joka ei tykkäis lapsesta.

 

juu nää asiat kantsi funtsii etukäteen, ennen suhteeseen ryhtymistä. me miehen kaa ollaan siin ihan presiis samanmoisia, et me ei kumpikaan haluttu sellasta kumppania, jol on ennestään lapsia. monta hyvää ehdokasta sai lemput kummaltaki juuri siksi et on tosiaan niit aiemia lapsia. eipä sit ole ap:n kuvailemia ongelmiakaan. ja tosiaan näit tällasia lukiessa huomaa, et ihan fiksusti siin on kumåikin meistä ajatelut.

 

Koko ketjua lukematta,ymmärsinkö oikein että teillä on yhteisiäkin lapsia? Eli ovat sisaruksia miehesi lapselle? Jos olette lähdössä lapsinenne päivinenne viettämään pääsiäistä,niin miksi yksi sisaruksista jätettäisiin ulkopuolelle,pois matkasta? kai ne muksut jo keskenäänkin tekemistä keksii,ellei ole vauva ja koulu-ikäinen kyseessä.

 

Ehkä tässä on tärkein pointti (ainakin meidän uusioperheessä) että poikapuoleni saa vierailulla tehdä mitä haluaa, kenenkään siihen pahemmin puuttumatta. Häntä täytyy ymmärtää kun jäänyt pienenä ilman isää. Miltä se näyttää meidän yhteisten lasten silmissä. Toinen on kuin pyhä lehmä, eri asemassa kuin muut lapset. Ja ihan kuin jokainen odottais että minä komennan ettei pojan viha iskeytyisi heihin ( appivanhempiini tai isäänsä). Itselläni äitipuoli ollut 5v:sta lähtien ja sisarpuolia 3, kuri oli kovempi kun äidillä mutta tykkäsin kyllä käydä kylässä. Vaikka asuivat korvessa ja ei paljoo tekemistä. Itse yh:n lapsena voin sanoa etten olis ikinä kehdannut käyttäytyä noin oman isän luona jota näin harvoin. Koska sillon kun pääsin sinne, se oli jo niin ihanaa. Ehkä mulle oli opetettu nöyryyttä jo pienenä mitä nyky lapsilta puuttuu.

 

Ehkä tässä on tärkein pointti (ainakin meidän uusioperheessä) että poikapuoleni saa vierailulla tehdä mitä haluaa, kenenkään siihen pahemmin puuttumatta. Häntä täytyy ymmärtää kun jäänyt pienenä ilman isää. Miltä se näyttää meidän yhteisten lasten silmissä. Toinen on kuin pyhä lehmä, eri asemassa kuin muut lapset. Ja ihan kuin jokainen odottais että minä komennan ettei pojan viha iskeytyisi heihin ( appivanhempiini tai isäänsä). Itselläni äitipuoli ollut 5v:sta lähtien ja sisarpuolia 3, kuri oli kovempi kun äidillä mutta tykkäsin kyllä käydä kylässä. Vaikka asuivat korvessa ja ei paljoo tekemistä. Itse yh:n lapsena voin sanoa etten olis ikinä kehdannut käyttäytyä noin oman isän luona jota näin harvoin. Koska sillon kun pääsin sinne, se oli jo niin ihanaa. Ehkä mulle oli opetettu nöyryyttä jo pienenä mitä nyky lapsilta puuttuu.

ei se sais mennä noinkaan. kyllä mä ainakin haluan et lasten isän luona lapset elää normaalia arkea isän ja tämän vaimon kanssa eikä siellä tehdä mitä halutaa jne. ja kieltäminen kuuluu sekä vanhemmalle että hänen puolisolleen. kyllä ne samat säännöt ja rajat pitäisi päteä perheen jokaiseen lapseen. toi on vissiin aika yleistä miehiltä et hyvitetään sitä eroa jotenkin lapsille.. tai sit on käsittänyt väärin.

 

puolisosi on kuitenkin sen lapsen isä, muista se ap! Ja jos sinä kiukuttelet lapsen kiukuttelun lisäksi...
toki lapsella voi olla vaikeaa hyväksyä vanhemman uutta puolisoa, mutta ei siihen auta jos tuo vanhempipuoli myöskin käyttäytyy lapsellisesti. sitä "yhteyttä" pitää hakea yhteisesti ja siinä tarvitaan myös äitipuolen positiivista asennetta!
Ja lapsella on oikeus viettää pitkä vkl etävanhemmankin luona!

 

ja kuinka moni äiti suostuis siihen et uus kumppani ei suostuis lasta ottaan mukaan mihinkään kun pilaa kaiken.. aika moni mamma heivais sellaisen ukon joka ei tykkäis lapsesta.

Asiaa kannattaisi todellakin miettiä tältäkin puolelta. asettua sen toisen ihmisen kenkiin

 

kukaan ei kestä valittelevaa lasta jolle ei kelpaa mikään. oli sitten äitipuoli tai sivusta seuraaja.
en usko että yksikään valittajista jaksais neljän seinän sisällä ipanan kaa joka haluaa tieten tahtoen vaan valittaa...
joillekkin se on vaihe ja kaikille ei...

 

Niin, semmosta se on uusperheissä. Pakko on vaan kestää. Jos ei ole valmis hyväksymään puolison lapsia edellisestä elämästä niin ei mun mielestä pidä lähteä edes yrittämään suhdetta. Katos kun ne lapset on kuitenkin loppupelissä tärkeempiä kuin sinä.... etenkin jos teillä ei ole yhteisiä lapsia. Tämän tosiasian kun hyväksyy niin elämä alkaa helpottaa

Harmauduin vastatakseni tähän aloittamaani ketjuun. Juu, kyllä meillä on yhteisiäkin lapsia. Ja juu, usko tai älä niin mieheni tietää tunteet tätä lasta kohtaan ja juu, silti elää elämäänsä minun kanssani -rakastaen. On jopa sanonut minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen. Että revi siitä.

Jokatapauksessa. En lähde reissuun todellakaan pilaamaan talvilomaani sen lapsen vuoksi. Mies saa mennä ja jään tänne kotiin itse. Muut lapset joko lähtee miehen mukaan tai jää tänne luokseni, sen näkee sitten ensi viikolla.

Siis sun mielestä se on hyvä asia, et miehes hyväksyy sen, ettet sä siedä sen lasta ja että sä olet lasta tärkeämpi? Sori nyt vaan, mut jos mun mies olis tollanen tossukka, niin ei olis enää mun mies. Lapset tulee aina kaiken edelle.

vaikka sanoo et on tärkein se ei meinaa välttämättä kyllä et lapset menee sun jälkeen.
Kyllä mäkin sanon mun miesystävälle et rakastan häntä eniten maailmassa.
Hän kuitenkin tietää että lapseni menee KAIKEN edelle ja niitä eniten rakastan.Koska sen pitäis olla päivänselvää että lapset on aina kaiksita tärkeimpiä!
Ja tuo revi siitä kommentti antaa kuvan että olet kovin nuori?

 

kukaan ei kestä valittelevaa lasta jolle ei kelpaa mikään. oli sitten äitipuoli tai sivusta seuraaja.
en usko että yksikään valittajista jaksais neljän seinän sisällä ipanan kaa joka haluaa tieten tahtoen vaan valittaa...
joillekkin se on vaihe ja kaikille ei...

riippuu tietty lapsen iästä mut jos ite lähtee omien kans siel mökillä ulos touhuilemaan ja lapsi olis sen ikänen että voi vaan sitten sanoa että ite halus mukaan lähteä jos ei kiinnosta olla muitten kans niin tehkööt mitä ite keksii mökillä?

 

kukaan ei kestä valittelevaa lasta jolle ei kelpaa mikään. oli sitten äitipuoli tai sivusta seuraaja.
en usko että yksikään valittajista jaksais neljän seinän sisällä ipanan kaa joka haluaa tieten tahtoen vaan valittaa...
joillekkin se on vaihe ja kaikille ei...

tietynlainen kapinointi ja valittaminen kuuluu jossakin määrin kasvamiseen (eikö muka kukaan palstalainen ollut nuoruudessa joskus tyytymätön johonkin vanhempien tekemään ratkaisuus??! ). Nuorta auttaa kasvamaan näyttämällä kuitenkin sen että nuori on tärkeä ja että vanhempi tai äitipuoli tai isäpuoli on kuitenkin aikuinen ja häneltä voi saada sitä aikuisen tukea.
vai oliko ap:n kumppanin lapsi minkäikäinen?
no oli mitä ikää vaan niin lapsi kuitenkin hakee paikkaansa "uudessa elämässä" johon on tullut vanhemman rinnalle uusi ihminen.

 

Mä varmaan kans joko jäisin kotiin tai sitten poksahtaisin lopulta siellä mökillä ja sais lapsi tehä tai olla tekemättä mitä muutkin tekee jne.