Pääsiäinen pilalla.

  • Viestiketjun aloittaja Perkele
  • Ensimmäinen viesti
Perkele
Suunniteltu reissua pääsiäiseksi ja nyt onkin mukaan lähdössä myös puolison lapsi aiemmasta liitosta. Taidan perua koko reissuun lähdön, sillä en todellakaan halua pilata talvilomaani sen lapsen vuoksi. Mikään sille ei passaa, ei mikään. Mahtava lähteä jumalan selän taa mökkeileen sellaisen lapsen kanssa joka jaksaa sitten koko ajan valittaa tekemisen puutetta, Kun siellä nyt ei ole sattuneesta syystä ole tietokoneita, eikä pleikkareita tai sen semmoista.
 
just joo
ihme asenne sulla... etkö sitten tiennyt lyötyäsi hynttyyt yhteen puolisosi kanssa että lapsi tulee siinä samassa. ei ihme ettet tuu toimeen puolisosi lapsen kanssa jos sulla on tollainen asenne... kannattais mennä hiukan itseensä. sinähän se täällä valitat jo etukäteen ja maalaat piruja seinille. reipas asenne elämään ja hieman huumoria ja suvaitsevaisuutta. kyl se siitä. noi uusperheprojektit on pitkäkestoisia. kukaan ei opi tykkäämään toisesta päivässä
 
vieras
Keksi itsellesi reissulla tekemistä. Lähde vaikka hiihtelemään tms. ja lapsi tulee mukaan jos haluaa tai jää mökkiin. Kai isäkin jotain ohjelmaa lapselle keksii? Tai lähde yksinäsi jonnekin ihan muualle rentoutumaan ja lähetä isä lapsensa kanssa lomailemaan eri paikkaan. Se nyt vaan on niin, että isän velvollisuus ja toivottavasti on hänen tahtonsakin mukaista olla yhdessä lapsensa kanssa lasten lomilla.
 
vieras
Niin, semmosta se on uusperheissä. Pakko on vaan kestää. Jos ei ole valmis hyväksymään puolison lapsia edellisestä elämästä niin ei mun mielestä pidä lähteä edes yrittämään suhdetta. Katos kun ne lapset on kuitenkin loppupelissä tärkeempiä kuin sinä.... etenkin jos teillä ei ole yhteisiä lapsia. Tämän tosiasian kun hyväksyy niin elämä alkaa helpottaa:)
 
Tota noin, mun miehen tyttö on aina ollut kova pelaamaan tietokoneella, mut nyt kun muuttivat tänne, on kummasti se pelaaminen jäänyt vähemmälle. Mä keksin touhuamista lasten kanssa, pelaamista, piirtämistä, askartelua yms. Vähän kun käyttää mielikuvitusta, niin saa myös hankalamman lapsen pikku hiljaa innostumaan muistakin asioista.
 
Keittiönoita
Mä olen ollut omien lasteni kanssa alunperin viikon mittaiseksi tarkoitetulla reissulla, jonka lopetin loman neljäntenä aamuna ihan vaan siksi, että mulla meinasi palaa käämit sen kitinän ja vikinän kanssa, kun ei ollut mitään tekemistä. Siitä on jo toistakymmentä vuotta aikaa ja sen koommin en ole lasteni kanssa mihinkään mökkerölle lähtenyt.
 
Perkele
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, semmosta se on uusperheissä. Pakko on vaan kestää. Jos ei ole valmis hyväksymään puolison lapsia edellisestä elämästä niin ei mun mielestä pidä lähteä edes yrittämään suhdetta. Katos kun ne lapset on kuitenkin loppupelissä tärkeempiä kuin sinä.... etenkin jos teillä ei ole yhteisiä lapsia. Tämän tosiasian kun hyväksyy niin elämä alkaa helpottaa:)
Harmauduin vastatakseni tähän aloittamaani ketjuun. Juu, kyllä meillä on yhteisiäkin lapsia. Ja juu, usko tai älä niin mieheni tietää tunteet tätä lasta kohtaan ja juu, silti elää elämäänsä minun kanssani -rakastaen. On jopa sanonut minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen. Että revi siitä.

Jokatapauksessa. En lähde reissuun todellakaan pilaamaan talvilomaani sen lapsen vuoksi. Mies saa mennä ja jään tänne kotiin itse. Muut lapset joko lähtee miehen mukaan tai jää tänne luokseni, sen näkee sitten ensi viikolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Perkele:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, semmosta se on uusperheissä. Pakko on vaan kestää. Jos ei ole valmis hyväksymään puolison lapsia edellisestä elämästä niin ei mun mielestä pidä lähteä edes yrittämään suhdetta. Katos kun ne lapset on kuitenkin loppupelissä tärkeempiä kuin sinä.... etenkin jos teillä ei ole yhteisiä lapsia. Tämän tosiasian kun hyväksyy niin elämä alkaa helpottaa:)
Harmauduin vastatakseni tähän aloittamaani ketjuun. Juu, kyllä meillä on yhteisiäkin lapsia. Ja juu, usko tai älä niin mieheni tietää tunteet tätä lasta kohtaan ja juu, silti elää elämäänsä minun kanssani -rakastaen. On jopa sanonut minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen. Että revi siitä.

Jokatapauksessa. En lähde reissuun todellakaan pilaamaan talvilomaani sen lapsen vuoksi. Mies saa mennä ja jään tänne kotiin itse. Muut lapset joko lähtee miehen mukaan tai jää tänne luokseni, sen näkee sitten ensi viikolla.



Siis sun mielestä se on hyvä asia, et miehes hyväksyy sen, ettet sä siedä sen lasta ja että sä olet lasta tärkeämpi? Sori nyt vaan, mut jos mun mies olis tollanen tossukka, niin ei olis enää mun mies. Lapset tulee aina kaiken edelle.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Perkele:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, semmosta se on uusperheissä. Pakko on vaan kestää. Jos ei ole valmis hyväksymään puolison lapsia edellisestä elämästä niin ei mun mielestä pidä lähteä edes yrittämään suhdetta. Katos kun ne lapset on kuitenkin loppupelissä tärkeempiä kuin sinä.... etenkin jos teillä ei ole yhteisiä lapsia. Tämän tosiasian kun hyväksyy niin elämä alkaa helpottaa:)
Harmauduin vastatakseni tähän aloittamaani ketjuun. Juu, kyllä meillä on yhteisiäkin lapsia. Ja juu, usko tai älä niin mieheni tietää tunteet tätä lasta kohtaan ja juu, silti elää elämäänsä minun kanssani -rakastaen. On jopa sanonut minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen. Että revi siitä.

Jokatapauksessa. En lähde reissuun todellakaan pilaamaan talvilomaani sen lapsen vuoksi. Mies saa mennä ja jään tänne kotiin itse. Muut lapset joko lähtee miehen mukaan tai jää tänne luokseni, sen näkee sitten ensi viikolla.
No oksennus sun "miestäsi" sitten.

Mut niin lapsi vastaa kuin kasvatetaan, kuten jo joku aiemmin totesi. Jos joutuu olemaan perheessä, jossa on vain se ylimääräinen, jonka toivotaan olevan näkymättömissä ja sitten viedään johonkin mökkiin, missä ei voi omiin oloihinsa pelien kanssa vetäytyä, niin pitäiskö sen lapsen sitten hihkua? Pitäiskö lapsen olla onnellinen, että saa olla olemassa ihmisten kanssa, jolle ei merkitse mitään?
 
janeminttu
meillä samanlaista, poikapuoleni kanssa. Tietokone on se mikä kiinnostaa, ei saa ulos lähtemään, yks asia kiinnostaa 5min sitten jo tylsistyy. Laukoo suustaan joskus tosi törkeitä juttuja mummolle ja ukille, joita näkee ehkä joka toinen kuukausi.. Lapsi on 3lk:lla ja kun käy harvemmin saa/ on saanut tehdä pienestä pitäen mitä haluaa. Välillä on pakko ollut puuttua kun homma lähtenyt lapasesta, kun kukaan ei sano vastaan, pelkäävät ettei halua tulla enää kylään.. Odotan mielenkiinnolla teini-ikää..
 
perkele
Alkuperäinen kirjoittaja janeminttu:
meillä samanlaista, poikapuoleni kanssa. Tietokone on se mikä kiinnostaa, ei saa ulos lähtemään, yks asia kiinnostaa 5min sitten jo tylsistyy. Laukoo suustaan joskus tosi törkeitä juttuja mummolle ja ukille, joita näkee ehkä joka toinen kuukausi.. Lapsi on 3lk:lla ja kun käy harvemmin saa/ on saanut tehdä pienestä pitäen mitä haluaa. Välillä on pakko ollut puuttua kun homma lähtenyt lapasesta, kun kukaan ei sano vastaan, pelkäävät ettei halua tulla enää kylään.. Odotan mielenkiinnolla teini-ikää..
Kiva, että joku muukin uskaltaa puhua ettei se elämä aina niin auvoista voi olla. Tuo lapsi myös mistä jo puhunutkin, on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa, syömään sitä mitä haluaa, on äitinsä tossun alla sanan varsinaisessa merkityksessä. Ottaa isäänsä oma aloitteisesti yhteyttä VAIN silloin kun tarvii rahaa, muuten ei vahingossakaan soita tms. EI vastaa myöskään koskaan isänsä puheluihin, puhumattakaan äidistään (vaikka miten olisi tärkeää asiaa)

Sitten kun harvoin on meillä, niin joka asiasta pitää soittaa äidille mitä tekee, saako tehdä, voiko tehdä, sama mitä siltä kysyy ja juttelee, niin "ootas mäpä soitan ensin äidille" vittu sanon minä.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mä olen ollut omien lasteni kanssa alunperin viikon mittaiseksi tarkoitetulla reissulla, jonka lopetin loman neljäntenä aamuna ihan vaan siksi, että mulla meinasi palaa käämit sen kitinän ja vikinän kanssa, kun ei ollut mitään tekemistä. Siitä on jo toistakymmentä vuotta aikaa ja sen koommin en ole lasteni kanssa mihinkään mökkerölle lähtenyt.
Luonnosta vieraantuneet ihmiset harvoin viihtyy mökeillä.
 
perkele
Jatkaakseni vielä tätä ketjua tämän vitutukseni kera, niin ettepä ikinä uskoisi mua ammattiani?? Ja tykkään jopa työstäni, mutta se ei sitä tarkoita että mun pitäis siviilissä kaikki niellä ja olla hymyileväinen ja aina joustaa -ehei, ne ajat on olleet ja menneet, joilloin piti kaikkia muita miellyttää.
Kaikista ihmisistä -.mukaanlukien lapset ei vain voi tykätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sarmiina:
Alkuperäinen kirjoittaja Perkele:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, semmosta se on uusperheissä. Pakko on vaan kestää. Jos ei ole valmis hyväksymään puolison lapsia edellisestä elämästä niin ei mun mielestä pidä lähteä edes yrittämään suhdetta. Katos kun ne lapset on kuitenkin loppupelissä tärkeempiä kuin sinä.... etenkin jos teillä ei ole yhteisiä lapsia. Tämän tosiasian kun hyväksyy niin elämä alkaa helpottaa:)
Harmauduin vastatakseni tähän aloittamaani ketjuun. Juu, kyllä meillä on yhteisiäkin lapsia. Ja juu, usko tai älä niin mieheni tietää tunteet tätä lasta kohtaan ja juu, silti elää elämäänsä minun kanssani -rakastaen. On jopa sanonut minun olevan hänen elämänsä tärkein ihminen. Että revi siitä.

Jokatapauksessa. En lähde reissuun todellakaan pilaamaan talvilomaani sen lapsen vuoksi. Mies saa mennä ja jään tänne kotiin itse. Muut lapset joko lähtee miehen mukaan tai jää tänne luokseni, sen näkee sitten ensi viikolla.



Siis sun mielestä se on hyvä asia, et miehes hyväksyy sen, ettet sä siedä sen lasta ja että sä olet lasta tärkeämpi? Sori nyt vaan, mut jos mun mies olis tollanen tossukka, niin ei olis enää mun mies. Lapset tulee aina kaiken edelle.
mä olen samaa mieltä,mun mielestä on kummallista jo mies/nainen on tärkeämpi kuin oma lapsi..
 

Yhteistyössä