Pää halkeaa tässä liitossa

[Väsyttää....]

Miehen aikuinen poika tulee meille joka viikonloppu ja loma. Hänellä on asunto opiskelupaikkakunnalla, jonka vuokran mies maksaa. Mutta hän ei viihdy siellä yhtään enempää kuin on pakko.

Äitikin on olemassa, mutta sinne ei mene. Meillä ei ole ikinä kahdenkeskistä vapaapäivää kotona, enkä osaa rentoutua pojan ollessa talossa. Nyt on pinna jo siinä määrin kireällä, että mitään etukäteen neuvottelematta sovin lähteväni pitkän viikonlopun viettoon ystäväni kanssa. Ja ensi viikonlopuksikin on jo suunnitelmia, kodin ulkopuolella ja ilman miestä.

Mies ei osaa tehdä mitään tälle asialle, mutta hän on ainoa joka voisi järjestää meillekin omaa aikaa. Olen niin turhautunut ja väsynyt ja vihainen. Ei pitäisi olla hirveä vaiva sopia ex-vaimon kanssa, että hän kutsuisi/vaatisi poikaa joskus luokseen. Tottakai me voidaan lähteä miehen kanssa johonkin kahdestaan, mutta kaipaisin ihan kivaa kotioloa, pitkän kaavan saunomista yms. voimia antavaa ja rentouttavaa työviikon jälkeen.

Poika lorvehtii talossa tai sitten siellä on lauma kavereita meluamassa.

Joo, tiedän: mitäs muutit miehen kanssa, jolla on lapsia ja lapset on aina etusijalla yms.
Haenko jotain rauhottavia, muutanko pois vai vaadinko pojan muuttamista kokonaan omilleen?

 

[Prkl sentään]

Ehkä ois aika lyödä nyrkki pöytään, sanoa miehelle että tuntuu nyt tältä ja kysyä mitä hän aikoo tehdä asian suhteen. Jos ei hän ole halukas tekemään mitään asialle niin ilmoita että etsit itsellesi oman asunnon.
Kyllähän nyt jossain vaiheessa on osattava irrottautua lapsista ja elettävä omaakin elämää!

 

[yksi lehden lukija]

vaadi miestäsi sanomaan että haluatte aikaa kahdestaan ja poika asumaan omillaan .parisuhde kärsii ennen pitkää tällä tavalla, voisit sanoa pojalle että kiva kun välillä käyt mutta tarvitsette omaakin aikaa.

 

[Vanha Noita]

Entäs mä? Haenko rauhoittavia, muutanko pois vai vaadinko lapsiani muuttamaan kokonaan omilleen, kun luonamme asuu joka arkivuorokausi lapsia ja heidän lisäkseen vielä arki-iltaisin naapureidenkin lapsia. Tämän lisäksi meille muuttaa kaikiksi lomiksi ja usein viikonloppuisin mieheni aikuinen poika. Ja tämän lisäksi meillä on yötä tämän tästä vielä minun aikuiset poikani ihan muuten vaan. Lisäksi meillä viikonloppuisin on aikuisten poikien tyttökaveritkin. Sekoanko vai mitä teen?

 

[eräsperäs]

Jospas mies on onnellinen ja tyytyväinen poikaansa nähdessään. Vaikea täältä neuvoa muuta kuin avointa keskustelua aiheesta aloittamaan.

 

[mitäkö teet?]

Entäs mä? Haenko rauhoittavia, muutanko pois vai vaadinko lapsiani muuttamaan kokonaan omilleen, kun luonamme asuu joka arkivuorokausi lapsia ja heidän lisäkseen vielä arki-iltaisin naapureidenkin lapsia. Tämän lisäksi meille muuttaa kaikiksi lomiksi ja usein viikonloppuisin mieheni aikuinen poika. Ja tämän lisäksi meillä on yötä tämän tästä vielä minun aikuiset poikani ihan muuten vaan. Lisäksi meillä viikonloppuisin on aikuisten poikien tyttökaveritkin. Sekoanko vai mitä teen?

Mitä olen vuosien varrella lukenut juttujasi niin lasket vain leikkiä. Tykkäät kasvattajan roolista ja olet siinä hyvä.

Elämäni on liiankin rauhallista ja tasapainoista. Olin eilen kuntosalin crossing basicissa ja hyvin se meni. En osannut säätää tehoja, mutta kuulema ensi tunnilla opin lisää. Sama kai se elämässäkin.
Kannattaa opetella tehojen säätö kunnolla.

 

[huuhaahölölölöö]

No todellakin, mitäs läksit?!

Mikset vain ehdota miehelle, että lähdette viikonlopuksi jonnekin kahdestaan. Ehkä mies silloin voisi huomata sen, miten mukavaa olisi joskus olla kotonaankin ihan kaksin. Mikä on, ettet saa suutasi asiassa auki?

Eikä poika voi kyllä kovin aikuinen olla, jos isi maksaa vuokran ja tyyppi viettää kaveriporukan kanssa aikaa isin luona...

 

[Vanha Noita]

Entäs mä? Haenko rauhoittavia, muutanko pois vai vaadinko lapsiani muuttamaan kokonaan omilleen, kun luonamme asuu joka arkivuorokausi lapsia ja heidän lisäkseen vielä arki-iltaisin naapureidenkin lapsia. Tämän lisäksi meille muuttaa kaikiksi lomiksi ja usein viikonloppuisin mieheni aikuinen poika. Ja tämän lisäksi meillä on yötä tämän tästä vielä minun aikuiset poikani ihan muuten vaan. Lisäksi meillä viikonloppuisin on aikuisten poikien tyttökaveritkin. Sekoanko vai mitä teen?

Mitä olen vuosien varrella lukenut juttujasi niin lasket vain leikkiä. Tykkäät kasvattajan roolista ja olet siinä hyvä.

Elämäni on liiankin rauhallista ja tasapainoista. Olin eilen kuntosalin crossing basicissa ja hyvin se meni. En osannut säätää tehoja, mutta kuulema ensi tunnilla opin lisää. Sama kai se elämässäkin.
Kannattaa opetella tehojen säätö kunnolla.

Heips Kuntotäti,

Tehojen säädöt kannattaa opetella, joo, ja valintoihin kannattaa kiinnittää huomiota...

Minulle saa tulla lapsenlapsia ihan koska tahansa, en pistäisi hanttiin ollenkaan. Ja voisin joka viikonloppu hoidella pieniä kääröjä ihan vapaaehtoisesti, jos niitä tupsahtelisi. Ehdotin miehelleni, että annetaan sellanen täkyraha: Se, joka ekaks tuo lapsenlapsen kolmesta aikuisesta pojastamme, saa kymppitonnin. Ei se kyllä sanonut mitään, mutta katseesta ymmärsin, ettei ehdotukseni ollut järisyttävän hohdokas...

Hienoa, Kuntotäti, että aloitit tuollaisen(kin) kuntoilun, mutta sinähän oletkin aika reipas. Minä hurahdin karppaamaan ja ostin tänään piikkimaton. Epäilin sen tehoja, mutta, kun kotiin saapuessani laitoin sen sohvalle ja asetuin sille, enepäile enää!

 

[Vanha Noita]

No todellakin, mitäs läksit?!

Mikset vain ehdota miehelle, että lähdette viikonlopuksi jonnekin kahdestaan. Ehkä mies silloin voisi huomata sen, miten mukavaa olisi joskus olla kotonaankin ihan kaksin. Mikä on, ettet saa suutasi asiassa auki?

Eikä poika voi kyllä kovin aikuinen olla, jos isi maksaa vuokran ja tyyppi viettää kaveriporukan kanssa aikaa isin luona...

"Tyyppi" ehkä tykkää olla "kotona".

 

[Väsyttää....]

On vähän eri asia omat lapset ja muiden kakarat, tämä vanha totuus ei ole mihinkään muuttunut. Kyllä minäkin kestäisin joskus sitä kaveria, mutta esim. tänä vuonna hän on ollut yhden viikonlopun pe-la ja kesälomalla 4 päivää äitinsä luona, muuten aina meillä. Näköjään meistä neljästä vain minä olen ahdistunut tilanteesta.

Yritin puhua miehelle, mutta ei sitä kovin suorin sanoin voi ilmaista, että en jaksa katsella lastasi, käske se tiehensä joskus. Ja sanoma ei ole mennyt perille. Nyt sitten epätoivoissani yritän tätä pakenemiskonstia, Mutta on tämäkin elämää, paeta kodistaan.

 

[Kuntotäti]

Kuntotäti kuulostaa hyvältä. Namutäti vaihde on jäänyt tänään pois päältä.
Syön nyt Digestive keksejä.
Piikkimatoista kuulin Kukko kiekuusta vähän aikaa sitten. Juha juontaja raasu kokeili mattoa lähetyksessä, mutta ei kestänyt piikkejä loppuun asti.
Näin maton Prismassa. Se lienee nyt in-juttu. Tykkään nukkua kovalla lattialla.
Luulisin että piikkimatto olisi minullekin sopiva juttu.
Kuntoilussa nälkä kasvaa syödessä. Luin Evita-lehdestä jutun kahvakuulista.
www.kahvakuula.fi sivulta voi lukea lisää. Siinä vasta reipas kolmekymppinen yh-äiti. On jo voittanut hopeaa Ohiossa. Jätän kuulat kokeilematta, mutta piikkimattoa olisi kiva kokeilla klubilla. Pitääpä kysellä jos vaikka löytyy jostakin nurkasta tai sitten laittaa ehdotus nettiin.

 

[Vanha Noita]

On vähän eri asia omat lapset ja muiden kakarat, tämä vanha totuus ei ole mihinkään muuttunut. Kyllä minäkin kestäisin joskus sitä kaveria, mutta esim. tänä vuonna hän on ollut yhden viikonlopun pe-la ja kesälomalla 4 päivää äitinsä luona, muuten aina meillä. Näköjään meistä neljästä vain minä olen ahdistunut tilanteesta.

Yritin puhua miehelle, mutta ei sitä kovin suorin sanoin voi ilmaista, että en jaksa katsella lastasi, käske se tiehensä joskus. Ja sanoma ei ole mennyt perille. Nyt sitten epätoivoissani yritän tätä pakenemiskonstia, Mutta on tämäkin elämää, paeta kodistaan.

"On vähän eri asia omat lapset ja muiden kakarat, tämä vanha totuus ei ole mihinkään muuttunut."

Ei muuten ole, jos on kyse puolisosi lapsesta/lapsista. Sinä olet VALINNUT hänet miehesi mukana. Lopeta valittaminen, aikuinen nainen!

"Näköjään meistä neljästä vain minä olen ahdistunut tilanteesta."

Tämäkö ei kerro sulle yhtään mitään? Juu, lähde. Vapauta muut sinusta!

Miten kukaan voisikaan sanoa puolisolleen, "etten jaksa katella lastasi, käske se tiehensä"?

Toivottavasti miehesi ymmärtää valita paremmin. Edes.

 

[Väsyttää...]

No todellakin, mitäs läksit?!

Mikset vain ehdota miehelle, että lähdette viikonlopuksi jonnekin kahdestaan. Ehkä mies silloin voisi huomata sen, miten mukavaa olisi joskus olla kotonaankin ihan kaksin. Mikä on, ettet saa suutasi asiassa auki?

Eikä poika voi kyllä kovin aikuinen olla, jos isi maksaa vuokran ja tyyppi viettää kaveriporukan kanssa aikaa isin luona...

Isi maksaa vuokran, kun opintoraha ei riitä kaikkeen. Ja mikä sitä on viettäessä aikaa kaveriporukalla isin luona, kun se on sallittua, huolto pelaa ja jääkaapissa on ruokaa ja juomaa.

Saan suuni auki, mutta ilman tulosta. Enkä jaksa enää, 2 vuotta tätä vääntöä...

 

[Vanha Noita]

Kuntotäti kuulostaa hyvältä. Namutäti vaihde on jäänyt tänään pois päältä.
Syön nyt Digestive keksejä.
Piikkimatoista kuulin Kukko kiekuusta vähän aikaa sitten. Juha juontaja raasu kokeili mattoa lähetyksessä, mutta ei kestänyt piikkejä loppuun asti.
Näin maton Prismassa. Se lienee nyt in-juttu. Tykkään nukkua kovalla lattialla.
Luulisin että piikkimatto olisi minullekin sopiva juttu.
Kuntoilussa nälkä kasvaa syödessä. Luin Evita-lehdestä jutun kahvakuulista.
www.kahvakuula.fi sivulta voi lukea lisää. Siinä vasta reipas kolmekymppinen yh-äiti. On jo voittanut hopeaa Ohiossa. Jätän kuulat kokeilematta, mutta piikkimattoa olisi kiva kokeilla klubilla. Pitääpä kysellä jos vaikka löytyy jostakin nurkasta tai sitten laittaa ehdotus nettiin.

Netissä hehkutettiin, että, miten se rentouttaa ja siihenhän sitten nukahtaakin hetken kuluttua...

No, minä, tietty varmana asiastani jälleen kerran, ajattelin, että pöh, mähän en päiväunille nukahda (en vaikka olen yrittänytkin joskus). Nytpä nukahdin puoleksi tunniksi siihen. Erittäin virkistävä kokemus!

 

[Väsyttää...]

On vähän eri asia omat lapset ja muiden kakarat, tämä vanha totuus ei ole mihinkään muuttunut. Kyllä minäkin kestäisin joskus sitä kaveria, mutta esim. tänä vuonna hän on ollut yhden viikonlopun pe-la ja kesälomalla 4 päivää äitinsä luona, muuten aina meillä. Näköjään meistä neljästä vain minä olen ahdistunut tilanteesta.

Yritin puhua miehelle, mutta ei sitä kovin suorin sanoin voi ilmaista, että en jaksa katsella lastasi, käske se tiehensä joskus. Ja sanoma ei ole mennyt perille. Nyt sitten epätoivoissani yritän tätä pakenemiskonstia, Mutta on tämäkin elämää, paeta kodistaan.

"On vähän eri asia omat lapset ja muiden kakarat, tämä vanha totuus ei ole mihinkään muuttunut."

Ei muuten ole, jos on kyse puolisosi lapsesta/lapsista. Sinä olet VALINNUT hänet miehesi mukana. Lopeta valittaminen, aikuinen nainen!

"Näköjään meistä neljästä vain minä olen ahdistunut tilanteesta."

Tämäkö ei kerro sulle yhtään mitään? Juu, lähde. Vapauta muut sinusta!

Miten kukaan voisikaan sanoa puolisolleen, "etten jaksa katella lastasi, käske se tiehensä"?

Toivottavasti miehesi ymmärtää valita paremmin. Edes.

Menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli aikuinen lapsi. Oletin, että aikuinen lähtee joskus kotoa omilleen, haluaa lähteä kokeilemaan omia siipiään ja haluaa elää vapaammin omassa kämpässään. Ja että aikuinen, jolla on myös oma äiti, haluaisi joskus viettää aikaa äitinsäkin kanssa.

Ok. tien virheen, en osannut aavistaa olevani niin hemmetin kiva ihminen, että hän haluaa viettää saman katon alla aikaansa aina vaan ja edelleen.

 

[Tällaista nykyaika on]

Kun on sinun perhe, minä, monella minun perheeni ja vielä yhteinen perhe, niin siinäpä sitä onkin miettimistä. Siis sietääkö koko yhteisöä, kuka kantaa vastuuta jälkeläisistä ja missä suhteessa, kuka tinkii omasta mukavuudestaan jne.

Elämä on vain elettävä sellaisena kuin miksi sen on omalta osaltaan muodostanut.

 

[Vanha Noita]

On vähän eri asia omat lapset ja muiden kakarat, tämä vanha totuus ei ole mihinkään muuttunut. Kyllä minäkin kestäisin joskus sitä kaveria, mutta esim. tänä vuonna hän on ollut yhden viikonlopun pe-la ja kesälomalla 4 päivää äitinsä luona, muuten aina meillä. Näköjään meistä neljästä vain minä olen ahdistunut tilanteesta.

Yritin puhua miehelle, mutta ei sitä kovin suorin sanoin voi ilmaista, että en jaksa katsella lastasi, käske se tiehensä joskus. Ja sanoma ei ole mennyt perille. Nyt sitten epätoivoissani yritän tätä pakenemiskonstia, Mutta on tämäkin elämää, paeta kodistaan.

"On vähän eri asia omat lapset ja muiden kakarat, tämä vanha totuus ei ole mihinkään muuttunut."

Ei muuten ole, jos on kyse puolisosi lapsesta/lapsista. Sinä olet VALINNUT hänet miehesi mukana. Lopeta valittaminen, aikuinen nainen!

"Näköjään meistä neljästä vain minä olen ahdistunut tilanteesta."

Tämäkö ei kerro sulle yhtään mitään? Juu, lähde. Vapauta muut sinusta!

Miten kukaan voisikaan sanoa puolisolleen, "etten jaksa katella lastasi, käske se tiehensä"?

Toivottavasti miehesi ymmärtää valita paremmin. Edes.

Menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli aikuinen lapsi. Oletin, että aikuinen lähtee joskus kotoa omilleen, haluaa lähteä kokeilemaan omia siipiään ja haluaa elää vapaammin omassa kämpässään. Ja että aikuinen, jolla on myös oma äiti, haluaisi joskus viettää aikaa äitinsäkin kanssa.

Ok. tien virheen, en osannut aavistaa olevani niin hemmetin kiva ihminen, että hän haluaa viettää saman katon alla aikaansa aina vaan ja edelleen.

No, ookoo, mietitään asiaa ihan aikuisesti. Molemmat.

Ensinnäkin olen sitä mieltä, että hän lähtee, kun on kypsä siihen. Lopullisesti. Käy pikimmiltään vain joskus ja miehesi mielestä joka tapauksessa liian harvoin. Kaikki eivät aikuistu samaa tahtia ja jotkut vielä aiukuisenakin haluavat olla tiiviisti tekemisissä vanhempiensa kanssa. Myös vanhemmat haluavat olla usein tiiviisti tekemisissä lastensa kanssa. Mutta, jos sinulla ei ole lapsia, et tietenkään voinut sitä tietää.

Miten sinä selviät tästä? Odota, anna täysi tukesi tilanteelle. Onko sinulla mitään muuta vaihtoehtoa, jos kerran olet valinnut näin?

Lisäksi voit ottaa tilanteesta irti kaiken mahdollisen; opettele tuntemaan uusi ihminen, tee hyvää ruokaa koko porukalle, mene mukaan ja nauti! Nauti valinnoistasi ja tyydy niihin. Elämästäsi tulee umpimukavaa!

 

[Väsyttää...]

On minulla lapsia ja tiedän, että ne lähtevät joskus. Ja että niiden kuuluukin lähteä.

En osaa nauttia, kun tätä on nyt tullut yliannos, ilman hengähdystaukoa, etukäteen sopimatta tai mielipidettäni kysymättä.

Tee hyvää ruokaa, mikä vitsi. Mikään tekemäni ruoka ei ole kyllin hyvää hänelle.
Yleensä olen kotona hipihiljaa viikonloput, koska kaikki sanomani kääntyy minua vastaan ja saa ilkeämielisen vastauksen tältä "aikuiselta".
Kuvitelkaa: kuljen "kotonani" kuin varjo, hiljaa seinän vieriä pitkin. Sairasta, molemmin puolin.

 

[Vanha Noita]

On minulla lapsia ja tiedän, että ne lähtevät joskus. Ja että niiden kuuluukin lähteä.

En osaa nauttia, kun tätä on nyt tullut yliannos, ilman hengähdystaukoa, etukäteen sopimatta tai mielipidettäni kysymättä.

Tee hyvää ruokaa, mikä vitsi. Mikään tekemäni ruoka ei ole kyllin hyvää hänelle.
Yleensä olen kotona hipihiljaa viikonloput, koska kaikki sanomani kääntyy minua vastaan ja saa ilkeämielisen vastauksen tältä "aikuiselta".
Kuvitelkaa: kuljen "kotonani" kuin varjo, hiljaa seinän vieriä pitkin. Sairasta, molemmin puolin.

Et oikeen tule tämän nuoren miehen kanssa toimeen? Siihen en enää osaa sanoa mitään, sillä minä tulen sekä omieni että mieheni lasten kanssa toimeen. Viihdymme yhdessä ja meillä on hauskaa. Jonkin verran se on panostustani tietty tarvinnut. Aktiivista hyväksyntääni ja aktiivista toimintaani - ja paaaaljon hyvää ruokaa!

 

[otan osaa]

On minulla lapsia ja tiedän, että ne lähtevät joskus. Ja että niiden kuuluukin lähteä.

En osaa nauttia, kun tätä on nyt tullut yliannos, ilman hengähdystaukoa, etukäteen sopimatta tai mielipidettäni kysymättä.

Tee hyvää ruokaa, mikä vitsi. Mikään tekemäni ruoka ei ole kyllin hyvää hänelle.
Yleensä olen kotona hipihiljaa viikonloput, koska kaikki sanomani kääntyy minua vastaan ja saa ilkeämielisen vastauksen tältä "aikuiselta".
Kuvitelkaa: kuljen "kotonani" kuin varjo, hiljaa seinän vieriä pitkin. Sairasta, molemmin puolin.

Pystyn kuvittelemaan tilanteen, eihän tuollainen paikka ole mikään koti. Kamalaa, sympatiani ovat ihan sinun puolellasi! Kodissa kuuluisi elää yhdessä, ei kenenkään yksittäisen perheenjäsenen ehdoilla. Esim. minusta on ihan normaalia käytöstä kysyä muilta perheenjäseniltä, onko näille ok kutsua sinne vieraita, poika ilmeisesti ei niin tee vaan kaverinsa ramppaavat siellä yksin hänen päätöksestään. Jos miehen mielestä perheessä kuuluu elää enemmän pojan kuin sinun ehdoilla (sen kuuluisi mennä 50/50, olettehan aikuisia ihmisiä molemmat) tai hän puolustaa pojan päänaukomista sinulle silloin kun pidät puoliasi, muuta pois. Omillaan asuva lapsi on jo senverran aikuinen, että siltä voi olettaa normaaleja käytöstapoja ja kanssaihmisten huomioonottamista, mitään teinikäytöstä ei tarvitse enää hyväksyä. Kyllä ihmisellä kuuluu olla paikka, jonka saa tuntea kodikseen.

 

[Ymmärtjä ei väsy.]

Olet kykenemätön nainen hallitsemaan uusioperhettäsi. Hoida asiasi kuntoon kun et jaksa. Lähde vetämään tai käsittele miehesi poikaa yhtä tärkeänä kuin miestäsi. Ei kukaan ilmeisesti kestä sun asennetta, sinä se vieras olet siinä kuviossa. Muuta tapasi jos voit. Olisit liittoa solmiessa jo valmistunut ottamaan miehesi lapsi täysin vertaiseksesi perheen jäseneksi.

 

[Miehen velvollisuus herätä ja asettaa rajat pojall]

Ensiksi jeesustelijoille kysymys: mitä vikaa on siinä että haluaisi viettää edes siloin tällöin viikonlopun kahdestaan puolisonsa kanssa omassa kodissaan kun lapsukaiset kerran ovat jo aikuisia ihmisiä? Miksi aikuiselle pojalle ei voisi sanoa vaikka kerran kahdessa kuukaudessa että sori Janipekka, tänä viikonloppuna hotelli on suljettu, meillä on muita suunnitelmia, jos olet tulossa kaupunkiin, kysy sopiiko äidille yöksi. Aikuistumiseen kuuluu että osaa ottaa muut ihmiset huomioon ja oppii tekemään kompromisseja. Ei aikuisten lasten vanhempien tarvitse aina olla niitä jotka joustavat ja lasten niitä jotka saavat pitää oman päänsä. Ehkä joidenkin mielestä on kivaa kun talo on täynnä väkeä ja on menoa ja meteliä, mutta monet meistä kaipaavat rauhaa ja hiljaisuutta raskaan työviikon jälkeen. On kohtuutonta että sitä pitää lähteä hakemaan hotellista kun omassa kodissa ei siihen saa koskaan mahdollisuutta.

Kun mies on muuttanut kassasi yhteen olisi hänen kannattanut miettiä miten arki pyörii pojan ja sinun kanssa. Poika on hänen lapsensa joten hänen on vastuu otettava. Jos siihen kuvioon ei mahdu uusi vaimo jolla on puoliksi sananvalta omassa kodissaan ja lupa pitää kuria hävyttömiksi ryhtyville aikuisille lapsille, ei miehen olisi pitänyt tuoda taloon uutta vaimoa ollenkaan vaan elää pojan kanssa kahdestaan.

Jos miehesi ei puutu pottuiluun, nuorukainen ymmärtää että asialla on isän hiljainen hyväksyntä ja jatkaa suunsoittoa. Sinua ei tarvitse kunnioittaa. Millaisen miehen mallin hän siinä saa? Isä on nyt luistanut vastuustaan. Jotkut miehet ovat huonoja tajuamaan näinkin päivänselviä asioita joten ne on sanottava suoraan. Ja jos sanat eivät tehoa, niin sitten ei auta kuin ryhtyä tekoihin. Sen että alat viettää viikonloppuja poissa kotoa pitäisi viestittää miehelle vähitellen että tämä on todellinen ongelma joka ei unohtamalla ja vähättelemällä poistu.

Tuli muuten sellainenkin ajatus mieleen että ehkä poika ei juuri mene äidilleen koska äiti osaa pitää kuria kodissaan eikä anna pojan tehdä ihan mitä lystää. Isän luona sen sijaa saa elää kuin pellossa ja tuoda lauman kavereitaankin mukanaan, eikä isä sano halaistua sanaa.

 

[joitakin vinkkejä]

Ehkä helpointa olisi aluksi se, että pyydät miestäsi, että lähdette joku viikonloppu ihan kahdestaan reissuun. Jos poika on tottunut vain marssimaan isänsä kotiin ilman ilmoittelua, niin voitte jättää lapun keittiön pöydälle, että lähdettiin reissuun ja jääkaapissa on purkki maitoa ja kaksi annosta valmisruokaa, joten pärjäile.

Miehesi ei mitä ilmeisimminkään ole oppinut eron jälkeen(kään) olemaan lapselleen isä, vaan hän yrittää olla kaveri, jonka kanssa on hauskaa. Moni vanhempi eron jälkeen tekee sen virheen, että joko syyllisyydentunnosta tai madaltaakseen lapselle erosta aiheutuvaa tuskaa ostaa kaikkea kivaa vaatimatta lapselta mitään. Niinpä miehesi on tehnyt karhunpalveluksen ja on kovaa vauhtia kasvattamassa hänestä uusavutonta nössöä/peräkammarin poikaa, jolla ei ole mitään kiirettä aikuistua, koska häneltä ei vaadita mitään.

Eikös tuo opiskelu kestä vain tietyn aikaa? Miehen kannattaisi jutella pojan kanssa, että vuokrissa avustetaan vain niin kauan, kun koulu kestää (jos arvioitu valmistuminen kestää 3 vuotta, niin tukea tippuu vain sen ajan. Varsinkin yliopisto-opiskelijoilla valmistuminen voi viivästyä reippaastikin, jos ei ole ollenkaan minkäänlaista taloudellista painetta valmistumisesta). Jos taas valmistuminen ei kestä enää kuin esim. vuoden, niin eikö AP jaksaisi vielä sen aikaa sinnitellä?

En näe mitään muuta mahdollisuutta tämän tilanteen selvittämisessä kuin sen, että AP puhuu perusteellisesti asiasta miehelleen ja mies pojalleen. AP:n tulisi puhua asiasta miehelleen siten, että hän tosiaan tajuaa, että suhde on katkeamaisillaan, joten onko asia miehelle yhdentekevä (silloin ero on ihan aiheellinen!!!) vai haluaako hän ottaa itseään niskasta kiinni ja osoittaa olevansa jämäkkä mies eikä pelkkä tossukka. Ehkä mieskin sitten tajuaisi, että hän on tätä menoa kasvattamassa pojastaan nössökkää eikä vastuuntuntoista kunnon miestä.

Kannattaa muuten huomata, että moni nuori suhtautuu vanhempiinsa halveksivasti, jos vanhemmat eivät osoita mitään merkkejä siitä, että heitä tulee arvostaa ja kunnioittaa. Ehkä sinunkin tulisi kerrankin korottaa ääntäsi ja sanoa suorat sanat pojalle. Mitä menettäisit, jos käskisit pojan siivoamaan jälkiäsi, joka on enemmän sinun koti kuin hänen (poika lienee kirjoilla vuokra-asunnossaan). Jos poika alkaa uhoamaan, niin voisit sanoa, että jos ei käytös parane, niin ei tarvitse tulla tähän asuntoon enää uudestaan ennen kuin osaa käyttäytyä aikuisen lailla eikä kuin teini-ikäinen pikkupoika.

Kun minä olin murrosikäinen veljeni kanssa, niin vanhempani viettivät laatuaikaa tekemällä kahden keskisiä reissuja. Olivat risteilyllä, vuokrasivat mökin ja kävivät kaveripariskuntien kanssa viettämässä hauskaa esim. käymällä katsomassa elokuvia tai vaikka Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaottelua. Edes pari kertaa vuodessa he hommasivat asunnon tyhjäksi eli minä ja veljeni lähdimme omille kavereillemme yökylään, urheiluleirille tms. Minusta oman ajan tarvetta on ihan biologisillakin vanhemmilla eikä pelkästään uusiosuhteissa äiti- tai isäpuolilla.

 

[Tree]

Komppaan täysin 5.50 viestinsä lähettänyttä. Ja toivon todella, ettei mieheni nuorempi lapsi muuta meille epämääräisiksi vuosiksi kun nyt alkaa olla toivoa siitä, että vanhempi muuttaisi meiltä joskus omilleen. Ulkopuolisena vain näen sen, miten nuoremman elämä meillä tehdään niin helpoksi ja houkuttelevaksi, mutta ehkä se itse tajuaa, että se on sellaista vain, koska hän käy harvoin (joka toinen vkl).

 

[Lillukka-]

Ymmärrän hyvin. Itse olen ihminen joka haluaa silloin tällöin omaa rauhaa. Ja vaikka puolison lapset olisivat kuinka ihania, haluan silti olla omassa kodissani joskus ihan rauhassa. En jaksaisi jos kotona ovet kävisivät kuin saluunan ovet joka viikonloppu. Aina pitäisi miettiä, miten päin sitä olisi, jos vaikka sattuu aikuinen poika kavereineen pöllähtämään paikalle. Ja joka ikinen viikonloppu.

Hiukan kyllä on omaa saamattomuuttasi, ettet ole saanut kotiisi rajoja. Meilläkin aikanaan minun lapseni olisi lähes asunut kumppaninsa kanssa meillä, kun meillä oli niin kivaa. Sovittiin loppujen lopuksi, että ovat joka toinen viikonloppu meillä ja joka toinen vkl kumppanin luona. Kavereineen piipahtivat kyllä kahvilla yms. Silloin jos me olimme mieheni kanssa esim. mökillä, silloin talo oli vapaasti nuorison käytettävissä. Tämä toimi hyvin.

Ovatko muuten sinun lapsesi joka päivä kotona? Oletko huomioinut sen, että miehesi "joutuu" näin ollen olemaan aina vieraiden lasten kanssa.

Kaiken kaikkiaan. Ei se vähennä välittämisen eikä rakkauden määrää, vaikka jotain rajoja asettaakin.