Ovatko ihmiset todella näin rikkaita? Miten teidän perheessä?

Mitä tarkoittaa ruokaan panostaminen?

Yritän suosia aina kotimaisia tuotteita ja ostaa täysjyvää. Luomua ostan aika harvoin. Mä suosin paljon sipulia. Halpaa ja terveellistä. Mä saatan lisätä ruokaan kolmekin isoa sipulia. Lisäksi teen usein raasteita porkkanasta ja lantusta. Perus vihersalaattia on pari kertaa viikossa. Vihanneksia silti on joka ruualla jossain muodossa. Kanalta syödään paljon. Hedelmiä on aina tarjolla ja marjoja pari kertaa viikossa. Perus kotiruokaa teen. Keittoja ja laatikoita,, kalaa ja muusia jne..

Mun mielestä en panosta ruokaan sen kummemmin.

 

Etsipä sinä joutilaampana tosiaan samantasoiset... Asunnosta maksettu hinta joskus 10 vuotta sitten nousukautta odotellessa paikkakunnalla X ei ole yhtä korkea kuin jos myisit sen nyt (johtuen esim. alueen suurista työllistäjistä ja niissä tapahtuneista muutoksista). Asuntojen hinnat säilyvät ja nousevat ainoastaan täällä Suomen ainoassa kaupungissa; Helsingissä.

No ei oo vaikeaa, tässä esimerkiksi varsin samantasoinen talo kuin linkkaamasi Helsingin talo: http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/9533043

Toki tämä Turussa sijaitseva talo on 5 vuotta vanhempi ja energialuokaltaan selvästi huonompi (D vs. A), mutta toisaalta neliöitä on n. 10 % enemmän, joten kokonaisuudessaan aika samantasoisia.

 

Tosi mielenkiintoista, mä olen nimittäin joskus miettinyt samaa. Oon tullut siihen tulokseen että palkat on varmaan sitten oikeasti suuremmat tai on tehty hyviä asuntokauppoja aina siirtyen pienemmästä jo maksetusta isompaan jolloin lainaan ei enää paljoa mene uuden kohdalla tai on saatu perintöä. Kaikki ok mulle, en ole kateellinen vaan iloinen jos muilla on hyvä tilanne.

Mekin ollaan tällainen perusperhe. Mä olen jopa viime aikoina alkanut downshiftaamaan monessa asiassa koska oon huomannut, ettei materia sittenkään tuo kaikkea onnea vaan se tulee läsnäolosta ja yhdessäolosta. Mä olen havahtunut siihen aina uuden tavaran hankinnan kohdalla, että mitä varten ja KENELLE mä sen oikeasti ostan? Mulle kelpaa esimerkiksi varsin hyvin mun vanha laukku, ei mun tarvitse hankkia uutta ihan vaan siksi että on tullut joku uusi merkkilaukku joka olis kiva olla - lähinnä siksi että näyttäisin muiden silmissä enemmän coolilta ja varakkaammalta. Eli ostaisin vaan oikeasti sillä arvostusta muiden silmissä. Mä haluan saada sen muuta kautta, enemmän olemalla se joka olen eikä se mitä tavaroita mulla on. Ja toisekseen, on jotenkin myös näin vanhemmiten (hah, 34-vuotiaana siis) etomaan tuo merkkien käyttö. Se on oikeasti rasittavaakin että automaattisesti bongailet että nyt saa jotakin Peakin paitaa tarjouksesta. Että pitää olla just niitä vaatteita jotka antaa susta tietyn vaikutelman. Saan paljon kutsuja lastenvaatekutsuille, nyt ei kiinnosta nekään. Se, että kaikki tietää sun hassanneen 30e johonkin lapsen t-paitaan, joka on ihan kiva, muttei mikään superhyperihana kuitenkaan, mutta oli pakko ostaa koska merkki - on ihan vaan typerää! Käytän sen 30e nykyään mieluummin niin, että ostan HM:ltä conscious -malliston t-paidan viidellä eurolla ja jätän ne 25e säästöön tai voinpa vaikka satsata ne hedelmäsalaattiaineksiin ja smoothieihin joiden uskon olevan paljon positiivisempi juttu lapselle kuin se merkkipaita.

Voisin vaikka miten pitkään kertoa omia esimerkkejä, mutta enpä viitsi kyllästyttää nyt enempää. Kohtuulisuus kaikessa on se mihin mä tavoittelen =) Se pitää vielä sanoa että omilla toimillani yritän näyttää tietynlaista esimerkkiä, ettei aina tarvii olla kamalaa kilpavarustelua ja uusien juttujen tavoittelua nykypäivänäkään, vaan että jokainen tulisi hyväksytyksi omana itsenään. Meillä on esimerkiksi 10 vuotta vanha auto, mutta me tykätään siitä ja ei aiota vaihtaa sitä uudempaan ennenkuin sen pito tulee täysin kannattamattomaksi. Meille se on _vain_ auto, väline jolla siirrytään (toki aikoinaan ostopäätös tehtiin turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen joten ei se mikään Lada ole, ei tosin Audikaan) eikä ajatella yhtään, että jostain syystä tarvisi kulkea jollakin pränikällä pelillä ihan vaan koska olis hienoa.

 

Meillä tismalleen samat tulot kuin ap:lla, 4600 e nettona sis lapsilisät. Toinen lapsi iltapäiväkerhossa, toinen päikyssä joten tarhamaksut noin 350 e kk. Raha riittää ihan ok, olen aika säästäväinen eikä itsellä ole mitään kalliita harrastuksia enkä välitä merkkivaatteista. Matkustellaan pari kertaa vuodessa. Saan kerran vuodessa töistä bonukset, noin 3000 e, näillä rahoilla on saatu tehtyä toinen matka ja toiseen säästetään erikseen. Olen aika pieneen tyytyväinen ja viihdyn hyvin kotona, joten arkielämä on suht halpaa. Meillä on vain yksi auto, tämä on suurin säästö. Asutaan omakotitalossa, ei missään hulppeassa, lainan pitäisi olla muutaman vuoden kuluttua maksettu. Olen sitä mieltä kuten joku sanoikin, että raha riittää siihen mihin haluaa sen riittävän. Moni kollega ostelee kalliita merkkivaatteita useammalla satasella kuussa, itse en saa sellaisesta mitään iloa.

 

Kyllä te olette nyt niin upean vaatimattomia ihmisiä, opetatte lapsillenne parempaa kulkemalla vanhemmalla autolla ja olette te nyt vaan niin paljon parempia epäsuorasti sanottuna. Arvasin että tämä on tällainen pönkitysketju, haistoi tarkoituksen jo heti aloituksessa.

Mieluummin vaikka vaikuttaisin leveilevältä ihmiseltä uudenkarhealla Ferrarilla kuin olisin joku muka vaatimaton itseänsä ärsyttävällä epäsuoralla tavalla korostaja. Ehkä yksi rasittavimmista ihmistyypeistä ja suomalaisista näitä muka vaatimattomia löytyy pilvin pimein, jotenkin se on sitä suomalaisuutta vaan edelleen, vaikka vähän päästy jo irti tästä onneksi. Hirveä jupina jos jollain näkyy raha elämässä ja kulmat hiusrajassa viisastellaan kuinka me nyt sitten ainakin näytetään lapsille sitä oikeanlaista elämää.

Teidän kavereilla on joko enemmän rahaa tai sitten he käyttävät sitä johonkin muuhun kuin te itse, ei siinä mitään sen ihmeellisempää ole.

 

Meillä on nettotulot vähän pienemmät kuin ap.lla. Perheeseen kuuluu minä, mies ja kaksi koululaista. Minusta kaikki on myös omista valinnoista kiinni. Meillä asuntolaina, 1 auto, perusruokaa ja lapsilla sekä aikuisilla liikuntaharrastukset, joiden yhteiskustannukset n. 150€/kk. Meillä on varaa käydä ulkona syömässä, vaihdellen 1-4 krt/kk, käymme leffassa, kylpylässä jne. fiiliksen mukaan (n. 1-2 krt/kk). uUlkomaan matkoilla käymme keskimäärin kerran vuodessa. Viime kesänä olimme pitkällä ja kalliimmalla matkalla, siihen säästettiin vajaa pari vuotta. Ensi kesänä joku pienempi reissu ja sitten ehkä taas joku isompi. Olen osittaisella hoitovapaalla pienen koululaisen vuoksi, sekin oma valinta ja näkyy palkassa. Olemme valinneet asua rivitalossa emmekä omakotitalossa, ostamme itsellemme (siis aikuisille) vaatteita liian harvoin, sisustustakin uusitaan harkiten. Elämä on hyvää ja mitään itselle tärkeää ei puutu. Aina voi haaveilla ja muuttaa valintojaan, se on sitten vaan jostain muusta kohdasta pois

 

Ihmisten rahankäyttö on tosi erilaista. Joskus varallisuutta onkin vaikea arvioida.

Meillä ei osteta leluja luin pääasiassa synttäreiden ja joulun aikaan. Joissain perheissä ostellaan erilaisia leluja pitkin vuotta. Voivat olla pienempiä juttuja, mutta niistä kertyy jo hyvä puro.

Meillä ei käydä leffassa ko max 2 x vuosi. Toiset käyttää tällaiseen huomattavasti enemmän.

Meillä ei syödä jogurtteja, mehuja ja muita epäterveellisyyksiä kaiket päivät. Eikä meillä käytetä eineksiä. Joissain talouksissa jääkaappien sisältöihin menee euroja enemmän. Kokkaamme paljon erilaisia juttuja ja panostamme kotiruokaan. Syömme ulkona harvoin.

Vaattehankintojen osalta. Ei osteta koskaan huonolaatuista, hetken palvelevaa. Kuten acryyliä sisältäviä tekstiilejä ym. Ostetaan laadukkaampia jotka kestää yleensä myös sisarille käyttöön.

Lasten harrastukset varusteineen on kalliit kustantaa, mutta noihin harrastuksiin panostaminen tuntuu tärkeältä. Lapset kasvavat ja kehittyvät lajissa, joka ylläpitää terveyttä ja hyviä terveellisiä elämänarvoja (liikunnan tärkeys, terveellinen ravinto, hyvä joukkuehenki, pitkäjänteinen trenaaminen ja sitoutuminen ).

Meillä on iso moderni koti, jonka perusteella joku voisi pitää varakkaana. Mutta, siitä 80% on tehty omin töin. Ei oo jääty peukaloita pyörittämään vaan tehty itse.

Matkustamme kerran vuoteen kauemmas. Tähän säästämme pitkin vuotta. Yhteset seikkailut ja maailmasta oppiminen yhdessä perheenä on parasta. Sitä jaksaa taas kun käy tuulettumassa muualla. Perheaika on tärkeää.

 

Kiinnostavaa lukea erilaisia kokemuksia. Kamalan isoja tuloeroja ihmisillä! Toiset downshiftaa tai suunnittelee sellaista. Toiset haaveilee merkkituotteista. Mäki haluun kertoa omat juttuni! En o laskenu tuloja, mut miehen kaikki rahat menee maatalouden harjoittamiseen (polttoainetta traktoriin, lannoitteita, aitaverkkoa ja - tolppia, lammaskivennäistä ym. ym.) sekä tilan maksamiseen (pankille). Mun tulot nyt äitiyslomalla vielä 1600 €, josta laitan säästöön n. 500 €/kk (kohta putoon kotihoidontuelle vaimikäsenytonkaan) ja maksan sähköt, ruuan ym. Lihaa tulee omasta takaa joten sitä ei olis pakko ostaa. Vesi omasta kaivosta. Marjoja saadaan vaihtamalla lihaan. Uusia vaatteita en tarvi, koska useimmat vaatteet kestävät 10-20 vuotta. En edes ymmärrä, miks ihmiset ostaa laukkuja, kenkiä, vaatteita jos jo omistaa sellaiset. Eikä täältä kyllä yleensä edes ehdi ostoksille. Kun päivän hyppää lasten ja lampaiden hoitopuuhissa, toivoo ehtoolta lähinnä saunomista ja rauhallista luku- tai dataushetkeä ennen nautinnollista pään kallistamista tyynyyn. (Nyt syyslomavieraita, siksi näin myöhään hereillä ) Halusin rohkaista niitä, jotka uskoa hyvään elämään vähillä rahoilla.

 

Joskus tullut huomanneeksi ettei ne helpoimmalla päässeet ja suht ok talouden omaavat ymmärrä kuinka paljon sitä penniä voikaan venyttää.
Siksi näyttää usein varmaan siltä, että jotkut elelee leveästi vaikka todellisuudessa voi olla paljon pienemmätkin tulot käytettävissä mutta ne käytetään eri lailla ja eri kohteisiin.

Minähän ostan sen luomuvaniljajugurtin jos siltä tuntuu. Voin ostaa sen pinkin Korsinkin veskan mikäli se hauskuuttaa minua hipelöidessäni sitä Stockkalla tai sen käsin neulotun parin huntin neuleen myyjäisistä, koska se kestänee vuosikaudet ja näyttää kivalta + edellinen päätyi koiranpennun nujutusrievuksi.
Mutta.. en taas niinkään osta kosmetiikkaa kuin tarpeeseen (täl hetkellä 1 rajauskynä, ripsari, 2 luomiväriä ja meikkipuuterin omistan, kestävät sitten minkä kestää) tai osta hiustenhoitotuotteita satasella kuussa. Eräs korumerkki on kyllä heikkouteni mutta niitäkin löytää alennuksista.. *viheltelee* eivätkä menetä arvoaan vaan ajan myötä tiukan paikan tullen voisin ne kaikki muuttaa rahaksi.
En maksa salikorttia koska pihatöissä saa kuntoilua ja hyötyä ruokapuolelle.
Eräs tuttavani ihmettelee rahankäyttöäni mutta kerran esim.kun laski omat kahvinsa + leivonnaiset, suklaapatukat ym mitä ostaa päivittäin ja itse tyydyn eväisiin niin eipä kehdannut enää ihmetellä. Niillä mässypullillaan jo ostaisi merkkilaukun parin kk:n säästämisellä. Hih.

Asutaan edullisesti. Paljon osataan itse jo ammattien puolesta. Kasvimaakin tuottaa paljon syötävää ja marjatkin saadaan pihasta, kotimetsästä yms. Osa lihoistakin tulee harrastuksen kautta.
Näyttää hienommalta mitä onkaan. Jos vähän miettiin mistä ostaa ja milloin niin säästää paljon.
Kaikissa asioissa voi ostaa edullisemmin kun vähän katsoo milloin. Paljon saa siis vähemmälläkin.
Sitä on vaikea toki jonkun uskoa, jos ei ole tarvinnut ikinä vertailla ja venyttää.

Kumpa ihmiset keskittyisi niihin itselleen mieluisiin asioihin. Välillä voi humputella jos siltä tuntuu. EI tarvitse mutta joskus voi koittaa aika ettei enää voikaan. Silloin saattaa kaduttaa.

 

Meidän perheen nettotulot ovat vähän reilu 2000 euroa kuussa. Minä koen, että olemme hyvätuloisia moniin, moniin tuntemiini ihmisiin verrattuna. Meillä on varaa kaikkeen, mitä haluamme. Mistään ei ole puutetta. Olemme erittäin onnellisia. En edes haluaisi enempää rahaa, sillä liika raha tuo vain murheita tullessaan.

 

Mahtavaa, 2 tonnin eläjä! Onnittelen asenteesta.

 

Meillä bruttotulot n. 5000e ja kolme lasta. Yksi päiväkodissa ja yksi iltapäiväkerhossa. Me ollaan varmasti juuri ap kuvailema perhe. Lapsilla on aina merkkivaatteet (ostettu kirpparilta, ikinä eivät ole saaneet uusia), kaksi autoa, paljon harrastuksia ( kaikilla lapsilla kaksi omaa ja koko perheen harrastuksena laskettelu), matkustetaan paljon, ulkona käydään syömässä n. 1x kuukausi. Asunto 140m2 pk-seutu, mutta velaton. Käytetään paljon rahaa elämyksiin. Toisaalta säästetään ruuassa, teen kaiken itse ja käydään kaupassa vain 1x viikko, lapsilla ja itsellä vain kirpputorilta hankittuja vaatteita, ostetaan kaikki mahdollinen käytettynä. Ei tupakoida eikä käytetä alkoholia. Mitään lehtiä meille ei tule, luetaan nettistä. Luulen, että se miltä elämä muiden silmissä näyttää ei aina ole totuus. Moni varmaan luulee, että käytetään kauheasti rahaa, mutta päivittäiset menot todella minimissä, joten rahaa jää arjen luksukseen.

 

Meidän perheen nettotulot ovat vähän reilu 2000 euroa kuussa. Minä koen, että olemme hyvätuloisia moniin, moniin tuntemiini ihmisiin verrattuna. Meillä on varaa kaikkeen, mitä haluamme. Mistään ei ole puutetta. Olemme erittäin onnellisia. En edes haluaisi enempää rahaa, sillä liika raha tuo vain murheita tullessaan.

Meidän tulot vähän pienemmät, mutta muutoin samastun.

 

Tiäks monet ostaa huonekaluja yms osamaksulla! Eli ne kuluttaa rahaa jota eivät ole edes vielä ansainneet! Siks voi tulla olo että niillä on varaa ostella mitä tykkää ja milloin vain.

 

Minä käyn 8 päivää kuussa töissä, saan juuri sen verran rahaa että se riittää pakollisten menojen (vuokra,laskut) jälkeen ryyppäämiseen,shoppailuun ja ruokaan eikä tarvi kituuttaa edes loppukuusta. Ei lapsia, ei stressiä. Ammatin valinta kysymys!