Outoa

[kukka.]

Olen hämmentynyt siitä mitä suhteessani tapahtuu. Meillä oli jonkinlainen kriisi: unohdimme hyvän alun jälkeen jutella suhteestamme ja jotenkin etäännyimme, vaikka kumpikin haluaa tätä suhdetta. Tajusimme asian onneksi ajoissa ja olemme alkaneet korjata suhdetta pikku hiljaa. Tähän vaiheeseen kuulu se, että yritämme olla tosi avoimia asioista, mistä ei ole osattu/ uskallettu puhua aiemmin.

Otin sitten härkää sarvista ja kerroin miehelle pari päivää sitten, että koen oloni epävarmaksi, koska hän on menossa perinteiseen rientoon, missä sitten otetaan olutta ja siellä on luultavasti yksi miehen vanha heila mukana (tätä en kyllä maininnut, mutta tiedän että se nainen on opiskellut samassa paikassa ja tämä homma liittyy ent. opiskelijoiden tapaamiseen joten on ihan mahdollista, että ko. nainen on mukana). Kuvaan liittyy ilmaista viinaa, saunaa ja jatkoja.

Kerroin epävarmuudestani muilta osin paitsi tuon naisen osalta, sanoin miehelle että en osaa sanoa, miksi minusta tuo ei ole kivaa, mutta ainakaa saunominen ei ole. Kerroin, että haluan kuitenkin hänen menevän jos hän niin päättää, mutta itse en siis haluisi mennä tuollaiseen, siis vaikka saunomaan vieraiden miesten kanssa. Kun aiemmin olin salannut epävarmuuttani, ja siksi se kriisi tuli, niin yritin nyt olla avoin ja asiallinen. Kuinka ollakaan, mies otti asian minusta tosi oudosti. Tai ehkä osaatte selittää asian minulle? Hän ei yhtään ottanut sanomaani huomioon (kuunteli ja kysyi pari juttu mutta siinä se), mutta sen sijaan hän oikein suitsutti juhlaan menemistä. Hän heitti mm. vitsinä, että tulee viimeistään aamulla, että huomenna on varmaan aika huono olla jne. Meillä on muuten tosi rentoa, molemmat menevät menojaan eikä kumpikaan motkota, mutta tämä juttu nyt oli sellainen, mistä minun piti sanoa. Miksi mies ei ollutkaan siitä iloinen? Miksi hän ihan kuin tahallaan teki minut epävarmaksi? Yleensä lähetämme tekstarit jos toinen menee illanviettoon suoraan, mutta nyt sitäkään ei ole kuulunut...

 

[kukka.]

Haluaisiko/ osaisiko joku vastata?

 

[RJV]

Miksi puolisoa ei otettu mukaan?

 

[kukka.]

Siksi että sellainen vain on perinne. Mutta miksi mies siis käyttytyi noin mielestänne? Mitä minun kannattaisi tehdä? Nyt sitten istun kotona enkä tiedä mitä ajatella.

 

[Lauri Lärvätsalo]

...Mitä minun kannattaisi tehdä? Nyt sitten istun kotona enkä tiedä mitä ajatella...

Vedä kunnon lärvit. Sitten ei tarvitse ajatella mitään!

 

[Samaa lääkettä]

Juu lähde bilettämään ja tule huomenna kotiin -jos jaksat. Kun mies ihmettelee missä olet ollut, niin naureskelet vaan tyhmänä, että voe, voe ku on piä kippee )))

 

[RJV]

No tietysti perinteen mukaisesti.
Murtaa vanha perinne ja saada tilalle uusi, puoliso mukaan perinne.
Ymmärrän hyvin tunteenne. Minä jotenkin ihmettelen tuollaista tapaa, että toinen puolisoista voi yksin mennä tuon tapaisiin paikkoihin. Jos meneekin niin puolisoilla pitää olla täysi luottamus siitä ettei siellä tapahdu mitään iljettävyyksiä.

 

[gilla]

Oletpas saanut asiallisia vastauksia. Mikset voi luottaa mieheesi ja ajatella että hän on vain juhlimassa? Luottamus on suhteen perusta, ja jos sitä ei ole - suhde ei toimi. Minun mieheni on ollut ties kuinka monessa firmojen saunailloissa tms ja tiedän että naiskolleegat ovat käyneet päälle (joista mies on itse kertonut). Meillä on niin hyvä luottamus etten näe asiassa mitään ongelmaa, mies osaa torjua iskuyritykset asiallisesti ja jos ei heti perille mene (yleensä menee) niin sitten hieman väännetään rautalangasta.

 

[kukka.]

Mietin siis, että kun olin epävarma, niin miksi mies käyttäytyi noin? Eli omalla tavallaan sai minut epävarmaksi?

 

[Maju]

Ehkä sillä nousi pissa päähän. Onko sitten aikaisemmin käyttäynyt noin vai ensimmäistä kertaa? Liian avoinkaan ei ehkä kannattaisi olla, mm. näistä mustasukkaisuus-asioista. Täytyy luottaa, niin kuin joku aikaisemmin sanoi.

 

[kukka.]

Niin, en tiedä. Minä olen luottanut ja luotan mieheen paljon. Nyt kuitenkin menin avautumaan, että olen epävarma, enkä toivonut muuta kuin ymmärrystä. En halua leikki varmaa kun olen epävarma enkä feikata. Kyse ei ole siitä, etten luottaisi, mutta tuo entisen heilan mukanaolo tuntuu oudolta. Epävarmuus vain lähti liikkeelle vielä enemmän siitä, että mies ei osoittanut ymmärtämystä vaan jotenkin heilutti luottamustani hehkutuksella. Se oli minulle uutta. Miehelle taas oli varmaan uutta se, että sanoin suoraan mitä tuosta ajattelen.

 

[iina.]

Yritin miettiä, miten itse toimisin, jos minun mieheni sanoisi minulle, ettei pidä siitä, että menen omiin juhliini omien kavereitteni kanssa. Mua harmittais ja suututtais se, että mieheni lähtökohtaisesti epäilee minua. Eli ottais todennäköisesti aika paljon päähän koko tyyppi, enkä todellakaan alkaisi vakuuttelemaan, että "kyllä mä oon sulle uskollinen", koska musta olis raivostuttavaa, että mun pitäis tuollaisia itsestään selvyyksiä puolisolleni sanoa.

Mustasukkaisuus ja epäluulo eivät tee suhteelle hyvää. Toisekseen, jos et luota itseesi ja pidä itseäsi parhaana mahdollisena tyyppinä miehellesi, niin tuskinpa hänkään voi ajatella sinusta niin. Heikko itsetunto kun ei ole kovin vetovoimaista..

Siis ryhdistäydy ja luota - sekä itseesi että mieheesi.

 

[kukka.]

Joo, ihan hyvä pointti. Ehkä mies provosoitui tai pelästyi (kun en aiemmin ole pahemmin meuhkannut), ja alkoi testata minua. Että onko tämä joku uusi juttu mikä jää päälle. Tai sitten häntä ärsytti ja hän päätti antaa takaisin kunnolla.

Ei mustasukkaisuus tosiaan auta. En tiedä, mikä minuun meni, mutta toisaalta kerroin vain epävarmuudestani, että mulla on nyt tällainen fiilis, mutten mitenkään syytellyt tai ollut mustis. En halua feikatakaan, kun olen tällainen ja minusta hyvä itsetunto on sitä että uskaltaa sanoa miltä tuntuu...

 

[Lauri Lärvätsalo]

Miksi helvetissä suhteessa pitää jutella suhteesta? Sehän tappaa miehiltä mielenkiinnon koko suhteeseen. Puhutaan siinä missä ollaan, siitä missä ollaan. Sama kuin suunnistajat kisoissa arpoisivat keskenään rastien sijaintia, istusivat kannolle ja vuorotellen pähkäilisivät demokraattista ja yhteistä päätöstä mihin päin mennään!

Ensimmäinen 'turn off'-tilanne kumppanisi kanssa on aloittaa keskustelu: 'Olen tässä miettinyt Meidän Suhdettamme...'

 

[Muuli..]

Minä en henkkoht. ainakaan halua suhdetta jossa en voi avoimesti puolisolleni kertoa myös negatiivisista tunteistani ja epävarmuuksistani. Miksi niistä ei voisi puhua, jos kerran pitää myös puhua hyvistä asioista?
Joku voi sanoa, että suhde ei ole terve jos pitää toista epäillä yms. mutta kyse on kuitenkin kahdesta erillisestä ihmisestä, kahden ihmisen tunteista, edes itsestään ei voi luvata, että koskaan en tule tekemään sitä tai tätä.
Elämään kuuluu myös ajoittainen epävarmuus. Hyvässä ja terveessä suhteessa voi tuoda myös huonot puolensa esille. Ei aina voi tuntea, että luottaa puolisoon 100% tästä iäisyyteen...
Varsinkaan jos toinen sanoo, että tulen aamulla jos jaksan/ehdin/viitsin.

Harvan ihmisen itsetunto on niin uskomattoman hyvä, että koskaan ei esiinny esimerkiksi mustasukkaisuutta.
Vai onko se niin, että jos tuntee pientäkään negatiivista fiilistä suhteessaan niin "ei ole valmis suhteeseen"/"miksi olet suhteessa jossa et voi 100% luottaa" yms

Miksi ei voi välittää toisesta niin paljon, että todellakin voisi vaivautua kertomaan toiselle, että en petä sinua, älä pelkää, tulen yöksi kotiin? Vaan, että jos tuollaista pitäisi vaivautua päästämään suustaan niin suhde on ohi ja raivostuttaa että pitää yhtään todistella uskollisuuttaan ja nyt tämä on loppu jos niin täytyy tehdä??
Aika ehdoton ja mustavalkoinen tapa suhtautua asioihin.
Sekö on sitä rakkautta sitten? Onko rakkaus sitä, että kaksi täydellisen itsevarmaa ihmistä seurustelee toistensa kanssa kuvitellen, että koskaan ei synny eikä saa syntyä epäilyjä, epävarmuutta, pettymyksiä, surua? Ei sellainen ole edes inhimillistä.

Antakaa nyt tilaa tunteillenne, ei ne negatiiviset tunteet heikkoutta ole. Vahvuutta on uskaltaa tuntea niitä ja pystyä niistä puhumaan ilman syyllisyyttä.

 

[kuukkelinpesä]

Joko mies kotiutui?

 

[RJV]

Kai puolisolle voi lähtiessä luvata uskollisuutta, ja kun sitten itse tilanteessa on helpompi noudattaa uskollisuutta, kun juuri on luvannut puolisolle olla uskollinen. Ääneen sanominen myös helpottaa kuulijaa luottamaan toiseen.

 

[kukka.]

Mies kotiutui, hän tuli hyvissä ajoin eikä ollut kännissä. Olen Muulin kanssa samaa mieltä: minusta omien pelkojen paljastaminen ilman mustasukkaisuutta tai epäilyjä on oikein, se on minusta rehellistä. Samalla rakkautta on se, että haluaa toiselle hyvää. Luulen, että miehen tapa toimia liittyi siihen, että hän oli aidosti hämmästynyt kun kerroin tunteistani. Tämä oli eka kerta kun oikeasti olen kokenut epävarmuutta, ja sen uskalsin kertoa. Se on minusta kuitenkin oikein.

 

[dt]

veikkaan, että tässä oli syy:

>Kerroin, että haluan kuitenkin hänen menevän jos hän niin päättää

ja loppu hyvin kaikki hyvin... hyvä !

 

[niks]

Mä uskon asioiden kertomiseen. Mutta asiat voi kertoa niin monella eri tavalla. Kun pitää mielessä, että toista ei voi koskaan pitää elämässään vain pakolla, vaan toisen täytyy haluta olla siinä.

Jos samanlainen epävarmuus/mustasukkaisuus kuin ap:llä on tullut mieleen olen saanonut suoraan, että "mä luotan suhun, mutta mua huolestuttaa kun menet kun sä olet niin ihana, että kaikki muutkin naiset sen huomaavat ekalla vilkaisulla". Asia tulee sanotuksi ja mies saa siitä mukavan mielen (eli tietää, että on mun mielestä ihana). En ikinä sanoisi, että "toivoisin, että et menisi". Siinä työnnetään oma mustasukkaisuus toisen syliin ja käsiteltäväksi. Se on kuitenkin oman pään asia ja itse mietittävä. Ei siinä toisen vakuuttelut auta, seuraava kerta tulee aina, eikä toista voi estää menemästä. Mies tulee takaisin, jos tahtoo. Kuka tahtoo selaisen, joka ei itse tahdo olla läsnä???