tosi outoa.
onhan meillä jo 3 ihanaa lasta. miksi mua vaivaa tämä?
enhän enää ole lapseton. jotenkin vaan ne kaikki tunteet joskus iskee pintaan. ajalta, kun lapsen saaminen oli niin epävarmaa. oli ssg tutkimukset ja munasolupunktiot ja pco-diagnoosi.
sitten tärppäsi ivf-hoidosta, ja puoli vuotta kaksosten syntymän jälkeen tärppäsi luomusti.
ja nyt on kolme lasta, kaksi synnytystä ja kaksi keskenmenoa.
eikä edes olisi hyvä aika tulla raskaaksi. mutta silti tekee niin pahaa ajatella, että se vanha lapsettomuuspeikko on taas pesiytynyt mun sisälle. taas se pelko, ettei ehkä ikinä saada lisää lapsia. kun me halutaan kuitenkin iso perhe. vaikka toinen kolmen satsi, kun nämä ovat isompia, kouluikäisiä.
jotenkin on ajatukset sekaisin, ja vähän surullinen olo. en enää tahdo kuitenkaan hoitoihin. tuntuis tosi tyhmältä mennä lapsettomuushoitoihin, kun kerran lapsia on.
ääh.. mitäköhän vittua mä tässä selostan ees...
onhan meillä jo 3 ihanaa lasta. miksi mua vaivaa tämä?
enhän enää ole lapseton. jotenkin vaan ne kaikki tunteet joskus iskee pintaan. ajalta, kun lapsen saaminen oli niin epävarmaa. oli ssg tutkimukset ja munasolupunktiot ja pco-diagnoosi.
sitten tärppäsi ivf-hoidosta, ja puoli vuotta kaksosten syntymän jälkeen tärppäsi luomusti.
ja nyt on kolme lasta, kaksi synnytystä ja kaksi keskenmenoa.
eikä edes olisi hyvä aika tulla raskaaksi. mutta silti tekee niin pahaa ajatella, että se vanha lapsettomuuspeikko on taas pesiytynyt mun sisälle. taas se pelko, ettei ehkä ikinä saada lisää lapsia. kun me halutaan kuitenkin iso perhe. vaikka toinen kolmen satsi, kun nämä ovat isompia, kouluikäisiä.
jotenkin on ajatukset sekaisin, ja vähän surullinen olo. en enää tahdo kuitenkaan hoitoihin. tuntuis tosi tyhmältä mennä lapsettomuushoitoihin, kun kerran lapsia on.
ääh.. mitäköhän vittua mä tässä selostan ees...