Outo käytös

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miuku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Miuku

Vieras
Hei,
minulla tuntuu jo menneen arvostelukyky, mikä on normaalia ja mikä hyväksyttävää parisuhteessa. Kertokaapa mielipiteenne seuraavasta:

Oltiin kihlattuni kanssa matkalla islamilaisessa maassa. Matkustimme tunnin ajan taksilla, kuskina mielestäni hyvin uskovainen mies. Kertoi ärhäkkäällä kovalla äänellä (saattaa olla siellä normaalia puhetapaa) omasta elämästään. Kertoi kuinka hänen vaimonsa ei saa mennä töihin, koska hän on niin mustasukkainen. Jos joku mies vain katsoisi hänen vaimoaan, tämä taksikuski ampuisi sitä miestä olkapäähän tai jalkaan. Jatkoi tällaista ""jutustelua"". Minua alkoi ahdistaa kuskin jutut ja puhetyylikin. Sanoin kihlatulleni, että älä enää vastaile ja puhu hänelle, huutaakin niin kamalasti. Tätä kihlattuni ei huomioinut ollenkaan. Huomasin, että miehillä alkoi ikäänkuin olla jonkinlainen side. Kuski sanoi kihlattuani veljekseen ym. Että minustakin saisi kauniin naisen, jos päälleni laittaisi sen kaavun (en nyt muista se asun oikeaa nimeä). Tuntui, että ai olen nyt niin kamalan ruma sitten. Kihlattuni jatkoi jutustelua, minua alkoi vaan ärsyttää ja ahdistaa enemmän. Yritin jutella kihlatulleni, mutta hän ei vastaillut mitään juttuihini. Tuntui oudolta. Lopulta lopetin puhumisen kokonaan, en kuunnellut kuskin juttuja. Kuski kysyi minulta jotain, enkä vastannut. Kihlattuni alkoi saamaan raivarin, ja sanoi että saisin käyttäytyä paremmin, että hän saa hävetä. Tämä tapahtui lomamme toisena päivänä, ja tästä lähtien lomalle olikin vain miehen raivoamista. Ettei ole kuulemma ketään joutunut häpeämään niin paljon. - Mitä mieltä olette, olenko todella huonokäytöksinen, enkä itse näe sitä? Tottakai on kohteliasta vastailla ym, mutta ärsytti koko tilanne. Mielestäni tällainen ei voi pilata kivasti alkanutta lomaa. Kertokaa vaan mitä tulee mieleen.







 
Jos tämä ei ollut proso, mene peilin eteen ja katsele hartaasti eteesi ilmestyvää "" maisemaa"". Maailma on avara ja sinulla paljon oppimista. Mene nyt ensimmäiseksi pyytämään mieheltäsi anteeksi.
Olisitte voineet löytää itsennen kaatopaikalta ryöstettynä, jos miehesikin olisi alkanut uhittelemaan. Vähintäinkin miehn käytös oli kohteliasta.
Jos haluat öykkäröidä, öykkäröi lähiön kaljakapakassa, mutta huomioi, että Kissalan pojat tietävät osoitteen sinnekin.
 
Kaksi asiaa.

Sinä olisit voinut olla hengessä mukana, ihan vain kohteliaisuussyistä. Sait toki olla hiljaakin. Mitä sitä kihlatun jutustelua mennä kieltämään, ei sitä usein saa tuollaisessa tilanteessa haastaa.

Toisaalta kihlattusi reaktio oli ylimitoitettu, kertoo huonosta itsetunnosta ja se tässä onkin vakavin asia.
 
Samaa mieltä kuin mies.

Mutta tuo kihlatun reaktio ja nykyinen käytös. Se tässä on vakavaa ja oireellista. Mieti nyt tarkkaan, mitä se merkitsee tulevaisuudessa, jos uskallat jatkaa hänen kanssaan. Sitä kannattaa miettiä tosissaan.
 
Siis, täh? Mä olisin kyl säikähtäny Miukun miehen käytöstä. Ihan kun olisi innostunut tuollaisesta naisen kohtelusta miten tämä taksikuski kohteli vaimoaan. Ehkä Miuku olisi voinut olla juonessa mukana, mutta olisi kihlattu voinut huomioida Miukuakin, esim. puhumalla hänellekin ja vähintäänkin vastailla kysymyksiin. Ei taksikuskille öykkäröidä olisi tarvinnut, mutta vähän hillitä jutustelua. Ja, jos tuosta yhdestä taksimatkasta koko loma meni pilalle, niin kihlattu siinä kyllä yli ampui, hänen käytöstään siinä olisi pitänyt hävetä.
 
Kohtelias kyllä voi olla tilanteen mukaan, mutta alkoiko miehesi miettimään taksikuskin mielipiteitä. Jos miehesi haluaakin alitajuisesti hallita sinua ja sinun pitää olla hänen omaisuuttaan.
Oletkohan miehen mielestä uppiniskainen ja kuriton, kun et tottele häntä.
Kihlattusi haukkuu väärää puuta, sai sinusta syntipukin huonolle ololleen, jos tälläisesta asiasta saa raivarin, niin mitähän jatkossa.

 
Tosiaan kummastutti kihlattuni kommentti, että onhan heillä paljon vanhempi kulttuuri ja historia kuin meillä suomalaisilla. Että kyllähän heidän ajatuksiaan on varmaan pohdittu tarkkaan. Tuli mieleen, että hänen mielestään tuollainen naisen kohtelu olisi oikeinkin... En tuota uskaltanut ääneen enää sanoa, kun niin jo raivosi.

Tosiaan kihlattuni käytös ampui mielestäni yli, mutta syyttää minua niin, että olen ottanut vastuun niskoilleni. Tuntuu hämärtyneen mielessäni, mikä on normaalia, siksi teiltä jo kyselen. Eilen muuten lähetin tekstiviestin miehelle illalla (loma meni jopa niin pahaksi, ettei halua enää olla kanssani tekemisissä!), jossa pyysin anteeksi taksimatkan käytöstä. Vastasi vain, että ""Saat."" Mutta suhde on sitten kai loppu. Loppuloma oli hänen osaltaan ""kostamista kamalasta käytöksestäni taksimatkalla"". Huoh...
 
Kun nyt alkuun pääsin, kerron muutkin hänen kostonsa tuosta taksimatkasta:

- levittelin illalla auringonoton jälkeen kallista laatu-aftersunia vartalolleni. Kaivoin hieman heikompilaatuisen aftersunin miehelleni, ja sanoin, että ota sinä tuosta purkista. Raivostui tuosta! Että, kun minä en pidä meitä samanarvoisina, vaan hän joutuu käyttämään huonompaa tuotetta. (Tyyppi ei ole mikään hienohelma, vaan hieman jopa välinpitämätön siisteydestään ym. eikä aftersunit muutenkaan kiinnosta)

- mentiin hänen pyynnöstään keskellä päivää yhdelle drinkille. Ulkoilmaravintolassa oli ihania korkeita pehmustettuja baarijakkaroita omilla pöydillään. Innostuin, kuinka ihania, mennään tähän. Hän halusi varjoon ja sanoi, mennään tuonne pirttipöytään, siellä on aurinkovarjokin auki. Sanoin, että kyllähän tähän saa avattua tuon varjon ja samantien tarjoilija tulikin ja avasi sen. Mieheni suuttui ja meni viereiseen pöytään istumaan! Ajattelin, että voi luoja, jos nyt lapsellisesti niin innostuin jostain saakelin pöydästä, ja hän ei voi voi siihen tulla istumaan, mikä oikein on vikana. Menin sitten perässä siihen hänen valitsemaansa pöytään. Olin rauhallisesti ja kysyin hetken kuluttua hänen katseltuaan listaa, että minkä drinkin ottaa. Ei vastannut mitään. No, mietin minkä itse haluan. Sitten tuli tarjoilija ja hän aloitti tilauksensa. Sieltä tuli drinkkitilaus ja samalla tilasi lounaankin. Olin ihmeissäni, että eikö tultu vaan juomaan drinkit. En miettinyt yhtään mitä haluan syödä. Sitten en ehtinyt tilata kuin juoman. Katsoin häntä kummissani, kun hän nautiskeli lounastaan. Mitään ei puhunut minulle. Jätti vielä puolet syömättä, eikä kysynyt haluaisinko vähän tms. Sitten mentiin hotellille ja hän vaan mökötti.

Illalla sanoin, että minulla olisi nälkä, kun en syönyt lounastakaan. Hän sanoi, että mennään sinne samaan paikkaan, siellä on hyvät ruuat... Sanoin, etten kehtaa sinne enää mennä. Sanoi, että sinne mennään tai ei minnekään. En voinut uskoa korviani.

Näitä riittää vaikka kuinka...
Seuraavana iltana sanoi, että suomessa pitää heti miettiä suhdettamme. Mentiin polkuveneilemään. Oli mukavaa, ja siellä sanoin sitten, että ei kai hän tosissaan jotain eroa mieti. Raivostui tuosta, että mitä minä pilaan hänen pienetkin hauskat hetkensä puhumalla paskoja asioita.

ääh, en jaksa nyt enempää kertoa, näitä juttuja on vaikka kuinka yhden viikon ajalta...

kommentoikaa vaan.
En todella tiedä, enkö näe omia virheitäni.
 
Kuulostaa todella lapselliselta mieheltä. Eihän tuollaista oikkupussia jaksaisi kukaan katsoa. Millaiset keskustelut teillä voisi edes olla, kun ei kestä toisen mielipidettä suuttumatta? Äkkipikaiset miehet ovat maailman rasittavimpia ja pitävät suhdetta kauhun tasapainossa. Pian et uskaltasi sanoa mielipidettäsi mihinkään. Ei muuta kuin vaihtoon ja leppeämpi mies tilalle!!
 
Syyllistän itseäni tässä hommassa paljon. Mies sanoo, ettei muiden kanssa ole ollut tällaista. Tuollaisia raivoamisia on hänen osaltaan kuulemma ollut kerran puolessa vuodessa muiden kanssa, minun kanssani oli nyt lomallakin about kolme kertaa per päivä! Kysyin syytä, mikä minussa sitten on hänen mielestään, että raivoaa juuri minun kanssani. Ei osannut tuohon vastata.

Matkan jouduin suunnittelemaan yksin, koska hänellä oli työkiireitä niin paljon. Pyysin joitain toiveita, ja hän sanoi kaiken kelpaavan, ja lupasi olla valittamatta jollei kohde miellytäkkään. Perillä kuitenkin kaikki oli väärin ja huonosti. Ei tykännyt mistään retkistä ja suunnittelemastani ohjelmasta. Mielestäni jos ollaan rakastavaisina menty matkalle, kai sitä voisi nauttia missä vaan, kun saa olla kultansa kanssa. Sanoin tästä hänellekin. Ei vaan pystynyt nauttimaan.

Yritän aina olla hyvin kärsivällinen hänen kanssaan, yritän olla raivostumatta takaisin, vaikka mieli tekisikin.

Argh, tuntuu niin epätoivoiselta. Olen niin yrittänyt tehdä hänen mielikseen kaikkea, mutta mikään ei riitä.
 
Ei sitä aina huomaa toisen huonoja merkkejä, kun miettii mitä väärää on itse tullut tehdyksi, jos toinen aina huomauttelee ja on pahalla tuulella.

Kihlatullasi on jotain pielessä, kun ottaa pattia jatkuvasti.

On muuten pönttö, tai sitten oli tarkoituskin saada jokin syy suhteen lopettamiselle.

Jos jatkat suhdetta, niin terveys sinulla menee.
 
Kauanko te olette seurustelleet? Asutteko yhdessä? Oliko tämä' ensimmäinen lomanne yhdessä? Olen lukenut siitä, että monesti lomilla, siis arjesta poikkeavissa tilanteissa kumppanista paljastuu ihan uusia puolia. Johtuu kai siitä, jos ei ole ennen viettänyt toisen kanssa vuorokausia ympäri ilman muita tuttuja ihmiskontakteja.

Oletteko te lomanne jälkeen keskustelleet tapahtumista? Vieläkö olette yhdessä? Miehen käytös tuntuu kyllä tosi lapselliselta ja inhottavalta. Onko hän mitenkään pyydellyt anteeksi omaa käytöstään, vaan syytteleekö vaan sua?

 
Ehkä miehesi on ollut entisessä elämässään harras muslimi ja kohtasi nyt sielunveljensä. ;) Tai sitten jokin vain ""kolahti"" tuon miehen tyylissä ja hänkin päätti pistää sinua ojennukseen. Psykologinen reaktio, ettei tarvtisisi todeta olevansa jotenkin huonompi mies...""kyllä minäkin akkani kuriin saan"".
 
Nytkin mietin, että pitäisikö soittaa miehelle, että vietetään pääsiäinen yhdessä. Enpä tiedä vaan kuinka kamalaa siitäkin voisi tulla.

Huomasin muuten jo kihlajaisiltana, kuinka mies muuttui, kun saatiin sormukset sormeen. En vaan uskonut, että tuollaisia voi olla. Oli niin maailman kultaisin ihanin tyyppi, jonka voi vaan haaveilla.
 
Seurusteltiin 4,5 kk vaan. Kihloihin mies hinkusi 2 kk kuluttua tavattuamme. Minustakin tuntui ihanalle, että on heti tyyppi, jonka kanssa tuntuu oikealle. Ei asuttu yhdessä, asuu aika kaukana minusta, mutta nähtiin vähintään joka viikonloppu.

Oltiin jo jouluna kaukomatkalla yhdessä ja meni kivasti, tosin silloin oltiin tunnettu vasta noin 1 kk!

Joo, tottahan se on, että nyt vasta alkaa nähdä millainen mies oikeasti on. Mutta ajattelin hänen olevan tosissaan kanssani, kun kihloihin halusi, ja kaikkia muitakin vakavia tulevaisuudensuunnitelmia oli.

Ei olla keskusteltu, eilen illalla yritin puhua, mutta raivoamista tuli heti vaan. Lähinnä yritin keskustella tuosta, miten niin impulsiivisesti meni kihloihin miettimättä tarkemmin, jos näin helposti sitten eroaa ""elämänsä naisesta"". Ei vastannut aluksi puheluihini eilen, mutta lähetin viestin, jossa pyysin 5 min puheaikaa, ja sitten jättäisin loppu elämäksi rauhaan jos niin haluaa.

Ei pyytele anteeksi lainkaan omaa käytöstään. Oli näitä muutamia raivoamisia ennen matkaakin, kun olin hänenkin luonaan (monen sadan km päässä). Eli rauhallista aikaa on kai vaan ollut siihen kihlautumiseen asti, eli 2 kk suhdetta.

Ei olla mitään lapsukaisia, vaan yli kolmekymppisiä...

 
No ei sen kummenpaa, kuin että tuollainen käytös on merkki jostakin, jonka meikämaijan kanssa huomattiin heti aluksi ennen kuin ehdit sanoa. Mutta aivan noin kamalaa en kuvitellut kuulevani.
Nyt sanon suoraan, että älä ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Tuollaiset ihmiset osaavat hurmata.
 
Mietin sitä, että pakkohan minussa on olla joku vika, jollei muiden kanssa ole ollut tällaista.

Soitin hänelle, eikä hän halua olla missään tekemisissä enää kanssani. Sanoo, ettei tämä meidän juttu toimi. Niinkuin ei näin toimikaan.

Miksi vaan meni kihloihin kanssani ja miksi kaikki niin muuttui sitten.
 
Hän osaa olla hurmaava ja siihen ominaisuuteen sinä rakastuit. Siinä hän on tavallaan oikeassa, kun sanoo ""syyn"" olevan sinussa. Siis syy on sinussa hänen lähtökohdistaan. Jos olisit ollut tahdoton myötäilijä, niin sinussa ei olisi syytä.
Hän ei voi tulla normaalin ihmisen kanssa toimeen ja hän etsii puolisokseen puolustuskyvyttömän ihmisen.
 
Joku viisas on muuten sanonut, että ystävyys/rakkaus testataan juuri matkalla. Jos matkan aikana kestää toisisaan ja kaikki sujuu hyvin, on todellinen ystävä. Jos ei... niin sitten en. Matkan rasitukset tuovat ihmisen todellisen luonteen esille. Suhteen (ystävyyden) todellisen tilan esille.
 

Similar threads

S
Viestiä
11
Luettu
702
N
T
Viestiä
6
Luettu
496
Z
P
Viestiä
42
Luettu
1K
N
V
Viestiä
1
Luettu
871
Seksi
vierailija
V

Yhteistyössä