... mä. Tiiti, näitä palstoja lukiessni ihmettelin aluksi, että mikähän ihmeen inssi? Ku ei mulle tullu muuta siitä mieleen kuin autokoulun inssi...
Pure Love: :hug: Teitä on kyllä koeteltu. Mä en voi kuvitellakaan, mitlä sinusta on tuntunu menettää syntymätön lapsi, ja kun raskaus on vielä ehtiny noin pitkälle.
Mulle se k.u.-raskauskin oli jo ihan tarpeeksi. Nyt tietysti asia on mielessä melkein päivittäin, koska sen raskauden la olis ollu 27.8.07 eli aika lähellä loppua jo otais. Mutta kai se on vaan joskus hyväksyttävä, että näin kävi, eikä se raskaus onnistunu. Mutta kyllä mä sen sanon ihan suoraan, että mä tulen sen syntymättömän lapsen kasvattamaan mielessäni koko lopun ikääni.
Onko teillä välillä semmonen "ikävä"olo? Semmonen tunne, että se ikävä väistyy vasta sitten, kunhan saa sen lapsen syliinsä. Mulla on nyt
N-I-I-N tyhjä syli, että ei kukaan voi uskoa. Eikä sitä tyhjyyttä riitä täyttämään edes meidän 3.5-v tyttö. Vauvakuume tuntuu kasvaneen ihan uskomattomiin mittoihin. Mut ei kai se auta kuin luottaa ja uskoa siihen, että meitä joskus olisi vielä 4.