Oudoin kysymys raskauteen liittyen?

No minusta oudoin ja tökeröin on kysyä 'oliko se vahinko'. Tai viimeisin oli, että 'onnea, vai onko se onnea'

 

eli mitä outoa teiltä on kysytty raskauteenne liittyen?
Multa yks kaveri ihan tosissaan kysy että "ai, vieläkö sä meikkaat vaikka oot raskaana?"
Siis mitä ........ öäääh.

Niin no turha sitä sitten enää on meikata kun kerran on miehen saanut houkuteltua tekemään hedelmöitys...

 

Mitä sä nyt meinaat sun yrityksen kanssa tehdä ?

 

"Eikö se ole susta tosi ällöttävä ajatus että sun mahassa on niinkuin joku toukka?" ...ja ikää tällä kommentoijalla oli 31 v.

 

onko sulla mies? Öh, 4v avoliitossa... Oon tainnu pitää sen sit hyvin piilossa meiltäki kysyttiin eka nlassa toi ollaanko oltu hoidoissa, oletin et rutiinikysymys...

 

Minun isältäni lipsahti vahingossa: 'ai, että ootte ollut oikeen sitten sillai'.. Olimme olleet naimisissa jo vuoden verran ja sitä ennen myös asuneet yhdessä useamman vuoden, että kyllä juu isä-kulta, olimme harrastaneet yhdyntää. Isä-raukka ei vaan ilmeisesti ollut joutunut käsittelemään asiaa sitä ennen mielessään, että joku panee hänen tytärtään. Emme vieläkään keskustele seksistä isäni kanssa Äitini kanssa on kyllä tuota lausahdusta naurettu monesti.

 

Minusta ei ole mitenkään outoa kysyä sattuuko kävely! Itselläni ekassa raskaudessa lonkat niin kipeät ja iskias paha, että kävely teki todella kipeää.

Minulta oudoin kysymys oli, että "onko sama isä kuin esikoisella"? Olen naimisissa vuosia ollut ja esikoinen vasta 1v 3kk...

 

Naapurin joku sukulainen näki pihassa ja kysy, että oliko tuo vahinko. Meinasin räjähtää sille hormoneissani, mutta sanoin vaan,että ei ollut ei ja hittooko se sulle kuuluu. Kolmas lapsi oli tulossa pienellä ikäerolla. Tuttu sanoi kun kerrottiin tästä kolmosesta: Otan osaa, ja mitäs jos sekin on poika! voi elämä meinasin lyödä sitä. Näistä fiksuista molemmat oli miehiä...

 

Minun isältäni lipsahti vahingossa: 'ai, että ootte ollut oikeen sitten sillai'.. Olimme olleet naimisissa jo vuoden verran ja sitä ennen myös asuneet yhdessä useamman vuoden, että kyllä juu isä-kulta, olimme harrastaneet yhdyntää. Isä-raukka ei vaan ilmeisesti ollut joutunut käsittelemään asiaa sitä ennen mielessään, että joku panee hänen tytärtään. Emme vieläkään keskustele seksistä isäni kanssa Äitini kanssa on kyllä tuota lausahdusta naurettu monesti.

Jotenkin kultaista! Mieheni on vähän samanlainen anoppinsa kanssa eli minun äitini. Haimme äitiyspakkauksen ja äitini halusi tulla kylään katsomaan mitä siellä on. Mies otti liukkarin ja kortsut pois laatikosta, ettei mun äiti järkyty... Sanoin, että kyllä mun äidille on jo selvinnyt että harjotetaan sukupuolinussintaa. Mies siis hyvissä väleissä äitini kanssa, mutta miehestä absurdia että hiplaisivat yhdessä kortsuja! Hih.

 

Mun mummini totesi mulle, kun odotin kolmatta lastamme, että "Voi, kun niin toivon, että pääsisit jo tuosta taakastasi!"

Saanko kysyä että monta lasta sun mummillasi on ítellään?

 

Mun mummini totesi mulle, kun odotin kolmatta lastamme, että "Voi, kun niin toivon, että pääsisit jo tuosta taakastasi!"

Saanko kysyä että monta lasta sun mummillasi on ítellään?

Tuo voi olla myös ihan hyväntahtoista empatiaa. Ehkä mummo muistaa kuinka rankkaa pikkulapsiaika oli. Tarkoitti lauseen siis ihan hyvällä.

 

"Miten sä pystyt olla 9kk juomatta?" Täh, ai että minäkö kova ottamaan, häh... (No "pystyin" ja edelleen "pystyn" vallan hyvin, tyttö nyt 9kk) kysyjänä rakkahin veljeni, jonka kanssa ollaan _joskus_ juopoteltu.

 

Kaveri heitti: Oot sitte ainaki yhen kerran todistettavasti saanu.

 

Kaveri heitti: Oot sitte ainaki yhen kerran todistettavasti saanu.

 

Multakin on kysytty, onko mulla mies. Oltiin siis oltu siinä vaiheessa pitkään yhdessä, mutta kai se oli sitten joltain töissä mennyt ohi.

 

eli mitä outoa teiltä on kysytty raskauteenne liittyen?
Multa yks kaveri ihan tosissaan kysy että "ai, vieläkö sä meikkaat vaikka oot raskaana?"
Siis mitä ........ öäääh.

Niin no turha sitä sitten enää on meikata kun kerran on miehen saanut houkuteltua tekemään hedelmöitys...

Niin just. Mähän oonkin aina meikannut sen takia että saan munaa.

 

Eräs tuttavani kysyi, että oletko nyt varma tästä asiasta ja pärjäätköhän sä sen kanssa kun voi joutua yölläkin heräämään... Kyseinen ihminen ei ole koskaan saanut omia lapsia.

 

ei raskausaikana vaan heti synnytyksen jälkeen kun ekaa kertaa lähdin ilman vauvaa kauppaan, eli vähän niinkuin tuulettumaan , sukulaisnainen tokasi ääneen kun rupesin meikkaamaan ja etsimään jotain muuta vaatetta kuin maitoista t-paitaa, että "turhaan kuule meikkailet tai puet päälle erikoisempaa!kuukauden päästä sua ei vois enää vähempää kiinnostaa ulkonäkö ja kuljet kaupungilla verkkareissa ja meikittä!"

no en kulkenut. enkä kulje edelleenkään.

 

lapsitoiveesta/itkäaikaisesta yrityksestä tiennyt kysyi ton klassisen; oliko vahinko..
Joo-- oli :xmas:

 

Kaksosia ootin niin kysyttiin "Ovatko luomut?" kysyjä kätilö se oli musta luokkaavaa. Meiltä kysyttiin myös et " oliko vahinko?" Johon vastattiin et raskaus ei ollu vahinko mut se niitä tulee kaks oli.

Häh, mitä loukkaavaa tossa nyt oli?? Sori nyt vaan, mutta mullekin tulee jostain kummasta mielleyhtymä kaksosiin ja hoitoihin. Vaikka todellisuudessa tiedänkin että näin ei todellakaan ole!

 

Nyt kun saatte vauvan, kai meinaatte luopua koirasta? :|

Meillä kans sama. Kysyjänä mummuni, jonka mielestä, jos opiskelee, on alle 35v, on lapsia, käy töissä tai on eläkkeellä, ei MISSÄÄN NIMESSÄ saisi olla yhtäkään lemmikkiä.

 

"Eikö se ole susta tosi ällöttävä ajatus että sun mahassa on niinkuin joku toukka?" ...ja ikää tällä kommentoijalla oli 31 v.

Aloin 26-vuotiaana odottamaan esikoista, ja musta oli todellakin alussa ällöttävää, että mun mahassa oli niinkuin joku toukka. Siis se pelkkä ajatus, että siellä ihan oikeesti kasvaa jotain ihmiselämän tapaista.... Ja raskaus oli todella toivottu ja odotettu. Nyt kolmannen kanssa ei enää ota niin lujille kuin silloin

 

"Onks käyny vahinko?" *röhönaurua*

Ja sitten nämä aivan lasketun ajan tuntumassa varoittelut; älä tee sitä ja tätä ettei nyt vaan synnytys käynnisty tyyliin viikolla 39-40

 

Kerroin miehelle olevani raskaana, ja miehen ensimmäinen kommentti:
"miten se on mahdollista??"

 

Ei raskauden aikana mutta esikoisen ekalla neuvolakäynnillä terkka kysyi ihan vakavasti: "ootteko ajatelleet sisarusta". Hyvä, että pystyin kunnolla vielä edes istumaan niin yksi jo kysyy kahden viikon ikäiselle sisarusta