... kun sanoit, että tyttö on ollut aikaisemmin ujomman puoleinen. Minäkin olin ujo ja arka, ja olin sitten ihan hirveä murkku ja vanhemmat kärsivät. Olin osittain hankala siksi, että tahdoin olla näkyvämpi ja että minuun reagoitaisiin, että olen enemmän olemassa. Tämä ei ollut ainoa syy tietenkään enkä silloin sitä itse tajunnut, mutta se voi osaltaan vaikuttaa tytön käytökseen. Siinä mielessä se voi olla ihan hyvä tytölle, vaikka teille kamalaa. Olin myös väsynyt olemaan se "kiltti, helppo lapsi" kuten äiti aina sanoi. Toisin sanoen näkymätön. Veli otti kaiken tilan ja huomion, koska oli eriluonteinen. Meillä molemmilla oli paha murrosikä.
Toinen syy oli kodin ahdistava ilmapiiri ja liika ankaruus. En sano, että teillä on niin, mutta meillä oli pakko kapinoida säilyttääkseen jotakin omasta itsestään. Olisin ollut helpompi tapaus, jos olisin saanut hitusen vapautta "niin kuin muutkin". Jos säännöt tuntuu kohtuuttomilta, niitä myös kohtelee kohtuuttomina.
En tiedä siis miten teillä on, nämä nyt ovat vaan omia kokemuksia meiltä kauan sitten. Tytöstäsi kasvaa luultavasti terve, fiksu nuori nainen kunhan käy nämä rymyvuodet läpi.
Miehesi käytös kuulostaa todella turhauttavalta. Varmasti olet puhki. Hänen on myös vaikea puuttua tässä vaiheessa tilanteeseen, jos ei ole ennenkään mihinkään puuttunut. Ehkä voisitte miettiä jotakin parisuhdeneuvojaa? Mies ei muutu sinun kehotuksestasi, hänellä on liian mukavat oltavat muuttakseen mitään. Pitää panna mies tiukemmalle, sanoa että olet ihan poikki, et jaksa, teidän täytyy mennä jollekin puhumaan tämä asia selväksi.
En tiedä oliko jorinoistani mitään apua, mutta tsemppiä kovasti, olet urhea!
