Otin mun 3- ja 4-vuotiaat pois päiväkodista..

[QUOTE="vieras";28133207]Mä en kuitenkaan voi muuttua 5-vuotiaaksi vaikka kuinka yrittäisin... Ja mä en mitenkään pysty IHAN KOKO AIKAA viihdyttämään yhtä lasta, vaan joudun kaiken miettimään niin että mukana touhuissa voi olla myös tuo 1v ja 3v. Eli esim. lautapelit onnistuu kovin huonosti ja ihan kaikenlaisiin museoretkiin en pysty tämän kokoonpanon kanssa venymään. Ja mun mielestäni kotiäitiys ei ole ihan sitä, että äiti KOKO JUMALAN PÄIVÄN leikkii jollain pikkuautoilla ja keksii lapsille tekemistä...[/QUOTE]

Näinkö sä mietit silloin lapsettomana, että tehdäänpä lapsia, mutta laitetaan ne sitten hoitoon, kun enhän minä nyt lapseksi voi muuttua? Vai mitä ajattelit silloin?

 

[QUOTE="vieras";28133207]Mä en kuitenkaan voi muuttua 5-vuotiaaksi vaikka kuinka yrittäisin... Ja mä en mitenkään pysty IHAN KOKO AIKAA viihdyttämään yhtä lasta, vaan joudun kaiken miettimään niin että mukana touhuissa voi olla myös tuo 1v ja 3v. Eli esim. lautapelit onnistuu kovin huonosti ja ihan kaikenlaisiin museoretkiin en pysty tämän kokoonpanon kanssa venymään. Ja mun mielestäni kotiäitiys ei ole ihan sitä, että äiti KOKO JUMALAN PÄIVÄN leikkii jollain pikkuautoilla ja keksii lapsille tekemistä...[/QUOTE]

miksi ihmeessä sitä 5-vuotiasta pitää ihan koko ajan viihdyttää ja leikkiä sen kanssa pikkuautoilla!! :O onko se jotenkin häiriintynyt vai miksei se pysty puuhailemaan mitään omin päin?

 

[QUOTE="vieras";28133198]Toi viimeinen lause nyt on typerintä mitä mä olen ikinä kuullut. Miten sä kuvittelet että lapsi pärjää sitten koulussa aikanaan? Kannattaisiko lasta kenties totutella niihin "ärsykkeisiin"? Eli toisiin lapsiin, ryhmässä toimimiseen, oman vuoron odotteluun, kehittävän tekemisen keksimiseen. Pahin mitä sä voit tehdä on välttää niitä tilanteita jotka on haasteellisia. Kyllä sitä joutuu vanhempana kohtaamaan sen millainen se oma lapsi on.[/QUOTE]

Nojoo.. Näitä sun mainitsemia juttuja kun ei voi kotona sitten oppia? Tyttö kyllä kykenee kaikkeen tuohon mainitsemaasi. Vanhempi, poika, ei ilman tukea.

Ja tässähän mä nimenomaan kohtaan sen millasia ne lapset on, kun olen heidän kanssaan kotona?

 

siis luuletkoettä niitä hoitajia jotenkin haittaa se että lopetitte? eiköhän ne ole yksinomaan tyytyväisiä että on pari kakaraa vähemmän, varsinkin jos lapsesi on olleet aggressiivisia häirikköjä. parempi sillon on ollakin kotona.

En todellakaan luule että niitä haittaa, päinvastoin. Luulenpa että suurimmissa määrin heitä ei pätkääkään kiinnosta.

Mun mielestä yksi erittäin hyvä syy ottaa omat lapset omaan kotiin, jossa jotakuta lapsi kiinnostaa. Päiväkodin meininki oli muutenkin vaan sitä selviytymistaktiikkaa että jos mä joudun käyttämään selviytymismetodia kotona huonoina päivinä niin en ainakaan joka päivä.

 

[QUOTE="vieras";28133227]Aina voi hankkia lapselle kavereita. Mitä kotiäitiys sinulle tarkoittaa?[/QUOTE]

Ai, mistäs niitä lapsikavereita noin vaan hankitaan, kun naapurustossa ei asu, serkkujakin voidaan tavata vain harvakseltaan ja päivisin on talviaikaan puistot ihan tyhjillään. Kerhoissa 2-3 -vuotiaita suurin osa...

Mulle kotiäitiys on yhdessäoloa lasten kanssa, normaalin arjen elämistä ja lasten ottamista siihen mukaan. Meillä ulkoillaan paljon lasten kanssa, luetaan, pelaillaan, leikitään, hassutellaan jne. Silti ajattelen, että 5-vuotiaalle on todella tärkeää olla jo muutakin toimintaa ja kaveriseuraa. Meidän lapsi ainakin nauttii ihan hirveästi päiväkodin toiminnasta ja muiden lasten seurasta. On se leikki kuitenkin ihan erilaista ikätoverin kuin oman vanhemman kanssa. Ja meidän lapsi on tosiaan vaan osa-aikaisessa hoidossa muutamana päivänä viikossa ja 5h kerrallaan, että kyllä siinä riittää äitinä oloa hänellekin vielä päivässä monen monta tuntia.

 

joo en pärjänny koulussa ollenkaan - kavereita, korkea asema lapsiryhmässä, hyvät numerot. ei kiusattu, en kiusannu, hillitsin muitakin. kerhosta karattiin ku oli tylsää.

t. vittuuntuneen lusmun kotihoitama ainoa lapsi.

 

[QUOTE="kysyn";28133242]miksi ihmeessä sitä 5-vuotiasta pitää ihan koko ajan viihdyttää ja leikkiä sen kanssa pikkuautoilla!! :O onko se jotenkin häiriintynyt vai miksei se pysty puuhailemaan mitään omin päin?[/QUOTE]

Lapsia on erilaisia. Meilläkin esim. tuo 3-vuotias viihtyy pitkiäkin aikoja itsekseen puuhaillen, mutta 5v on ihan eri maata. Tykkää aikuisen seurasta, haluaa aikuisen huomiota koko ajan jne. Hän ei jaksa pitkiä aikoja puuhailla omiaa, vaan seuran puute alkaa hyvin pian näkyä siinä, että lapsi alkaa riehua, tekee kiusaa, on pitkästynyt... Sellaista se meno on kotipäivinä, vaikka kuinka yrittäisin kehittää tekemistä hänelle. Päiväkotipäivinä hän saa energiansa purettua päiväkodissa.

 

[QUOTE="tarja";28133070]Minusta oli tyhmästi tehty,tuon ikäiset tarvitsevat jo päiväkotia.[/QUOTE]

Minkä ikäinen lapsi ei _tarvitse_ päiväkotia. Sen sijaan tarvitsee kavereita ja kaikenikäisten ihmisten seuraa.

 

Se on kyllä plussaa ettei tartte juoksennella viemässä ja hakemassa lapsia. Ja alkoi olemaan jotenkin todella turhauttavaa kun haki lapset niin poika oli sitten koko iltapäivän ihan sekaisin.. Ja tosiaan se aggressiivisuus "Mä rikon kaikki" "Mä lyön sua nenään" ym. Noi jutut on kadonneet kokonaan..

Nyt vaan pitäis järkätä jotain aktiviteettia, oon miettinyt sellasta puistokerhoa, pääsisivät vähän leikkimään muidenkin kuin naapurin lasten kanssa.. Tanssiharrastuksenkin voisi aloittaa, uskoisin sen sopivan pojalle ihan erityisesti. Tyttö nyt viihtyy ihan kotiaskareissakin kun saa auttaa, laittaa pyykkejä, tehdä ruokaa, ja askartelut ym. normaalit yhdessä näpräykset on tytön kanssa tosi kivaa ja helppoa

Teetkö sä kotiaskareita ainostaan tytön kanssa, et pojan?

 

[QUOTE="vieras";28133262]Ai, mistäs niitä lapsikavereita noin vaan hankitaan, kun naapurustossa ei asu, serkkujakin voidaan tavata vain harvakseltaan ja päivisin on talviaikaan puistot ihan tyhjillään. Kerhoissa 2-3 -vuotiaita suurin osa...
.[/QUOTE]

Tuskin teidän 5-vuotias on kaupunkinne/kylänne ainoa lapsi joka on kotihoidossa? Onhan tuon ikäiselle vaikka minkalaisia harrastuksia missä näkee ikäisiään?

 

[QUOTE="vieras";28133282]Lapsia on erilaisia. Meilläkin esim. tuo 3-vuotias viihtyy pitkiäkin aikoja itsekseen puuhaillen, mutta 5v on ihan eri maata. Tykkää aikuisen seurasta, haluaa aikuisen huomiota koko ajan jne. Hän ei jaksa pitkiä aikoja puuhailla omiaa, vaan seuran puute alkaa hyvin pian näkyä siinä, että lapsi alkaa riehua, tekee kiusaa, on pitkästynyt... Sellaista se meno on kotipäivinä, vaikka kuinka yrittäisin kehittää tekemistä hänelle. Päiväkotipäivinä hän saa energiansa purettua päiväkodissa.[/QUOTE]

eli ongelma ei olekaan niinkään se, että lapsi ei viihtyisi vaan se, että se häiritsee sua ja sun rauhaasi. no, sellasia ne lapset on. siitä ongelmastahan pääsee näppärästi kun sysää lapsen muiden vastuulle. niiden AMMATTIKASVATTAJIEN, jotka on jumalasta seuraavia.

 

mun lapset 3 ja 4 veet on kotona ja oikeesti aivan normaaleita sosiaalisesti toimeen tulevia muiden lasten kanssa. ja päivääkään eivät ole päiväkodissa olleet... vitsi voisinkohan mä tiluleerata itseäni vaikka "ammatti kasvattaja äiti" 8) oikeesti keksikään parampia tekosyitä miksi se lapsi pitää olla hoidossa vaikka itse kotona. tai sit sanokaan anonyyymisti täällä kaks plsusalla, että mä en vaan jaksa! onhan se helpompaa olla yhden lapsen kanssa kuin kahden kanssa kotona. tai esim. yksin kotona että vois vaikka harrastaa..

 

Mä otin syksyllä 3 ja 5 vuotiaat pois päiväkodista kun vauva syntyi. Ja hyvin menee. En vaan ymmärrä ns. normaalin lapsen pitämistä muualla hoidossa jos itse on kotona.
Tosin...toisaalta varmaan ne vanhemmat, jotka ei kykene kaikkia lapsiaan kerralla hoitamaan, tarvitsevat sen pk-paikan lapselleen. Avutonta sakkia.

 

Mullakin poika lopettaa päiväkodin tän kuun lopussa ja laskettu aika olisi 11.4, luulin tekeväni oikein mutta sainkin ihan lähipiiristä haukkuja kun kaikki menee toki ihan pilalle, mm unohtaa toisen äidinkielensä vaikka isä puhuu vain ruotsia lapselle. Mulla ei ole mitään valittamista tästä sisarusryhmästä jossa lapseni on(onneksi), mutta kuvittelin jotenkin ehkä sitten tyhmästi, että kotona olo voisi olla hyväkin asia...

1,5v:n päästä aloittavat sitten molemmat hoidossa, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, mutta tottakai kielen unohtaa. Lopettaa varmaan puhumisen kokonaan.

 

Kyllä se vaan niin on jopa tutkimusten mukaan on todettu, että lapselle on parempi olla kotona jopa masentuneen äidin kanssa kuin päiväkodissa. oli tutkittu, että äideille oli tuolloin päivähoidon sijaan tarjottu kotiin n kerran tai kaksi viikossa jutustelemassa käyvä aikuinen (perhetyöntekijä). Ja siis tutkimustulos sanoi, että lapset voivat paremmin kotona kuin ne masentuneiden äitien lapset jotka olivat päivähoidossa.

Hyvä valinta siis ap. Puppua on se, että lapset tarvitsee ison ryhmän muita lapsia ympärilleen (joilla kaikilla on yhtä huonot sosiaaliset taidot ja viidakon laki rulaa, kun aikuisia on niin vähän mallittamassa sitä miten toisten kanssa tulisi elää). Sisarusten seura ja oma vanhempi riittävät lapselle aivan hyvin opettamaan hänelle sosiaalisia taitoja jne.

ps. kannattaa lukea joku kelitkangas-järvisen kirja lasten kassvusta ja kehityksestä. niissä on tutkimusten perusteltua tietoa siitä mikä on oikeasti hyväksi lapsen kasvulle ja kehitykselle.

 

Se on kyllä plussaa ettei tartte juoksennella viemässä ja hakemassa lapsia. Ja alkoi olemaan jotenkin todella turhauttavaa kun haki lapset niin poika oli sitten koko iltapäivän ihan sekaisin.. Ja tosiaan se aggressiivisuus "Mä rikon kaikki" "Mä lyön sua nenään" ym. Noi jutut on kadonneet kokonaan..

Nyt vaan pitäis järkätä jotain aktiviteettia, oon miettinyt sellasta puistokerhoa, pääsisivät vähän leikkimään muidenkin kuin naapurin lasten kanssa.. Tanssiharrastuksenkin voisi aloittaa, uskoisin sen sopivan pojalle ihan erityisesti. Tyttö nyt viihtyy ihan kotiaskareissakin kun saa auttaa, laittaa pyykkejä, tehdä ruokaa, ja askartelut ym. normaalit yhdessä näpräykset on tytön kanssa tosi kivaa ja helppoa

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta toi, että siihen päivänkulkuun voisi ottaa jotain ns. ylimääräistä, mikäli näyttää siltä, että sille tilausta ja tarvetta olisi. Toisaalta mun korvaan jo noi naapurin lapset ja heidän kanssa puuhasteleminen kuulostavat hyviltä . Ja aina voimavarojen mukaan ja silloin kun on molemmat vanhemmat läsnä, vois vaikka järjestää näitä kahden keskisiä hetkiä vuorotellen vanhempien lasten kanssa, jolloin vois keskittyä sitten tekemään jotain extraa. Esim. käydä vaikka uimahallissa - vesi rauhoittavana elementtinä on niin palkitsevaa.

Ja sieltä on kevät tulossa kovalla rytinällä, joten ulkoilu suo taas vaikka ja mitä toimintaa omasta takaa!

 

Eihän noi päikyt ole enään kasvatuksellisessa mielessä minkään arvoisia, onko sitten koskaan edes olleetkaan? Mitä siellä opitaan sellaista, mitä en voi kotona opettaa? Missä on lapsen tahtisuus, pääseekö siellä pieni päiväunille silloin kun haluaa?

Ne on sellaisia lapsivarastoja nykyään, missä melutaso on iso ja yksillölisyys kaukana lastenhoidosta, liian vähän hoitajia lapsimäärään verrattuna, ja valtion leikkuri leikkaa koko ajan menoja, eli huonompaan suuntaan mennään!
Minulla on kokemusta 4-lapsen verran päiväkodista, perhepäivähoitajasta, ympärivuorokautisesta päiväkodista ja nyt sitten kotihoidosta!

 

[QUOTE="vieras";28133292]Teetkö sä kotiaskareita ainostaan tytön kanssa, et pojan?[/QUOTE]

Molempien, mutta tyttö tykkää niistä ja touhuaa mielellään sekä oma-aloitteisesti. Pojan kanssa se on jatkuvaa ohjausta ja tukemista, ja pakkopullaa.

Ja ei ole kyse sukupuolirooleista, molemmilta vaaditaan samoja asioita mutta pojan keskittymiskyky nyt ei vaan riitä oikein mihinkään ilman sitä kokoaikaista opastusta..

 

Kyllä se vaan niin on jopa tutkimusten mukaan on todettu, että lapselle on parempi olla kotona jopa masentuneen äidin kanssa kuin päiväkodissa. oli tutkittu, että äideille oli tuolloin päivähoidon sijaan tarjottu kotiin n kerran tai kaksi viikossa jutustelemassa käyvä aikuinen (perhetyöntekijä). Ja siis tutkimustulos sanoi, että lapset voivat paremmin kotona kuin ne masentuneiden äitien lapset jotka olivat päivähoidossa.

Hyvä valinta siis ap. Puppua on se, että lapset tarvitsee ison ryhmän muita lapsia ympärilleen (joilla kaikilla on yhtä huonot sosiaaliset taidot ja viidakon laki rulaa, kun aikuisia on niin vähän mallittamassa sitä miten toisten kanssa tulisi elää). Sisarusten seura ja oma vanhempi riittävät lapselle aivan hyvin opettamaan hänelle sosiaalisia taitoja jne.

ps. kannattaa lukea joku kelitkangas-järvisen kirja lasten kassvusta ja kehityksestä. niissä on tutkimusten perusteltua tietoa siitä mikä on oikeasti hyväksi lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Se kieltämättä tympäisi kun etenkin toi "näkyvästi herkempi"-lapsi muuttui vaan vielä pari astetta vaikeammaksi (no siis niin, herranjumala, sanon lastani vaikeaksi.. En voi mitään mutta se on..) päiväkodin myötä. Ja nuorempi, rauhallisempi ja loogisempi, tuli kertomaan miten häntä lyötiin, milloin naamaan milloin minne, ja etenkin kun tämän lapsen kohdalla olen aivan varma ettei provosoi tuollaiseen. Ennemminkin riitatilanteissa vetäytyy syrjään ja mököttää hiljaa.

 

Eihän noi päikyt ole enään kasvatuksellisessa mielessä minkään arvoisia, onko sitten koskaan edes olleetkaan? Mitä siellä opitaan sellaista, mitä en voi kotona opettaa? Missä on lapsen tahtisuus, pääseekö siellä pieni päiväunille silloin kun haluaa?

Ne on sellaisia lapsivarastoja nykyään, missä melutaso on iso ja yksillölisyys kaukana lastenhoidosta, liian vähän hoitajia lapsimäärään verrattuna, ja valtion leikkuri leikkaa koko ajan menoja, eli huonompaan suuntaan mennään!
Minulla on kokemusta 4-lapsen verran päiväkodista, perhepäivähoitajasta, ympärivuorokautisesta päiväkodista ja nyt sitten kotihoidosta!

Mäkin hain ensisijaisesti perhepäivähoitajalta paikkaa mutta oli kuitenkin pakkorako ottaa vastaan toi päiväkoti. No, nyt sillä ei onneks oo enää väliä

 

Se kieltämättä tympäisi kun etenkin toi "näkyvästi herkempi"-lapsi muuttui vaan vielä pari astetta vaikeammaksi (no siis niin, herranjumala, sanon lastani vaikeaksi.. En voi mitään mutta se on..) päiväkodin myötä. Ja nuorempi, rauhallisempi ja loogisempi, tuli kertomaan miten häntä lyötiin, milloin naamaan milloin minne, ja etenkin kun tämän lapsen kohdalla olen aivan varma ettei provosoi tuollaiseen. Ennemminkin riitatilanteissa vetäytyy syrjään ja mököttää hiljaa.

Tässä on varmaan isoja eroja päiväkotien, ryhmien ja monen muun asian välillä, koska omassa lapsessa en huomannut negatiivisia muutoksia, MUTTA kun ryhmää vaihdettiin ja laitettiin erilainen kokoonpano, muuttui lapsen käytös hetkessä. (kun menin lasta hakemaan, melutaso oli mm kolminkertainen aikaisempaan) Sillon olin valmis ottamaan lapsen sieltä pois jos asiaan ei tule heti muutosta. Noh, muutos tuli alle viikossa ja päikky jatkui hyvällä omalla tunnolla koska lapsen käytös muuttuis takaisin normaaliksi ja rauhalliseksi. Nyt ainakin voin sanoa aistivani, jos pk:ssa ei ole kaikki kohdillaan ja lapsi kärsii. Vaikka moni väitti muuta kun sanoin että tiedän jos kaikki ei ole kohdillaan ja sitten loppuu päiväkoti meidän osalta.

 

Mäkin hain ensisijaisesti perhepäivähoitajalta paikkaa mutta oli kuitenkin pakkorako ottaa vastaan toi päiväkoti. No, nyt sillä ei onneks oo enää väliä

Ihan oikean ratkaisun teit, nostan hattua.:flower:

 

Tässä on varmaan isoja eroja päiväkotien, ryhmien ja monen muun asian välillä, koska omassa lapsessa en huomannut negatiivisia muutoksia, MUTTA kun ryhmää vaihdettiin ja laitettiin erilainen kokoonpano, muuttui lapsen käytös hetkessä. (kun menin lasta hakemaan, melutaso oli mm kolminkertainen aikaisempaan) Sillon olin valmis ottamaan lapsen sieltä pois jos asiaan ei tule heti muutosta. Noh, muutos tuli alle viikossa ja päikky jatkui hyvällä omalla tunnolla koska lapsen käytös muuttuis takaisin normaaliksi ja rauhalliseksi. Nyt ainakin voin sanoa aistivani, jos pk:ssa ei ole kaikki kohdillaan ja lapsi kärsii. Vaikka moni väitti muuta kun sanoin että tiedän jos kaikki ei ole kohdillaan ja sitten loppuu päiväkoti meidän osalta.

Joo, kyllähän noi on sellasia juttuja mitä jokainen vanhempi lapsessaan aistii... Tai ainakin kuvittelisi että niin on..

 

Se kieltämättä tympäisi kun etenkin toi "näkyvästi herkempi"-lapsi muuttui vaan vielä pari astetta vaikeammaksi (no siis niin, herranjumala, sanon lastani vaikeaksi.. En voi mitään mutta se on..) päiväkodin myötä. Ja nuorempi, rauhallisempi ja loogisempi, tuli kertomaan miten häntä lyötiin, milloin naamaan milloin minne, ja etenkin kun tämän lapsen kohdalla olen aivan varma ettei provosoi tuollaiseen. Ennemminkin riitatilanteissa vetäytyy syrjään ja mököttää hiljaa.

Niin se vain menee, että ei ihmislapsia ole suunniteltu isoihin ryhmiin saman ikäisten kanssa. Osa lapsista selviytyy ja tykkääkin, osa stressaantuu ja alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Vähän kuin kanat tai siat isossa tuotantolaitoksessa - luontokappaleita, jotka ovat olosuhteiden uhreja.

Ihanneyhteisö olisi maksimissaan parikymmenhenkinen heimo, jossa olisi eri-ikäisiä ihmisiä vauvasta vaariin, oppimassa toisiltaan. Mutta mistäpä niitä saisi?

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28133488]Niin se vain menee, että ei ihmislapsia ole suunniteltu isoihin ryhmiin saman ikäisten kanssa. Osa lapsista selviytyy ja tykkääkin, osa stressaantuu ja alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Vähän kuin kanat tai siat isossa tuotantolaitoksessa - luontokappaleita, jotka ovat olosuhteiden uhreja.

Ihanneyhteisö olisi maksimissaan parikymmenhenkinen heimo, jossa olisi eri-ikäisiä ihmisiä vauvasta vaariin, oppimassa toisiltaan. Mutta mistäpä niitä saisi?[/QUOTE]

Sellanen olis kyllä siistiä Pieni heimo