Otin mun 3- ja 4-vuotiaat pois päiväkodista..

Kyllästyin siihen väkivallan määrään siellä ja erityisesti olen nyt iloinnut siitä että meidän turbomies-terminaattorin aggressiivisuus, jota ei ennen päiväkotia ollut, on taas vähentynyt huomattavasti.

Toinen punainen vaate oli se kun puhuin että aion lyhentää lasten viikkoa niin vastapallona hoitaja heittää että voisinhan ottaa lapset heti kokonaan kotiin kun kerran itse olen kotona. Olin ajatellut pehmeää laskua takaisin kotihoitoon, mutta jotenkin nyppäsi sen verran että ilmoitin vain yhtenä päivänä että meidän lapset lopettaa, tänään.

On kyllä ollut nyt sen jälkeen vähän taas totuttelemista uuteen rytmiin ja ensimmäinen pari viikkoa pojan kanssa oli tosi raskasta.. Mutta tässä sitä ollaan Hyvä mä! Nyt vaan toivotaan että mielenterveys jaksaa kestää, sen puolesta oli vähän radikaali ratkaisu..

Kunhan höpöttelen..

 

olitko siis koko ajan kotona, vaikka lapset olivat päiväkodissa?

 

Minusta oli tyhmästi tehty,tuon ikäiset tarvitsevat jo päiväkotia.

 

[QUOTE="tarja";28133070]Minusta oli tyhmästi tehty,tuon ikäiset tarvitsevat jo päiväkotia.[/QUOTE]

Mihin ne lapset sitä päiväkotia tarvitsee? Ehkä silloin jos vanhemmissa ja kodissa on jotain vikaa.

 

Joo varmaan tosi kivaa ja kehittävää olla kotona masentuneen, rahattoman äidin kanssa.

 

Johtuiko aggressivisuus päiväkodista siis?

 

[QUOTE="vieras";28133081]Mihin ne lapset sitä päiväkotia tarvitsee? Ehkä silloin jos vanhemmissa ja kodissa on jotain vikaa.[/QUOTE]

Oppii olemaan ryhmässä yms monenlaisia juttuja ennen eskaria.Ei tuon ikäisiä kannata ottaa kotihoitoon.

 

Ai, no minä kyllä pistin meidän 4,5-vuotiaan vartavasten päiväkotiin, vaikka olen kotona pienempien kanssa. Meidän arki sujuu kyllä huomattavasti kivemmin kun esikoinen saa ikäistensä kanssa leikkiä muutaman tunnin päivässä. Näin lomaviikolla sen huomaa... Meillä pysyy jonkinlainen järjestys ja sopu yllä jos IHAN JATKUVASTI istun lasten kanssa leikkimässä tai KOKO AJAN kehitän tekemistä: askartelua, pelaamista, ulkoilua, kirjastoretkiä, lukemista jne. Silti lapsi mankuu, että tylsää on ja miksi ei ole kavereita. Noh, päiväkodissa niitä on ja lapsi tykkää tosi paljon käydä siellä.

 

Käytätkö mielialalääkkeitä?

 

Johtuiko aggressivisuus päiväkodista siis?

Joo, se on ollut aina se mistä oon ollut tyytyväinen ja huojentunut ton pojan suhteen. Että vaikka on tollanen Vili Vilperi niin aggressiivisuutta, tai ainakaan tarkoituksellista aggressiivisuutta ei ole ollut havaittavissa. Mutta päiväkodin myötä se sitten nosti päätään sellanenkin.. Ilmeisesti se ärsykkeiden määrä ei vaan sovi pojalle :/ ..Tai no, tiesinhän mä sen mutta pikkusenhan toi oli pakkorako työntää noi hoitoon ettei vaan kävisi kuten edellisissä loppuraskauksissa ja vauvaelämän alkutaipaleella että romahtaisin. Niin ei käynytkään tällä kertaa, olen jopa nauttinut vauva-ajasta

Nyt vaan sitten kattellaan miten tällä kokoonpanolla täällä kotona selviää, jos ei, niin pitää sitten jotain keksiä. Mutta päiväkotiin ei enää ikinä.

 

[QUOTE="tarja";28133103]Oppii olemaan ryhmässä yms monenlaisia juttuja ennen eskaria.Ei tuon ikäisiä kannata ottaa kotihoitoon.[/QUOTE]

Anteeks mitä? Siis omien lasten kanssa ei voi olla, vaikka siihen on mahdollisuus?:O

 

Eli kärsit masennukseta?kyllä päiväkoti olisi ollut parempi.

 

En mäkään nyt oikein ymmärrä. Otetaan lapset kotiin miksi? Sä olet jo nyt huolissasi jaksamisesta, niin mikä tuossa oli ideana? Säästää rahaa kun ei tarvi hoitomaksuja maksaa? Niin tiukallako olette? No kannattiko sitä kolmatta pykätä kun jo kahden kanssa oli vaikeaa ja rahaa ei ole. Enkä ymmärrä tuotakaan, että ottipa niin paljon pannuun et tein näin ja näin -ajattelutapaa. Siis viis siitä mikä olisi lasten kannalta ollut ihan paras vaihtoehto. Viis siitä mikä olisi ehkä sun jaksamisen kannalta ollut viisain vaihtoehto. Ei noilla ole mitään väliä kun muapa otti päähän tarhantädin kommentti niin määpäs näytin sille... Huoh.

 

Eiköhän se siitä suju. Toisaalta varmaan helpottaa aamuja kun ei tarvi vauvan kanssa lähteä viemään isompia hoitoon eikä tarvi iltapäivää ajoittaa hoidosta hakemisen mukaan. Ja isompien kanssa keksii jo itsellekin mielekkäämpää tekemistä.

Meillä 2v menee syksyllä hoitoon pari päivää viikossa. Nyt välillä harmittaakin kun ei pysty nauttimaan noista kotihoidon rauhallisista aamuista kun on kuitenkin lähdettävä viemään isompia kouluun. Mutta semmoista se on.

 

Käytätkö mielialalääkkeitä?

En.

 

[QUOTE="tarja";28133134]Eli kärsit masennukseta?kyllä päiväkoti olisi ollut parempi.[/QUOTE]

Jollekin voi olla, jollekin ei. Toisille lapset auttavat pitämään päivässä järjestystä ja mielekästä tekemistä.

 

[QUOTE="vieras";28133105]Ai, no minä kyllä pistin meidän 4,5-vuotiaan vartavasten päiväkotiin, vaikka olen kotona pienempien kanssa. Meidän arki sujuu kyllä huomattavasti kivemmin kun esikoinen saa ikäistensä kanssa leikkiä muutaman tunnin päivässä. Näin lomaviikolla sen huomaa... Meillä pysyy jonkinlainen järjestys ja sopu yllä jos IHAN JATKUVASTI istun lasten kanssa leikkimässä tai KOKO AJAN kehitän tekemistä: askartelua, pelaamista, ulkoilua, kirjastoretkiä, lukemista jne. Silti lapsi mankuu, että tylsää on ja miksi ei ole kavereita. Noh, päiväkodissa niitä on ja lapsi tykkää tosi paljon käydä siellä.[/QUOTE]

Eikö se vähän ole se idea siinä vanhemmuudessa kotiäitinä, että vanhemmat keksivät sitä tekemistä ja touhuavat lasten kanssa? Päiväkotiinko sä niitä lapsia teet?

 

[QUOTE="vieras";28133143]En mäkään nyt oikein ymmärrä. Otetaan lapset kotiin miksi? Sä olet jo nyt huolissasi jaksamisesta, niin mikä tuossa oli ideana? Säästää rahaa kun ei tarvi hoitomaksuja maksaa? Niin tiukallako olette? No kannattiko sitä kolmatta pykätä kun jo kahden kanssa oli vaikeaa ja rahaa ei ole. Enkä ymmärrä tuotakaan, että ottipa niin paljon pannuun et tein näin ja näin -ajattelutapaa. Siis viis siitä mikä olisi lasten kannalta ollut ihan paras vaihtoehto. Viis siitä mikä olisi ehkä sun jaksamisen kannalta ollut viisain vaihtoehto. Ei noilla ole mitään väliä kun muapa otti päähän tarhantädin kommentti niin määpäs näytin sille... Huoh.[/QUOTE]

Joo, just noin

 

Toinen punainen vaate oli se kun puhuin että aion lyhentää lasten viikkoa niin vastapallona hoitaja heittää että voisinhan ottaa lapset heti kokonaan kotiin kun kerran itse olen kotona. Olin ajatellut pehmeää laskua takaisin kotihoitoon, mutta jotenkin nyppäsi sen verran että ilmoitin vain yhtenä päivänä että meidän lapset lopettaa, tänään.

siis luuletkoettä niitä hoitajia jotenkin haittaa se että lopetitte? eiköhän ne ole yksinomaan tyytyväisiä että on pari kakaraa vähemmän, varsinkin jos lapsesi on olleet aggressiivisia häirikköjä. parempi sillon on ollakin kotona.

 

Tekisin täysin saman päätöksen, jos se vain olisi taloudellisesti mahdollista!

 

Joo, se on ollut aina se mistä oon ollut tyytyväinen ja huojentunut ton pojan suhteen. Että vaikka on tollanen Vili Vilperi niin aggressiivisuutta, tai ainakaan tarkoituksellista aggressiivisuutta ei ole ollut havaittavissa. Mutta päiväkodin myötä se sitten nosti päätään sellanenkin.. Ilmeisesti se ärsykkeiden määrä ei vaan sovi pojalle :/ ..Tai no, tiesinhän mä sen mutta pikkusenhan toi oli pakkorako työntää noi hoitoon ettei vaan kävisi kuten edellisissä loppuraskauksissa ja vauvaelämän alkutaipaleella että romahtaisin. Niin ei käynytkään tällä kertaa, olen jopa nauttinut vauva-ajasta

Nyt vaan sitten kattellaan miten tällä kokoonpanolla täällä kotona selviää, jos ei, niin pitää sitten jotain keksiä. Mutta päiväkotiin ei enää ikinä.

Toi viimeinen lause nyt on typerintä mitä mä olen ikinä kuullut. Miten sä kuvittelet että lapsi pärjää sitten koulussa aikanaan? Kannattaisiko lasta kenties totutella niihin "ärsykkeisiin"? Eli toisiin lapsiin, ryhmässä toimimiseen, oman vuoron odotteluun, kehittävän tekemisen keksimiseen. Pahin mitä sä voit tehdä on välttää niitä tilanteita jotka on haasteellisia. Kyllä sitä joutuu vanhempana kohtaamaan sen millainen se oma lapsi on.

 

Eiköhän se siitä suju. Toisaalta varmaan helpottaa aamuja kun ei tarvi vauvan kanssa lähteä viemään isompia hoitoon eikä tarvi iltapäivää ajoittaa hoidosta hakemisen mukaan. Ja isompien kanssa keksii jo itsellekin mielekkäämpää tekemistä.

Meillä 2v menee syksyllä hoitoon pari päivää viikossa. Nyt välillä harmittaakin kun ei pysty nauttimaan noista kotihoidon rauhallisista aamuista kun on kuitenkin lähdettävä viemään isompia kouluun. Mutta semmoista se on.

Se on kyllä plussaa ettei tartte juoksennella viemässä ja hakemassa lapsia. Ja alkoi olemaan jotenkin todella turhauttavaa kun haki lapset niin poika oli sitten koko iltapäivän ihan sekaisin.. Ja tosiaan se aggressiivisuus "Mä rikon kaikki" "Mä lyön sua nenään" ym. Noi jutut on kadonneet kokonaan..

Nyt vaan pitäis järkätä jotain aktiviteettia, oon miettinyt sellasta puistokerhoa, pääsisivät vähän leikkimään muidenkin kuin naapurin lasten kanssa.. Tanssiharrastuksenkin voisi aloittaa, uskoisin sen sopivan pojalle ihan erityisesti. Tyttö nyt viihtyy ihan kotiaskareissakin kun saa auttaa, laittaa pyykkejä, tehdä ruokaa, ja askartelut ym. normaalit yhdessä näpräykset on tytön kanssa tosi kivaa ja helppoa

 

[QUOTE="vieras";28133160]Eikö se vähän ole se idea siinä vanhemmuudessa kotiäitinä, että vanhemmat keksivät sitä tekemistä ja touhuavat lasten kanssa? Päiväkotiinko sä niitä lapsia teet?[/QUOTE]

Mä en kuitenkaan voi muuttua 5-vuotiaaksi vaikka kuinka yrittäisin... Ja mä en mitenkään pysty IHAN KOKO AIKAA viihdyttämään yhtä lasta, vaan joudun kaiken miettimään niin että mukana touhuissa voi olla myös tuo 1v ja 3v. Eli esim. lautapelit onnistuu kovin huonosti ja ihan kaikenlaisiin museoretkiin en pysty tämän kokoonpanon kanssa venymään. Ja mun mielestäni kotiäitiys ei ole ihan sitä, että äiti KOKO JUMALAN PÄIVÄN leikkii jollain pikkuautoilla ja keksii lapsille tekemistä...

 

Kyllä se siitä suttaantuu, usko pois . Alku voi mennä pikkasen hakusessa mutta sitten kun olette saaneet sen oman rytminne kasaan, niin palkitsevaahan se on. Sulla on kuitenkin jo kohtsuht isot nämä kaksi ihanuuttanne, jotka varmasti osaavat ja tulevatkin toimeen myös keskenään, joten - no worries.

 

[QUOTE="vieras";28133207]Mä en kuitenkaan voi muuttua 5-vuotiaaksi vaikka kuinka yrittäisin... Ja mä en mitenkään pysty IHAN KOKO AIKAA viihdyttämään yhtä lasta, vaan joudun kaiken miettimään niin että mukana touhuissa voi olla myös tuo 1v ja 3v. Eli esim. lautapelit onnistuu kovin huonosti ja ihan kaikenlaisiin museoretkiin en pysty tämän kokoonpanon kanssa venymään. Ja mun mielestäni kotiäitiys ei ole ihan sitä, että äiti KOKO JUMALAN PÄIVÄN leikkii jollain pikkuautoilla ja keksii lapsille tekemistä...[/QUOTE]

Aina voi hankkia lapselle kavereita. Mitä kotiäitiys sinulle tarkoittaa?