Toggle sidebar

Otatteko/otitteko miehen mukaan synnytykseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaneli-07
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Kaneli-07

Jäsen
24.07.2007
173
0
16
Itsellä menossa rv 33+4 (esikoinen) ja synnytys asiat alkaneet pyöriä tiuhasti mielessä. Ensi viikolla on eka synnytysvalmennus...

Pohdin kovasti otanko miestä mukaan synnytykseen... Miten te muut olette tehneet? Erityisesti kiinnostaa jos mies ei ole ollut mukana...

Eilen viimeksi yritin miehen kanssa jutella asiasta mutta tuntuu ettei ymmärrä oikein tukihenkilön roolia synnytyksessä. Tuntuu, että kameran kanssa huseeraaminen päälimmäisenä mielessä vaikka itse en halua, että minusta otetaan kuvia synnytyssalissa! :( Lapsesta kuvien ottaminen toki asia erikseen... Tuntuu, ettei ymmärrä koko asiaa minun kannalta, pitää itsestään selvyytenä, että tulee sinne kun hänen syntyvästä lapsesta on kysymys.

Toinen juttu mikä lisäksi mietityttää on se, että vaikuttaako tuo synnytys myös makuukammaripuuhin jatkossa (tarkoitan siis henkistä puolta).. Nytkään ei ole mitään mahdottoman aktiivista ollut....

Mukavaa viikonloppua kaikille ja kiitokset vastauksista jo etukäteen.

Kaneli-07 ja mussukka
 
Olin yksin odottaja joten valvennuksessa ja synnytyksessä yksin. mun ystävän piti tulla mukaan synnytykseen mutta hänen lapsi sairastui samana päivänä. synnytysvalmennuksessa oli vähän kummallinen olo kun muilla odottajilla oli puoliso mukana ja vain minä yksin.

suosittelen että olisi joku mukana, kätilö ei välttämättä kerkeä olla kokoajan läsnä (ennen kun lapsi varsinaisesti syntyy ) minulla oli onni kun oli hiljaisempaa ja kätilö ehti käydä usein kyselemässä vointia. mutta pärjäsin. :)

en olisi kyllä halunnut että joku olisi ottanut minusta kuvia kun synnytän mutta sehän on jokaisen oma asia. minulle olisi riittänyt se että on joku jolle purkaa niitä omia tuntemuksia.
 
Olen ottanut joka kerta ja otan nytkin. Varsinkin esikoisen ja kakkosen kohdalla kun sairaalassa oloa kesti usempi tunti ja kätilö kävi tosi harvoin ovella kurkkaamassa olis ollut todella orpo tunne olla siellä yksin.
En nyt tiedä tuosta miehen myötä elämisen taidosta, lueskeli lehteä kuunteli radiota välillä kysyi miten jaksan. Mutta pääasia että joku tuttu ihminen oli huoneessa loi jotenkin turvallisuuden tunnetta kun tiesi että jos vaikka nyt pyörryn niin tuo hälyttää apua.
Ja tuosta kuvaamisesta niin en itsekkään haluais että minusta otettas kuvia synnyttämässä. Eikö tuon asian voi sopia että kamera kaivetaan esille vasta kun lapsi on syntynyt.
Ja ajattelisin asian myös niin että miehellä on "oikeus" halutessaan olla näkemässä oman lapsensa syntymä. Sekin voi vaikuttaa varmaan suhteeseen jos mies haluaa mukaan mutta ei päästetä semoin kuin se jos ei halua ja pakotetaan
Meillä ei ainakaan kamari puuhiin ole ollut mitään vaikutusta eihän se mies siellä jalkopäässä ole.
 
mulla käynnistettiin ja näin ollen jouduin puol päivää olemaan sairaalassa jo ennenku YHTÄÄN MITÄÄN ees tapahtu ja onneks mies oli mukana perhehuoneessa, muuten ois ollu hemmetin tylsää... ja sit ku rupes tapahtumaan niin edelleen onneks oli mies mukana, kantamassa oksennuskuppeja ja hieromassa selkää :D eikä meillä ainakaan vaikuttanu sänkypuuhiin se että mies näki synnytyksen. telkkarista kun tuli jotain synnytysjuttuja ja mies vaihto kanavaa, niin se perusteli sillä että eriasia silloin on on oma vauva :heart:
 
Kyllä mä haluan mieheni mukaan tätä esikoista synnyttämään, vaikka hänelle itselleen alkaakin kihoamaan kylmä hiki otsalle kun tapahtumaa edes ajattelee, on juuri sellainen "herkkis" joka ei voi katsoa edes mitään lääkärisarjoja telkkarista - puhumattakaan mistään synnytysohjelmista - kun ei kestä sitä "verta ja suolenpätkiä". Eli mun mies on tosi potentiaalinen salissa pyörtyjä ;) .
Mutta siis lähinnä sen takia haluan mieheni mukaan kun se synnytys pelottaa minuakin, ja ajattelen, että kun on jotain tuttua ja turvallista mukana, pysyn itsekin paremmin henkisesti koossa.
 
Ei sillä ollut vaihtoehtoja :D . Kun kerran vauva on yhdessä saatu aikaan, niin yhdessä se sitten haetaankin sieltä laitokselta. Joo, ja sen verran on sairaalakammoa, että yksin en sinne mene jos ei oo pakko.
 
Meillä tehtiin niin että puhuttiin asiasta ja mies sanoi et sitä kauhistuttaa eniten se ettei se pysty auttamaan mua ja tulee avuton olo ja lisäksi veri kauhistuttaa, joten päädyttiin sellaseen ratkaisuun että sisko tuli loppuajaksi ja mies oli alkuajan vierellä.
Eli vahdinvaihto kesken synnytyksen, ihan hyvä ja toimiva ratkaisu meille ja sitten tietenkin kun vauva oli syntynyt mies tuli samantien takaisin.
Nyt iltatähden kanssa joka syntyy joulu-tammikuussa ajattelin että josko haluaisi olla loppuun asti kun jollain tasolla huomannut että sitä harmitti kuitenkin kun ei ollut loppuun asti mukana mutta jos ei halua niin sisko tulee taas mukaan loppuajaksi. =)
 
Otan mukaan, innostui asiasta kun oli vähän miettinyt. Aluksi epäröi, kun ei tahdo kestää veren näkemistä yms. Mutta suurin osa ajastahan on kai sitä odottelua ja supistelua. Jos mies ei lähtisi mukaan, pyytäisin jonkun muun, vaikka äidin (joka vihjailikin että haluaisi "joskus jonkun" synnytykseen) tai doulan (neuvolasta tai vaikka Aktiivinen synnytys ry:ltä voi kysellä), joka on itse synnyttänyt ja johon voi tutustua jo raskauden aikana. Varsinkin eka synnytys voi kestää niin että kätilöiden työvuorot vaihtuu yms, on mukava jos siellä on joku joka pysyy rinnalla.

Miehen kyllä pitäisi sisäistää ennakkoon, mitä häneltä odotat, siis tukea eikä kameran räpsyttelyä.

Jos mies on herkkä (ja vaikkei niin olisikaan), niin ehkä parempi jos hän ei ole siellä jalkopäässä kun vauva tulee, vaan äidin yläpäässä kannustamassa ja pungertamassa henkisesti mukana. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja salsai:
On ollut mukana molemmissa synnytyksissä, ja tulee tähän viimeiseenkin.
Suuri tuki, ja myös henkisestikkin. :heart:
Click to expand...

Peesi tähän. Mie en kyllä suostuisi synnyttämään ilman miestä. :D Onneksi on ollut joka kerta mukana ja toivottavasti tälläkin kertaa. On nimittäin ollut niin suuri henkinen tuki, miulle sairaalakammoiselle että varmaan yksin en ois oikeesti siellä pärjännyt.

Eikä mies ole oikeastaan koskaan muuta tehnyt kun pitänyt kädestä kiinni kun koskee ja silittänyt päästä, ja siitä on ollut jo sellainen apu että ei sitä uskoisikaan.
 
Mulle oli miehestä kyllä todella iso henkinen apu! Synnytys oli pitkä, avautumisvaihe kesti tuskastuttavan kauan ja olisin varmaan seonnu mikäli tuo itelle kaikkein läheisin ihminen ei olisi ollut siinä mukana tukena! Synnytyssalissa oltiin vuorokausi ja sinä aikana kätilöt olivat paljolti muualla, synnytys voi olla tosi paljon juuri tuota odottelua. Mulla saatto tulla välillä myös sellasia epätoivon ja turhautumisen tunteita joten oli hyvä että ei joutunu olemaan yksin.

Ja pitää ajatella että on tässä kyseessä kuitenkin myös miehesi lapsi. Miksi veisit häneltä syntymisen ihmeellisen kokemuksen?

Tulet varmasti tarvitsemaan miehen apua paljonkin vauvan hoidossa ja on hyvä että mies pääsisi sisään vanhemmuuteen jo tuolta syntymästä alkaen!

Ja mitä noihin valokuviin tulee niin voittehan sopia niiden ottamisesta etukäteen. Meillä ei kuvia otettu supistusten aikana vaan ainoastaan sitten kun epiduraali oli saatu ja sitten tietty vauvasta sekä musta ja vauvasta yhteiskuva kun oli rinnalle nostettu :heart: Sain myös otettua miehestä kuvan vauva sylissä =) Mikäli joskus synnytän uudestaan niin haluan että mies ottaa enemmän kuvia kuin ensimmäisellä kerralla, mitään alapää kuvia en kuitenkaan halua :o

Ja mitä tuohon seksiin tulee niin ei ainakaan negatiivisesti ole vaikuttanu. Mies oli kylläkin läheltä todistanu ku eppari tehtiin (kätilö ei varottanu etukäteen :laugh: ) ja oli varmaan vähän ilkeen näköstä, mutta eipähän ainakaan sitten valittanu kun tuli pitkä seksitön kausi synnytyksen jälkeen ;) Se kun näki ite mitä mun alapää joutu kokemaan niin ei sitten tarvinnu sitä enää siitä valistaa. Ja viikkoja synnytyksen jälkeen mies multa tutkiskeli tikkien tilanneta kun en ite tuonne alhaalle nähny =)

Eli ehottomasti ottaisin miehen mukaan synnytykseen, en missään nimessä veisi häneltä sitä kokemusta! Itse pidän sitä myös itsestään selvyytenä.... Ja antaisin hänen myös vouhottaa niiden kuviensa kanssa mikäli se tuntuisi hänestä tärkeältä. Totta kai nainen ja synnyttäjä on tilanteessa tärkein ja hänen toiveitaan on kuunneltava, mutta kyllä hetki on ikimuistoinen myös isälle :heart:
 
Mulla on mies ollu mukana esikoisen ja kolmosen synnytyksessä. Kakkosen synnytyksessä oli mun kaveri mukana.

Esikoisen synnytys meni kurjasti ja lopuksi istukka jäi vielä kiinni ja verta tuli yli litra. Miehellä on (oikeasti) sairaalakammo. Se ei kestä neuloja eikä verta jne. Näin kuinka se kärsi vaikka yritti mua lohduttaa ja olla tukena. Sano sit myöhemmin ettei tuu enää koskaan.

Siksi kakkosen synnytyksessä oli mukana mun kaveri. No se synnytys meni sit hyvin. Oli 53 minuutin syöksysynnytys. Sen kuultuaan ja varmaan aika kultas muistot ja mies lähti kolmosen synntykseen.

Kolmosen kanssa jäi taas istukka kiinni ja verta pulppus joten tämän nelosen meen todennäiköisesti synnyttään yksin. Mun synnytykset on niin nopeita etten kaipaa sinne ketään. Mies on luvannu lähteä jos haluan, mut pitää jonku jäädä lasten kanssa kotiinkin. Minä kun huolehtisin vaan siitä et miehellä on kaikki ok ja ettei se pyörry niin helpompi mennä ilman sitä niin saa keskittyä vaan itseensä. Kyllä mies yrittää olla näyttämättä omaa vaikeaa oloaan ja tukea mua, mut ku tiedän et sillä ei oo hyvä olla niin ei ole mullakaan.
 
Meillä on 4 lasta, mies on ollut mukana kolmessa synnytyksessä. Toiseen synnytykseen ei voinut tulla mukaan, koska mulla on synnytykset ollut sen verran vauhdikkaita, ettei keretty viemään esikoista hoitoon, kun silloin asuttiin sen verran kaukana mummuloista. Mies ja esikoinen odotti sitten sairaalan odotushuoneessa n.45min, kun toinen tyttömme oli maailmassa. Tuohon toiseenkin synnytykseen olisin mielelläni miehen mukaan ottanut, jos vaan olis ollut mahdollista. Mieskin olisi halunnut mukaan. Vaikka mulla synnytykset onkin nopeita ollut, niin olen tykännyt että mies on siinä vierellä. Ja miehelle on ollut tärkeää päästä mukaan synnytyksiin. =)

Makuuhuoneen puolella ei ole mistään synnytyksen näkemisen aiheuttamista "traumoista" tietoakaan. :xmas:
 
Minä otin miehen mukaan ja kun hänkin niin kovasti hehkutti niitä kuvien räpsimisi niin annoin luvan tasan yhteen kuvaan minusta ja loput sitten kun vauva syntyy ja tämä toimi tosi hyvin. Eipä se mies oikeastaan sitten kun tilanne oli päällä edes muistanut koko kameraa vasta kuin ihan viime hetkillä kun kysyi oliko hän muistanut ottaa kameran mukaan :D Ei meilläkään mies oikein hahmottanut mitä siellä hänen tehtävänään olisi, mutta hienosti se tuli sitten melkein luonnostaan kun synnärillä oltiin.

Siitä makkarimeiningistä sen verran että, kun paikat oli parantunu ja muuten jaksava olo palautui niin tunsin itseni kyllä hehkeämmäksi kuin ikinä ennen, itseluottamus nousi ihan uusiin sfääreihin. Ja siitäkös mies tykästyi :D ja mitä mieheen tulee, ei hän ollut moksiskaan synnytyksen näkemisestä, päin vastoin sanoi arvostavansa minua naisena enemmän kuin ikinä :heart:
 
Oli mukana esikon kanssa ja taatusti tulee pikkukakkosenkin kanssa. En usko, että haluaisi jäädä pois mistään hinnasta. Minun mielestäni miehen kuuluu osallistua, jos ei ole jotain ihan erityistä syytä olla pois. Yhdessä haluttu ja yhdessä tehty alusta loppuun saakka.
 
Mulle oli selvää että mies tulee mukaan synnytykseen ja niin tais olla hällekin. Aika hukassa toi sielä oli, mutta niin olin minäkin. Kuitenkin miehestä oli turvaa ja oli mukava kun oli siinä tuttu ja rakas ihminen vierellä koko ajan.
Jälkeenpäin mies on sanonut, että koko synnytys tapahtuma on ehkä kaikkein pelottavimmista asioista mitä on koskaan kokenut.
Makuuhuone puuhat on toiminu ihan hyvin synnytyksen jälkeenkin ja mies kultaisena jaksoi odottaa monta kk ennen kun tohdin ees aatella mitään seksiin päin (liekkö vakuuttui sielä synnytyksessä että ei mamma ihan heti oo valmis mihinkään lempeen).

Kyllä mä aattelin että seuraavaankin saa mukaan luvan tulla jos esikoisen hoito vaan järjestyy. En haluaisi mennä yksin.
 
Mulle on kans alusta asti selvää että mies tulee mukaan. Niin selvää, etten edes muistanut miehen mielipidettä asiasta kysyä. :p Mutta mies onneksi samoilla linjoilla ja mukana oli. Mies oli ainoa ihminen jonka silloin siihen vierelle halusin, en edes voinut muita ajatella. Yksin olisi todellakin ollut orpoa ja minusta jopa hieman ehkä pelottavaakin. Homma kun kuitenkin jännitti. Oli sitten se joku rakas ihminen siinä, joka huolehti minusta asioista silloin kun mitään ei vielä oikeastaan edes tapahtunut. Jälkeenpäin mies sanoi, että jossain kohtaa tuli hieman avuton olo ja tuntui että oli vain tiellä, mutta onneksi mies on sanavalmis kaveri ja osasi nekin tilanteet ottaa oikealla lailla. :)
 
Täällä kans ensiodottaja, joten aiempaa kokemusta ei ole, mutta mies on tulossa tähän synnykseen mukaan. Samoja olen miettinyt kuin Kaneli-07 että ei tuo näytä oikein tajuavan sitä tukihenkilönä olemista... jotenkin on kai nähnyt sen niin että minä synnytän ja kätilö on apuna. Kun puhuimme asiasta hän oli aika peloissaan (herkkis) ja mietti osaako auttaa oikein. Itseä kyllä ärsyttää vähän, enhän mäkään tiedä miten synnyttää, mutta pakko se on vaan tehtävä. Samaa asennetta odottaisin häneltä, mutta miehet ei kai usein vaan tajua näitä juttuja, ei se pahalla.
Toivottavasti ei tosiaan tule mitään traumoja hänelle niin että aiheuttais ongelmia sänkypuuhissa... voisin kyllä kuvitella että niin vaikka kävis, mutta toivottavasti on vaan omia pelkoja.

Kaikesta tästä huolimatta siis en ajattele että voisin itse ehdottaa että mies ei tulisi. Muutenkin raskaus pyörii niin paljon naisen ympärillä, että hänelle on ollut vaikeaa se että isää ei raskaudessa huomioida (äiti käy neuvolassa yms, koska on kyse äidin ruumiista, miehille ei ole paljoa tukea tarjolla) ja koska vauva on molempien on mielestäni hänen oikeus olla siellä kun vauva syntyy jos kerta itse vaan haluaa.

Huomasin siis todellakin että aiheesta kannattaa puhuaja selittää mitä itse tarvitsee. Mieheni ei ollenkaan tajunnut että hänen olisi tuettava mua, ja aikeissa on vielä kirjoittaa yhdessä lista kaikesta miten hän voi minua tukea, jopa mitä sanoa lohdutukseksi yms. Kuulostaa aika karulta tiedän, mutta mielummin kerron tarkalleen mitä tarvitsen, kuin petyn jälkeenpäin kun hän ei osaakaan auttaa!
 
Mulla on mies ollut molemmilla kerroilla mukana ja mukaan tulee uudestaankin, jos vielä joskus synnytän.
Me jotenkin oletettii, että siinä synnytyksen aikana ehtisi ottaa paljon kuvia ja itsekin siis olin ihan ajatellut niin, että mies siinä muutaman kuvan ottaa. No, muutama kuva tuli otettua, tunteja ennen ku tositoimet alkoi ja seuraavan kerran kamera muistettiin vasta vauvojen syntymän jälkeen. Ei siitä pidä stressata, mutta kannattaa toki tehdä selväksi, jos ei halua itsestään yhtään synnytyskuvaa.

Pahimpien kipujen aikaan mulla on molemmilla kerroilla käynyt niin, ettei mies ollutkaan paikalla. Ekalla kerralla hänet oli "häädetty" kotiin, koska luultiin, etten synnytä vielä. Tokalla kerralla mies oli hoitamassa asioitamme, koska luultiin, ettei synnytys etene niin nopeasti kuin mitä se sitten lopulta teki.
Molemmilla kerroilla niiden supistuskipujen keskellä kärvistellessäni yksin olen tuntenut oloni _todella_ yksinäiseksi. Miehen läsnäolo olisi rauhoittanu ja tuonu turvaa. Mitään muuta en häneltä ole tukihenkilönä oikeastaan tarvinnukaa kuin läsnäoloa ja kädestä pitämistä. Ponnistusvaiheessa mieheltä saamani tsemppi on kummasti antanu lisäpuhtia vauvan ulos saamiseen.

Makuuhuoneessa hommat on synnytysten jälkeen sujuneet vähintäänkin entiseen malliin. Mies ei ole traumoja saanut vaikka on nähnyt lastensa syntymät ja omalta kohdaltani voisin sanoa, että aktiivisuuteeni on tullut jopa parannusta. Meitä yhdistää kaksi niin ainutkertaista tapahtumaa, että kyllä se on tuonut meitä ennemminkin vain lähemmäs toisiamme.
 
Tottakai otin mukaan synnytykseen! ja tuo olisi kyllä tullut mukaan vaikka läpi harmaan kiven. :laugh: Oli todella ihana ja antoi mun repiä paitaa ja kiukutella rauhassa, juotti vettä ja pyyhki hikeä. Ja näki muuten ihan kaiken (siis ihan kaiken) eikä ollut moksiskaan.

Ja ne kuvat synnäriltä, ottihan munkin mies paljon kuvia ja nyt jälkikäteen niitä on ihana katsella ja muistella koko päivää.
:heart: :heart:
 
Oijoi,.. En voisi kuvitella että mies jäisi pois. Tarvitsen hänet sinne. Tuntuu kuin odottaisin esikoistani hänen kanssaan. Hänen on oltava mukana synnyttämässä kanssani. Onneksi toi muru on samaa mieltä :heart:
 

Similar threads

V
Mies ei halua mukaan neuvolakäynneille/ultriin/synnytykseen... :(
Viestiä
60
Luettu
4K
Aihe vapaa
"tii-"
T
J
mieheni mukaan exän synnytykseen??en sulata!!
Viestiä
119
Luettu
10K
Aihe vapaa
lyttäys
L

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa