"Osaako" teidän ekaluokkalaiset jo olla yksin kotona? Mun tyttö ei ja ip:stä ehdotettiin koulupsykologia! :O

Tyttö on ainut lapsi ja asutaan kahdestaan.

Olen järjestänyt työasiat niin että voin viedä itse tytön kouluun yhdeksäksi ja sitten on ip:ssä 16:30 asti että käyn hakemassa.

Nyt ip:stä on jo pariin otteeseen sanottu että tyttö ahdistuu jos on viimeisten joukossa ketä haetaan. Ei siis halua tehdä muuta kuin istua sohvalla ja odottaa kunnes tulen hakemaan. Ja lisäksi kyselee koska äiti tulee.
Kun olen kysellyt miksi ahdistuu siellä niin pelkää että mulle on sattunut jotain.

Ikinä en ole tyttöä yksin jättänyt ja aina on ollut mummolassa hoidossa jos mulla on ollut omia menoja. Eikä ikinä ole mulle sattunut mitään mistä olisi tämä pelko jäänyt.

Oon yrittänyt harjoitella jättämällä tytön muutamaksi minuutiksi yksin kotiin kun vien esim. roskat, mutta katselee ikkunasta koko aika (näkee sisäpihalle roska-aitaukseen). Ja aina haluaa tulla mukaan ulos viemään ne roskat vaikka juuri kesken lastenohjelmien katsomisen.

Toisten samanikäisten lasten ei edes tarvitse olla kotona yksin ollenkaan kun on se sisarus siellä kotona myös. Ja monet vanhemmat hakee lapsensa aiemmin ip:stä kuin minä niin nyt oikein korostuu että monesti mun tyttö on viimeisten joukossa.

Nyt tosiaan sanovat että kannattais koulupsykologille varata aikaa?!?! Onko tää nyt ihan oikeesti psykologin keskustelun paikka teidän mielestä??

 

Mitä haittaa siitä psykologista olisi? Varsinkin, kun itseäsikin huolettaa tuo asia.

 

Jos koululainen pelkää kotona niin paljon, ettei edes äidin roskienviennin ajaksi suostu jäämään yksin kotiin, voisi tosiaan olla hyvä keskustella psykologin kanssa niistä peloista, joita yksin jäämiseen liittyy. Iltapäiväkerhossa ollaan ehkä huolissaan siksi, että jos ensi syksynä lapsesi ei tokaluokkalaisena enää mahdukaan ip-kerhoon, on hänen oltava yksin kotona ellet sitten keksi jotain muuta hoitopaikkaa hänelle.

 

tyttösi pelkää yksinoloa, vaan sitä, että äidille tapahtuu jotain? Tai siltä minusta ainakin kuullostaa....

 

Varaisin ajan. Tytöllä on pelkoja, koska ei halua / pysty olemaan yksin roskien vientiaikaa.

Omat lapseni halusivat ekalla pois iltapäiväkerhosta, vaikka tiesivät, että joutuvat kotona olemaan yksin. Esikoisen kohdalla ratkaistiin asia niin, että hän sai lähteä iltäpäiväkerhosta aiemmin, jolloin yksin olo aikaa jäi pari tuntia. Seuraava lopetti iltapäivkerhon lokakuussa ja oli kotona yksin tunnin, kaksi tai kolme, kunnes esikoinen tuli kotiin.

 

Kyllä meillä jäi mielellään lapsi kotiin kaupassakäynnin ajaksi jne. Kukin omassa aikataulussaan tietysti.
Munkin mielestä voisi olla hyvä jutella psykologille. Eihän siitä haittaakaan ole? Kun teillä lapsi selvästi ahdistuu ja pelkää.

 

Jos mä nyt vastaan vaan otsikkoon niin osaa. Meilläkin on harjoiteltu jo pitkään yksinoloa, just ensin roskien viemisen ajan tms, tosin aina on nuorempi sisarus seurana. Nyt kun lapsi tulee koulusta niin hän joutuu kyllä olemaan yksin kotona. Hyvin pärjää, välillä aina soittelee mutta on ihan ok.

 

Mielestäni tuo on ihan normaalia aralle tai ujolle lapselle. Oma tyttöni pelkäsi olla yksin kotona koko ekaluokan, eikä vielä 2. luokallakaan ole mielellään yksin. Lapsilla on monenlaisia pelkoja, eikä niitä aina tarvitse sen kummemmin alkaa psykologisoimaan. Toisaalta ei siitä varmaan mitään haittaakaan ole, jos käy juttelemassa peloistaan jonkun kanssa.

 

Kannattaisihan tuosta keskustella. Voisitko vaikka ensin soittaa koulupsykologille ja keskustella hänen kanssaan asiasta, jos hän osaisi antaa jotain vinkkejä lapsen rohkaisuksi?

Lapsi joutuu mahdollisesti jo puolen vuoden päästä olemaan yksin, jos ei saa ip-paikkaa. Jossain vaiheessa kumminkin kotiin on yksin tultava. Lapset kypsyvät yksinolemiseen eri tahtiin, niin jos jotain pelkoja on, silloin mikään "kerralla monta tuntia yksin" ei ole varmaan hyväksi.

 

Molemmt lapset ovat harjoitelleet kotona yksinoloa jo eskari-iässä. Ekaluokan alussa tyttöä vähän jänskätti jäädä yksin ja soitti helposti itku kurkussa, jos vaikka vähän naarmaissut sormeaan tms. Nyt (ekaluokan kevät) on jo mielellään yksin kotona, etenkin ip-kerhon jälkeen. Aamulla ei niin välitä olla, koska on kuulemma tylsää.
Jos lapsi ei osaa olla yksin edes roskiksen vviennin aikaa, olisi kyllä varmasti hyvä puhua psykologin kanssa. Nuo pelot kuulostavat melko neuroottisilta. Esikoisellani on myös ollut kovasti pelkoja, että minulle sattuu jotakin, mutta eivät nämä pelot ole kuitenkaan nousseet esteeksi kotiin jäämiselle.

 

Ylipäänsä olen sitä mieltä että lapsen ei tarvitse vielä tuossa iässä olla yksin jos ei halua mutta hyvä sitä on pieniä aikoja harjoitella. Esimerkiksi juuri kaupassa käynnin tai roskien viemisen ajan. Puhelin on hyvä apu tässä. Ensimmäisiä kertoja kun minä tein 10 minuutin ostosreissun niin puhelin soi 3-4 kertaa sinä aikana. Se luo lapselle turvallisuuden tunnetta kun hän saa jonkun läheisen kiinni. Toisaalta ap teidän tapauksessa minäkin voisin olla vähän huolestunut jos lapsi ei halua minuuttiakaan olla yksin ja selvästi ahdistuu erotilanteista.

 

Osaa, eskarilainen osaa myöskin olla yksin.

 

Ei se tarkota, että sä oisit aiheuttanut lapselle jonkun trauman, tai että se on sun syys. Lapsella voi olla joku tollanen pelko niin se kannattas yrittää ratkasta ja ois hyvä et lapsi sais apua siihen. Mä pelkäsin pienenä hirveesti kaikkee ja äiti aina kyseli neuvolasta ja lääkäriltä, mutta aina multa vaan mitattiin hemppa ja sit sain rautalääkkeitä. oisin tarvinnut sen ammattiauttajan, ois ollut varmana kivempaa, kun jouduin kumminkin olla yksin kotona jonkun verran. Oon pelännyt pitkälle yli parikymppiseksi ihan hysteerisesti yksin oloa, pimeää, kaikenlaista.


Se ammattiavun ehdottaminen ei oo mikään kritiikki sun vanhemmuudesta. jos lasta voi auttaa, niin se kandee tehdä.

 

Kai mun sitten täytyy sinne psykologille se aika varata!

Onneksi ip:stä sanoivat että jos tämä tilanne jatkuu niin hyvillä perusteluilla saa kyllä varmasti paikan ip:stä vielä tokalla luokallakin. Tällä hetkelläkin tytön ip:ssä on muutama tokaluokkalainen.

 

Noh, muistan kun itse olin ekaluokalla, ja jos koulun jälkeen joskus jouduin olemaan tunnin tai pari yksin kotona. Niin istuin usein eteisen ikkunan edessä ja odotin äitiä. Tietysti jos äitiä ei alkanut ilmaantumaan heti, niin kyllähän siinä 7 vuotiaalla aika vilkas mielikuvitus lähti laukkaamaan, ja useinkin kuvittelin että no nyt se äiti on jäänyt auton alle yms. eikä tule enää koskaan kotiin Mutta toi taisi olla vain vaihe. Kyllä kakkosluokalla muistaakseni pärjäsin jo hyvin yksin kotona.

 

Olin hyvin huolissani ainokaisestani lapsesta hänen meneessään kouluun syksyllä, koska ei ollut suostunut jäämään edes kaupassa käynnin ajaksi yksin kotiin kesällä.

Sitten yht'äkkiä koulun alettua halusikin jäädä kotiin, kun menimme eräänä aamuna opettajatapaamiseen noin tunniksi. Katseli sinä aikana lastenohjelmia telkkarista ja oli palatessamme erittäin reipas. Nyt aina välilä on 1 - 2 h kotona yksin. IP:stä ei tule tyhjään kotiin.

MUTTA minusta lapselle on tärkeää tietää, mitä tehdä, jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Jos äiti ei tulekaan sovittuna ajankohtana, niin minne soittaa ja keneen ottaa yhteyttä. Onko sinun tyttärelläsi tällaiset asiat selkeästi tiedossa vai tunteeko, että on aivan avuton, jos sinä vaikka roskienvientimatkalla katkaiset jalkasi?

Meillä ei kyllä ole ollut vaikeuksia lapsella jäädä sisälle, kun vien roskat tai kolaan lumet pihasta.

Minunkin mielestäni voisi olla hyvä jutella koulupsykologin kanssa. Lapsesi on arka ja toki meitä on arkoja muitakin. Mutta ahdistus tässä asiassa kuulostaa jotekin huolestuttavalta.

 

Noh, muistan kun itse olin ekaluokalla, ja jos koulun jälkeen joskus jouduin olemaan tunnin tai pari yksin kotona. Niin istuin usein eteisen ikkunan edessä ja odotin äitiä. Tietysti jos äitiä ei alkanut ilmaantumaan heti, niin kyllähän siinä 7 vuotiaalla aika vilkas mielikuvitus lähti laukkaamaan, ja useinkin kuvittelin että no nyt se äiti on jäänyt auton alle yms. eikä tule enää koskaan kotiin Mutta toi taisi olla vain vaihe. Kyllä kakkosluokalla muistaakseni pärjäsin jo hyvin yksin kotona.

Onneksi nykyään on kännykät kun ennen vanhaan ei pystynyt edes soittamaan (ainakaan matkan varrelta)

 

Ovat osanneet.

Parempi ehkä käydä siellä psykogilla noiden pelkojen takia.

 

[QUOTE="zxc";29451932]Olin hyvin huolissani ainokaisestani lapsesta hänen meneessään kouluun syksyllä, koska ei ollut suostunut jäämään edes kaupassa käynnin ajaksi yksin kotiin kesällä.

Sitten yht'äkkiä koulun alettua halusikin jäädä kotiin, kun menimme eräänä aamuna opettajatapaamiseen noin tunniksi. Katseli sinä aikana lastenohjelmia telkkarista ja oli palatessamme erittäin reipas. Nyt aina välilä on 1 - 2 h kotona yksin. IP:stä ei tule tyhjään kotiin.

MUTTA minusta lapselle on tärkeää tietää, mitä tehdä, jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Jos äiti ei tulekaan sovittuna ajankohtana, niin minne soittaa ja keneen ottaa yhteyttä. Onko sinun tyttärelläsi tällaiset asiat selkeästi tiedossa vai tunteeko, että on aivan avuton, jos sinä vaikka roskienvientimatkalla katkaiset jalkasi?

Meillä ei kyllä ole ollut vaikeuksia lapsella jäädä sisälle, kun vien roskat tai kolaan lumet pihasta.

Minunkin mielestäni voisi olla hyvä jutella koulupsykologin kanssa. Lapsesi on arka ja toki meitä on arkoja muitakin. Mutta ahdistus tässä asiassa kuulostaa jotekin huolestuttavalta.[/QUOTE]

Mun vanhemmat asuu omakotitalossa ja kyllä tyttö on siellä ollut sisällä yksin kun esim. mummo ja ukki on tehnyt pihatöitä. Mutta eri asia kerrostalossa mistä on "pitkä matka" ulos eikä noin vaan pystykkään oven raosta huutamaan jos on jotain asiaa.

Täytyy nyt vaan alkaa jättämään tyttö roskien viennin ajaksi kotiin. Otan kännykän mukaan ja sanon että voi soittaa jos huoli tulee ennen kun ehdin takasin.

Ja lisäksi varaan nyt sen psykologin ajan.

 

Olisin itsekkin huolissani, jos ei osaisi hetkeksikään jäädä rauhassa yksin kotiin. Omani jää mielellään useinkin yksin, ja saa valita koulun jälkeen meneekö yksin kotiin vai meneekö sukulaiselle iltapäiväksi. Lapsen parhaaksi varaisin sen ajan sinne ehdottomasti.

 

[QUOTE="a p";29451962]Mun vanhemmat asuu omakotitalossa ja kyllä tyttö on siellä ollut sisällä yksin kun esim. mummo ja ukki on tehnyt pihatöitä. Mutta eri asia kerrostalossa mistä on "pitkä matka" ulos eikä noin vaan pystykkään oven raosta huutamaan jos on jotain asiaa.

Täytyy nyt vaan alkaa jättämään tyttö roskien viennin ajaksi kotiin. Otan kännykän mukaan ja sanon että voi soittaa jos huoli tulee ennen kun ehdin takasin.

Ja lisäksi varaan nyt sen psykologin ajan.[/QUOTE]

Totta on eri asia lähteä viemään roskia omakotitalossa kuin kerrostalossa. Niin sitä sokeutuu omalle elinympäristölleen eikä mielikuvitus riitä toisiin vaihtoehtoihin :-D

Hyvä, että varaat ajan. Voi olla että jo ennen kuin saatte ajan, tilanteenne on vaihtunut. Itse hämmästelin sitä nopeaa mielenmuutosta joka lapsellemme tässä asiassa tuli. Mitkään puheet tai maanittelut eivät auttaneet jäämään yksin kotiin. Mutta sitten vaan ykskaks mieli oli muuttunut. Mikään ultrarohkea hän ei ole edelleenkään. Meillä on matkaa ip:stä kotiin noin 500 m, mutta silti haen hänet, jos kotiintulo on pimeän aikaan (toki meillä katuvalot on). Kolmen maissa tulee itsekseen, kun odotan kotona.

 

Ei se tarkota, että sä oisit aiheuttanut lapselle jonkun trauman, tai että se on sun syys. Lapsella voi olla joku tollanen pelko niin se kannattas yrittää ratkasta ja ois hyvä et lapsi sais apua siihen. Mä pelkäsin pienenä hirveesti kaikkee ja äiti aina kyseli neuvolasta ja lääkäriltä, mutta aina multa vaan mitattiin hemppa ja sit sain rautalääkkeitä. oisin tarvinnut sen ammattiauttajan, ois ollut varmana kivempaa, kun jouduin kumminkin olla yksin kotona jonkun verran. Oon pelännyt pitkälle yli parikymppiseksi ihan hysteerisesti yksin oloa, pimeää, kaikenlaista.


Se ammattiavun ehdottaminen ei oo mikään kritiikki sun vanhemmuudesta. jos lasta voi auttaa, niin se kandee tehdä.

Tosi hyvin sanottu.

Itekin pelkäsin pikkukoululaisena yksin kotona, muistan että tosi kovastikin välillä. Ei ollut kivaa.

 

Ihan normaalia on, ettei ekaluokkalainen uskalla olla kotona yksin, juuri tuossa iässä monet lapset pelkäävät yksinoloa, pimeää tms. Kaikki lapset eivät tuo pelkojaan esiin, mutta hyvin tavallista erilaiset pelot ovat.

Jos ainoa ongelma on se, että lapsi ei uskalla olla yksin, tai pitkän päivän päätteeksi odottaa äitiään (mikä on todellakin normaalia, ihan hyvä merkkikin niin ei huolta.

Juttele lapsen kanssa, anna hänen itse kertoa miksi ei halua olla yksin, rauhoita häntä. JOs hän uskaltaa jäädä vähkäksi aikaa, esim katsomaan televisiota yksin tai muuten niin kehu tosi paljon.Pelokkaalla lapsella kannattaa katsoa tarkkaan että katsoo vain kilttejä ohjelmia jne. Kuvailujesi perusteella kaikki on hyvin!

 

Kyllä mua pelotti olla yksin ja pelottaa vieläkin.

 

Osaa olla itsekseen, osasi olla lyhyitä aikoja jo eskari-iässä ilman mitään pelkoja. Nimenomaan jo eskari-ikäisenä alettiin harjoittelemaan sitä itsekseen oloa. Nyt on 8-vuotias ja on itse pyytänyt lupaa jäädä yksin kotiin siksi aikaa, kun teen kauppareissun nuoremman kanssa, eikä puolisoni ole kotona. Suosittelen kaikille lapsen totuttamista itsenäiseen toimintaan ensin niissä pienissä asioissa, sitten suuremmissa, jotta lapsi oppii asteittain myös sen yksin kotona olemisen taidon. Nykyajan holhoava kasvatusmalli näkyy lasten pelkoina ja epävarmuutena, mutta joissain tapauksissa tähän holhoavuuteen vaikuttaa myös Suomen sosiaalihuollon huono maine. Äidit pelkäävät ja takertuvat, jotta kukaan ei veisi lasta pois tai joku katkera naapuri tee lastensuojeluilmoitusta. Tästä sitten lapset kärsivät.

Tuossa on jo muutkin todenneet, ettei se psykologilla käyminen ole pahitteeksi, joten oikein teet, kun sen ajan varaat. Siitä se lähtee selviämään. Tähdennän vielä, että tuo on todennäköisesti ohimenevä vaihe. Pahennat sitä jos rupeat itsekin ahdistumaan ja stressaamaan lapsen puolesta. Eli avoin keskustelu, mutta myös jämerä, maanläheinen ajattelutapa auttaa. Ehkä tuossa iässä, kun lapsi muutenkin kokee isoksi kasvamisen paineita, äidistä erossa oleminen tuntuu erityisen pelottavalta. Onneksi näitä kausia tulee ja menee, harvoin niistä pitkäaikaista huolta aiheutuu.