"Osaako" teidän ekaluokkalaiset jo olla yksin kotona? Mun tyttö ei ja ip:stä ehdotettiin koulupsykologia! :O

Hmm..
Mun mielestäni ainakin nyt alkuun riittäisi äidin ja lapsen keskenäiset keskustelut yksin olosta ja luottamisesta että äiti varmasti hakee ja palaa aina. Harjoittelua (kuten olettekin tehneet) ja kenties myös "väkipakolla". Kuulostaa varmasti hurjalta mutta näin lapsen luulisi jossakin vaiheessa huomaavan pelkonsa turhaksi. Itse koulussa töissä ja jotenkin tuntuu että nykyään todella helposti ohjataan lähes asiasta kun asiasta koulupsykologille. Toki usein aihetta usein oikeasti onkin, mutta rima tänä päivänä melko alhaalla. Ja ilman muuta otat yhteyttä koulupsykologiin jos vähänkin epäilet olevan aihetta ja saat asian sydämeltäsi.

Onko lapsellasi omaa kännykkää? Voisitteko ip. tätien kanssa sopia että lapsi saa soittaa sinulle kun kova ahdistus iskee? Näin hän kuulisi että sinulla kaikki ok ja olet jo matkalla hakemaan?
Meidän ip.ssä tämä sopisi varmasti.

 

Itse koulussa töissä ja jotenkin tuntuu että nykyään todella helposti ohjataan lähes asiasta kun asiasta koulupsykologille. Toki usein aihetta usein oikeasti onkin, mutta rima tänä päivänä melko alhaalla.

minusta taas on tosi hienoa, että psykologista on tulossa ihmisten ajatuksissa vähitellen sellainen matalan kynnyksen palvelu. että apua voi kysyä jo silloin, kun ongelma vasta siintää tulevaisuudessa... niinkuin APn tapauksessa: on ihan ok, että ekaluokkalaista jännittää olla yksin, mutta jos koulun/ilttiksen aikuiset huomaavat, että jotakuta se jännittää tavallista enemmän on aika huippua, että ohjaavat eteenpäin nyt kun asiaa voidaan kaikessa rauhassa 'hoitaa' (= antaa vaikka vanhemmalle hyväksitodettuja vinkkejä jne.), jotta sitten vaikka kahden vuoden päästä homma jo sujuu. verrattuna siihen, että sitten sen kahden vuoden päästä kun asia jo alkaisi olla isompi ongelma lapselle ja perheelle, sitä vasta lähdettäisiin ratkomaan.

 

ettei se ole enää niin, että psykologin avulla sitten yritetään hinautua sieltä ojasta pois, vaan että sen psykologin/kuraattorin avulla vältetään se ojaan ajautuminen kokonaan.

 

Omia lapsuusaikoja muistellen 7-vuotiaana sitä vain tultiin tyhjään kotiin eikä kenellekkään tullut mieleen soittaa psykologille. Miksi kummassa niitä lapsia täytyy paapoa? Ja opettakaa ne olemaan yksin, mitä sitten jos oot yh ja lapsi sairastuu, otatko kuumeisen lapsen kauppaan ja apteekkiin mukaan?

 

Mun ekaluokkalaien poika ei halua jäädä koskaan yksin kotiin. Roskat voin kyllä viedä. Ei jotenkin osaa olla yksin.

 

ei,koska lapsella on adhd yms. joten todennäköisesti jos jäis yksin,lähtis huitelee johonkin tai sit vaikka torppa palais tms. Kun on impulsiivinen niin sattuu kaikenlaista.