Orpo olo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Abc"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Otan osaa. En osaa edes kuvitella kuinka pahalle se tuntuu. Päivä, hetki kerrallaan eteenpäin? On varmasti orpo olo, kuka nyt "pitää huolta".
Hyviä, tärkeitä muistoja vaalien eteenpäin? Käytännönjärjestelyt voivat olla raskaita, mutta ehkä helpottaviakin. En tiedä. Moni asia varmasti muistuttaa äidistä.
Jaksamista!
 
:hug: Lämmin osanottoni.
Ei kai se ikävä ole iästä kiinni. Minulle ainakin tulee sydämeen jäämään äidin mentävä aukko, jota ei aika eikä kukaan voi täysin umpeuttaa.
( oletettavaa on että äiti lähtee ensin. Ja vuosia ei niitäkään kai kovin montaa enää voi olla)

Voimia :hug:
 
Kiitos teille! Mä olen tänään itkenyt niin paljon, että mun silmät tuntuu kuivuvan päähän kiinni. Vielä maanantaina äidin kanssa puhuttiin puhelimessa, tänään aamulla siskon soitto tipautti pommin. Kyllä mä tiesin, että ei niitä vuosia enää monia ole, mutta jo nyt.
Onneksi mummo ehti nähdä ekan lapsenlapsena, esikoiseni ripille pääsyn vajaa kaksi viikkoa sitten, oli mukava yhteinen päivä läheisten kanssa.
 
:hug:

Anna sen surun tullakin, kuulostaa ehkä pahalta , jos sanon, että sitä tarvitaan.
Mutta anna surulle lupa tulla, anna itkulle oikeutus.
Se sattuu, kovasti sattuu... :hug:

Voimia kaikenlaisten tunteitten läpikäymiseen. .:hug:
 
Otan osaa. Sitä ei voi tietää miten siitä selviää, kun se päivä koittaa, sellaiseen ei voi valmistautua. Auttaisko jos kävisit puhumassa jonkun kanssa surustasi? Mulla tuo on vielä edessä, muttei varmaan kovin kaukana, kun isäkin jo pian 80 ja vakavasti sairas
 
[QUOTE="Abc";26820952]Miten voi olla niin orpo olo ja kova ikävä melkein 40 v naisella, kun menettää oman äitinsä. Tänään on ollut rankka päivä. Niin ikävä äitiä.....[/QUOTE]

:hug: Eikö se ikävä ja suru ole juuri niitä normaaleja tunteita? :hug: Voimia!
 

Yhteistyössä